Uutinen

Padot vievät Mekongin ruokaturvan

Mekong-joen yläjuoksun ja sivujokien patoaminen, koskien räjäytys, jokiveden laadun heikkeneminen sekä laittomat kalastusmenetelmät ovat Mekongin varren kalastajien suurimmat huolenaiheet.
Timo Kuronen
30.5.2002

Kuva: Timo Kuronen

Kuva: Timo Kuronen


BANGKOK -- Mahtavan Mekong-virran ja omalaatuisen Tonle Sap –joen yhtymäkohdassa sijaitsevalla niemellä järjestetty Mekongin toinen alueellinen kalastuskonferenssi kokosi yhteen yli sata kalastajaa, tutkijaa, järjestöaktiivia ja viranomaista viidestä Mekongin rantavaltiosta eli Laosista, Thaimaasta, Kambodzhasta, Vietnamista sekä Kiinan Yunnanin maakunnasta. Huhti-toukokuun vaihteessa pidetyn kokouksen järjestivät kambodzhalainen Fisheries Action Coalition Team –verkosto ja Kepan alueellinen yhteistyöjärjestö TERRA.

Konferenssin tarkoituksena oli lisätä kalastajien, viranomaisten ja tutkijoiden välistä tiedon- ja ajatustenvaihtoa kalastuksen roolista Mekongin alueella sekä eri keinoista säädellä ja edistää kalastuselinkeinoa. Lisäksi tavoitteena oli lisätä kalastusyhteisöjen ja viranomaisten ympäristötietoisuutta ja ponnisteluja ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän kalastuksen ja muun luonnonvarojen käytön turvaamiseksi alueella.

Tavoite on tärkeä, sillä Mekong on 60 miljoonan asukkaan ruoka-aitta – valuma-alueen ihmisten nauttimasta eläinproteiinista jopa 80 prosenttia tulee Mekongin ja sen sivujokien kaloista. Kalaa pyydetään alueella vuosittain noin 1,5 miljoonaa tonnia ja saaliiden markkina-arvo on noin 1,4 miljardia dollaria. Kalalajeja on yhteensä lähes 2000, joista noin 1300 on tähän mennessä tieteellisesti tunnistettu. Lisäksi Mekongin vuotuinen tulviminen tuo ravinteikasta silttiä rantojen viljelyksille ja joessa ja sen varren tulvametsiköissä elää satoja ruoaksi kelpaavia kasvi-, sieni- ja eläinlajeja.

Kestämätöntä kehitystä


Mekong-joen tila on kuitenkin huonontumassa hälyttävää vauhtia. Aiheesta käytti konferenssin aluksi herättelevän puheenvuoron amerikkalaisen Smithsonian trooppisen instituutin tutkija Tyson Roberts, joka on tehnyt kalastotutkimusta Mekongin alueella 1970-luvulta lähtien.

Robertsin mukaan joen luonnollinen tila on muuttunut vuosituhansien ajan eroosion, metsien häviämisen ja maanviljelyn kautta, mutta tilanne on nykyään muuttumassa nopeasti huonompaan vesivoima- ja keinokastelupatojen, kemikaali-intensiivisen maatalouden, teollisuussaasteiden ja ylikalastuksen myötä. Thaimaa ja sittemmin Kiina ja Vietnam ovat astuneet itseään ruokkivan talouskasvun aikakaudelle ja ongelmat ovat sitä myöten pahenemassa.

"Kestävän kehityksen ei pitäisi johtaa lisääntyneeseen saastumiseen, ilmastonmuutokseen, biodiversiteetin katoon, ekologisen tilan heikentymiseen tai luonnon yksinkertaistumiseen", Roberts sanoi. "Sen sijaan kestämätön kehitys eli itseään ruokkiva kasvu tapahtuu toisten eli luonnon ja naapurimaiden kustannuksella, eikä sitä ole helppo pysäyttää."

