Uutinen

Paneeli: Onnetonta ihmiskuntapolitiikkaa?

Toivoa maailma kriiseihin -paneelikeskustelussa 17.3. puhuttiin Suomen kehityspolitiikan tilasta. Toisensa haastoivat järjestöt ja virkamiehet, oppositio ja hallitus. Yhtä kaivattiin, sillä ministeri Paavo Väyrynen loisti poissaolollaan.
Sanna Jäppinen
18.3.2009
SANNA AUTERE090317sautere_jkorhonen.jpg
Toimittaja Johanna Korhonen johti paneelia. Oppositiolle ja järjestöille vastasivat Kimmo Tiilikainen (kesk.), Pertti Salolainen (kok.), Johanna Sumuvuori (vihr.) ja Astrid Thors (rkp.).

Onneton hallitus tekee ihmiskuntapolitiikkaa, jonka kohteena ovat lähinnä suomalaiset konsulttiyritykset, tiivisti tilaisuuden juontaja, toimittaja Johanna Korhonen Kimmo Kiljusen (sd.) alustuksen kansalaisjärjestöjen järjestämässä paneelikeskustelussa. Oppositiota edustava Kiljunen kuvaili Suomen kehityspolitiikkaa nykyisellä hallituskaudella.

Toivoa maailma kriiseihin -paneelikeskustelu oli ajoitettu hallituskauden puoliväliin, ja päivää aiemmin kansalaisjärjestöt olivat Kepan johdolla julkistaneet oman puoliväliarvionsa kehityspolitiikasta.

Globaalia ympäristöpolitiikkaa?

Kiljunen kritisoi hallituksen kehityspoliittisessa ohjelmassa lanseerattua "ihmiskuntapolitiikkaa" lähinnä globaaliksi ympäristöpolitiikaksi ja suomi ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrysen (kesk.) laajalti viljelemää kestävän kehityksen käsitettä.

Kiljusen mielestä Riossa vuonna 1991 määritelty käsite ei viittaa suoranaisesti ympäristöön vaan siihen, että inhimilliset perustarpeet voidaan tyydyttää sekä nyt että tulevaisuudessa. Hänestä ympäristön tila on vain reunaehto kestävälle kehitykselle, ja "köyhyyden ratkaiseminen on kehitysmaissa ylivoimaisesti parasta ympäristöpolitiikkaa".

Kiljusen mukaan nykyhallituksen suosimat metsä- ja maataloussektorin kehitysyhteistyöhankkeet ovat puolusteltavissa lähinnä sillä, että "meillä sattuu olemaan näillä aloilla hyvää suomalaista konsulttiosaamista".

Suomalainen lisäarvo - siis mikä?

Kiljusen tavoin tarkempaa määrittelyä nykyisellä hallituskaudella kovasti mainostetulle kehitysyhteistyön "suomalaiselle lisäarvolle" kaipasi WWF:n Jari Luukkonen.

Kehitysyhteistyötä kun käsiteltiin, niin Luukkonen muistutti alustuksessaan, että molempia osapuolia hyödyttävää lisäarvoa tarjoavat esimerkiksi hyvän hallinnon tukeminen ja paikallisyhteisöjen voimauttaminen niin, että ne voivat päättää omien luonnovarojensa käytöstä.

Suomalaisen lisäarvon monitulkintaisuuden osoitti pelkästään illan keskustelu. Alustajana puhunut vasemmistoliiton Minna Sirnö sanoi Suomen ehdottoman menestystuotteen olevan äitiys- ja lapsiterveys. Suomalaisyritysten kehitysyhteistyöhankkeita rahoittavan FinnFundin hallituksessa istuva Pertti Salolainen (kok.) puolestaan arvioi, että "lisäarvoa on se, että voimme toimia kehitysmaissa hankkeissa, joissa voidaan hyödyntää suomalaista osaamista". Aloja ovat Salolaisen mukaan muun muassa telekommunikaatio, metsitys ja energia.

Energian osalta Eurooppa- ja maahanmuuttoministeri Astrid Thors (rkp.) toppuutteli sen verran, että hän totesi maailmassa olevan Suomea osaavampia maita uusiutuvan energian suhteen. "Tässä on vähän hypea", hän arvioi. Itse Thors nimesi suomalaiseksi lisäarvoksi hyvän hallinnon ja avoimuuden periaatteen.

"Itselleni on ainakin selvää, että suomalaisen osaamisen pitää olla alisteista kehitysmaiden tarpeille", totesi vihreiden Johanna Sumuvuori.

Kenen kehityspolitiikkaa?

Kimmo Kiljusen heitot olivat huomattavasti rajumpia kuin järjestöjen puoliväliarviossaan Suomen kehityspolitiikalle osoittama kritiikki. Se, mitä ministeri Väyrynen olisi vastannut Kiljuselle väitteisiin jäi varmasti arveluttamaan yleisöä, sillä ministerille osoitettiin lukuisia kysymyksiä.

Puheenjohtaja Korhonen joutui välillä rauhoittelemaan väkeä muistuttamalla, ettei Väyrynen ole paikalla, ja keskustaa paneelissa edustanut Kimmo Tiilikainen kurkisti jossain vaiheessa pöytäliinan alle kuin jotain etsien.

Väyrysen mahdolliset vastaukset lienevät herättäneet erityistä kiinnostusta siksi, että jo viime viikolla Helsingin Sanomat oli julistanut "periaatteellisen riidan" Väyrysen ja järjestöjen välille, ja paneelia edeltävänä iltana ulkoministeriö oli tiedotteessaan kiistänyt järjestöjen puoliväliarvion kritiikin.

