Uutinen

Panttivankidraama kielii Thaimaan siirtotyöläisongelmasta

Timo Kuronen
28.11.2000

Viime keskiviikkona Bangkokin länsipuolella Samut Sakhonin vankilassa yhdeksän burmalaista ja yksi thaimaalainen vanki ottivat panttivangikseen vankilanjohtajan ja muutaman vartijan, tappoivat buddhalaisen vankilapapin sekä karkasivat pakomatkalle kohti Burman rajaa. Thaimaan armeijan ja poliisin erikoisjoukot pysäyttivät pakoauton ja ampuivat lopulta kaikki pakettiautossa olleet aseistetut kaapparit; ainoaksi panttivangiksi jäänyt vankilanjohtaja haavoittui ja on edelleen kriittisessä tilassa. Edelliset burmalaisten, silloin etnisten vähemmistöryhmittymien aiheuttamat kaappausdraamat tapahtuivat viime tammikuussa länsithaimaalaisessa sairaalassa ja viime vuoden syyskuussa Burman Bangkokin-suurlähetystössä.

Burmalaisten vankien karkaaminen ja surmaaminen on herättänyt jälleen laajaa keskustelua Thaimaan viranomaisten otteista, laittomien burmalaisten siirtotyöläisten asemasta ja jopa Thaimaan ja Burman poliittisista suhteista. Erikoisjoukot surmasivat kaikki vangit kaapattuun autoon pääministerin ja sotilasjohtajien päätöksellä, kaappareille ei annettu edes mahdollisuutta selviytyä hengissä. Paatuneiden rikollisten oli maksettava vankilassa tekemänsä surmatyö. Tällaisia kaappaustilanteita varten erityisesti koulutettuja neuvottelijoita ei edes pyydetty paikalle.

Thaimaan vankilat pursuavat yli äyräidensä ja vankien olot ovat kehnot. Noin miljoonasta Thaimaassa olevasta burmalaisesta monet joutuvat rikoksistaan telkien taakse, vaikka enemmistö vangeista on paikallisia. Monet poliitikot ovatkin julistaneet laittomien burmalaisen olevan yhtä suuri vaara Thaimaan turvallisuudelle ja tulevaisuudelle kuin huumeiden ja korruption. Samaan aikaan toiset poliitikot sekä teollisuuden edustajat pitävät burmalaisia siirtotyöläisiä elinehtona maan talouden kilpailukyvylle, sillä laittomille ja rekisteröimättömille työntekijoille ei tarvitse maksaa minimipalkkaa.

Käytännössä suuri osa burmalaisista tekee Thaimaassa kaikkein raskaimmat ja likaisimmat työt kalastusaluksilla, kaivoksissa, tekstiilitehtaissa ja maataloudessa pelkällä ruokapalkalla. Thaimaan viranomaiset ovat antaneet lupia näiden elinkeinojen yrityksille työllistää parisataatuhatta burmalaista, mutta lahjonnan ja valvonnan puutteen vuoksi siirtotyöläisten määrää ei ole kontrolloitu ja se lienee jo yli miljoonan. Kotimaansa oloja pakenevat burmalaiset ovat valmiita lähes pakkotyöhon Thaimaassakin. Kun työttömyysluvut ovat edelleen korkeita, thaimaalaisten katkeruus lähes ilmaista työvoimaa hyödyntäviä yrityksiä kohtaan lisääntyy jatkuvasti. Monilla paikkakunnilla siirtolaisten ja paikallisten ihmisten välillä on käyty jopa väkivaltaisia yhteenottoja.

Toissaviikkoisen kv. työjärjeston ILO:n kokouksessa Thaimaa jättäytyi äänestämättä Burman pakkotyövoiman käyttöön liittyvistä pakotteista. Se lipesi samalla Kaakkois-Aasian maiden talousjärjestön ASEAN:in rintamasta, joka on tukenut uusinta jäsenmaataan Burmaa yksimielisesti. Vaikka taloudellisesti Thaimaa hyödyntääkin Burmaa ja sen väestöä, poliittisesti maat ovat koko ajan varpaillaan toisiaan kohtaan. Epäluulo on syvä, etenkin Burmasta tulevien huumeiden vuoksi - ovathan burmalaiset joukot tuhonneet siamilaisia kuningaskuntia ennenkin.