Onko kehityspolitiikka sitten koko hallituksen asia vai vain ministeri Väyrysen asia? kyseli Korhonen. Kysymykseen joutui vastaamaan hallitusta paneelissa edustanut ministeri Thors.

"Kerran olemme keskustelleet yhdessä, kehityspoliittisen ohjelman yhteydessä ja sekin tehtiin nopeasti", Thors totesi.

Taantumako takaa nollaseiskan?

Rahasta puhumisen aloitti Kiljunen, vaikka omien sanojensa mukaan mies on jo kyllästynyt aiheeseen. Tämä siitä syystä, että Suomi on sitoutunut kehitysrahoituksessaan 0,7 bkt-tavoitteeseen jo vuonna 1970. Ja kertaalleen tavoitteeseen on myös päästy: edellisen laman aikaan 1990-luvun alussa bruttokansantulon laskettua.

Myös keskustan Tiilikainen piti prosenttiosuuksien tuijottamista ongelmallisena, sillä "aiemmin moitittiin, kun ei päästä tavoitteeseen, ja jos nyt päästään, ei kukaan kiitä".

"' 'Onneton' hallitus on lisännyt varoja kehitysyhteistyöhön noin 300 miljoonaa euroa", vinkkasi Tiilikainen vielä Kiljuselle.

Ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajana Pertti Salolainen muistutti, että vielä vuosi sitten hallituksen lupaus saavuttaa EU:ssa sovittu 0,51 prosentin taso vaikutti aika epätodennäköiseltä, mutta bkt:n laskiessa tavoite tuntuu realistisemmalta.

"Tämä tavoite on nyt saavutettava, se on eräänlainen toteemi", Salolainen totesi ja lisäsi, että puuttuvaa rahoitusta on etsittävä vaikka lisäbudjetista. Hän vinkkasi vielä kansalaisjärjestöille, että niiden kannattaisi seuraavaksi keskittyä seuramaan, mitä tapahtuu vuoden 2010 ja 2015 välillä. Eli nostetaanko määrärahoja tasaisesti niin, että päästään vuoden 2015 tavoitteeseen: 0,7 prosenttiin.

Sydämellä ja lämmöllä, mutta pihalla?

Salolainen heittäytyi tunteelliseksi järjestöjen työn merkityksestä puhuessaan. "Järjestöjen työssä on lämpöä ja sydämellisyyttä, jota viranomaisilta ja poliitikoilta puuttuu", hän totesi.

Johanna Sumuvuori puolestaan painotti järjestöjen asiantuntemusta: "Omassa työssäni olen usein joutunut turvautumaan järjestöjen keräämään dataan."

Muiltakin panelisteilta herui kiitosta, erityisesti järjestön kentällä tekemälle työlle. Kritiikkiä järjestöt saivat ainoastaan illan poissaolijalta. Johanna Korhonen nimittäin ihmetteli, mitä Väyrynen oli mahtanut tarkoittaa aiemmin päivällä pitämässään tiedotustilaisuudessa, kun oli todennut "suunnilleen niin, että järjestöt ovat vähän pihalla kansainvälisestä kehityspoliittisesta ajattelusta".

Kimmo Tiilikainen yritti tulkita sanoja ja arveli, että luonnonvarojen riittävyys ja ympäristökysymysten suhde köyhyyteen on nousemassa maailmalla enemmän esille kuin järjestöt ovat vielä tajunneet.

Ulkoministeriö avoimena

Paneelin yksi tavoite oli etsiä kehityspolitiikasta keinoja globaalien talous-, ruoka- ja ilmastokriisien taltuttamiseksi. Näitä näkemyksiä ei juuri kuultu. Sen sijaan paljon käsiteltiin järjestöjen puoliväliarviossaan antamaa kritiikkiä kehityspolitiikan avoimuuden kaventumisesta. Kaikki panelistit luonnollisesti kannattivat avoimuutta ja lupasivat tehdä voitavansa sen edistämiseksi.

Esimerkkeinä avoimuuden puutteesta järjestöt esittävät muun muassa hallituksen itse itselleen asettaman kehityspoliittisen toimikunnan saaman tiedon niukkuuden sekä Suomen pääyhteistyökumppaniensa kanssa käymät niin sanotut maaneuvottelut. Neuvotteluista ei ole tietoa herunut edes ulkoasiainvaliokunnalle.

Ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston päällikkö Ritva Koukku-Ronde nousi yleisön joukosta vastaamaan arvosteluun. Hänen mukaansa maaneuvottelujen kuluessa tehdään valmistelevia asiakirjoja, ja vasta kun varsinaiset neuvottelut on käyty, paperit ovat julkisia. Sen, että esimerkiksi jo viime syksynä käydyistä Tansanian maaneuvotteluista ei ole saatu julkisuuteen tietoa, Koukku-Ronde kuittasi sanomalla, että asia on jäänyt ministeriön "Afrikka-vierailujen jalkoihin".

Avoimuuden merkkinä Koukku-Ronde muistutti paikalla oleville järjestöjen edustajille, että hänen ja kaikkien muiden osaston työntekijöiden sähköpostit ovat ministeriön verkkosivuilla, ja kysymykset ovat tervetulleita.

Ministeriön asenteesta saatiin esimerkki myös puheenjohtaja Korhoselle paneelikeskustelun aikana välitetyssä viestissä: "Myös virkamiehet tekevät erittäin suurella sydämellä kehityspolitiikkaa!"

Lisää tietoa aiheesta