Esimerkiksi Roberts nosti Kiinan Yunnanin maakuntaan rakenteilla olevat ja suunnitellut Mekongin yläjuoksun eli Lancangin vesivoimapadot. Kaksi valmistunutta patoa ovat Robertsin mukaan jo muuttaneet joen virtausta, lämpötilaoloja ja veden laatua heikentäen mm. alueen kalakantoja. Kahdeksan suunnitellun padon kaskadi – suurimpien patojen korkeus olisi 300 m – olisi itseään ruokkivan kasvun huipentuma, joka voisi johtaa jopa alueelliseen katastrofiin. Jyrkkien vuortenrinteitten voimakas eroosio täyttäisi Yunnanin patoaltaat nopeasti maa-aineksella ja rankkojen tulvien tai maanjäristyksen sattuessa yhden padon pettäminen voisi johtaa ketjureaktioon ja laajaan tuhoon Mekongin alajuoksulla. Robertsin mukaan Kiina ei ole huomioinut ollenkaan sitä, mitä tapahtuu kun patojen suunniteltua lyhyempi elinkaari tulee täyteen jo muutaman kymmenen vuoden kuluttua.

Kalansaaliit pienentyneet


Maakohtaisissa puheenvuoroissa tuotiin esille kalastukseen liittyvät tärkeimmät kehityssuunnat ja huolenaiheet. Yhteinen näkemys kussakin maassa oli, että Mekongin kalansaaliit ovat pienentyneet viimeisen 20 vuoden aikana. Metsien hakkuun ja kaupallisen maatalouden laajentumisen seurauksena jokiin on kertynyt sedimenttiä sekä lannoitteita ja tuholaismyrkkyjä, jotka ovat huonontaneet veden laatua. Myös kaupallinen ylikalastus ja laittomien kalastusmenetelmien, kuten räjähteiden, sähköshokkien ja tiheäsilmäisten verkkojen käyttö on aiheuttanut kalaston tuhoutumista.

Kambodzhassa on meneillään 1980-90-luvuilla pelkästään kaupallisille yrittäjille myönnettyjen kalastuslupien siirto paikallisyhteisöjen hallintaan. Monin paikoin aseistetut joukot kuitenkin valvovat entisiä reviirejään eikä viranomaisilla riitä keinoja puuttua tilanteeseen tai heidät lahjotaan. Kokouksen aikana ei kenellekään jäänyt epäselväksi, että Mekong ja Tonle Sap ovat elinehto kambodzhalaisille. Kaikki jokien varsien maanviljelijät ovat myös kalastajia – kala on kansalle riisin ohella jokapäiväistä leipää.

Vietnamilaiset osanottajat kertoivat, että Mekongin delta-alue Vietnamin eteläosassa on hyvin tiheästi asuttu ja tehokkaasti viljelty alue ja nykyinen kehityssuunta on jokiekosysteemin kannalta kestämätön. Ongelmaa pahentavat kaikki yläjuoksun joen käyttöön liittyvät hankkeet, joiden takia jokivirtaama pienentyy ja suolainen merivesi pääsee työntymään kauemmaksi sisämaahan pilaten viljelymaita.

Laoslaiset esittelivät Mekongin sivujokien kalastonsuojeluun liittyviä hankkeita, joilla pyritään paikallisen ruokaturvan parantamiseen ja köyhyyden vähentämiseen. Huolenaiheena Laosissa ovat kunnollisten kalastussäännösten puuttuminen ja laittomat kalastusmenetelmät.

Tuhoisat hankkeet


Thaimaalaiset esittelivät kampanjaa Koillis-Thaimaan viimeisen patoamattoman Mekongin sivujoen, Songkhramin, ja sen tulvametsiköiden suojelemiseksi. Kampanja tuottikin tulosta, sillä tammikuussa 2002 maan hallitus päätti, ettei patohankkeen suunnittelua jatketa.

Toinen asia, mistä thaimaalaisaktivistit olivat erityisesti huolissaan, on Kiinan kustantama Mekongin jokiuoman ruoppaus ja koskien räjäyttäminen 300 kilometrin matkalla Yunnanin, Burman, Thaimaan ja Laosin raja-alueella, jotta suuremmat rahtilaivat voisivat liikennöidä joella myös kuivan kauden aikana. Hanke tuhoaisi kalaston lisääntymisalueita ja aiheuttaisi ongelmia joen alajuoksulla.

Kiinan Yunnanin osanottajat eli kaksi tutkijaa ja yksi virkamies myönsivät, että Yunnanin padoilla voi olla negatiivista vaikutusta kalastoon, mutta heidän mukaansa Kiinan hankkeista tehdään ympäristönvaikutusarvioinnit eikä patojen vaikutus koko Mekongin jokisysteemiin ole ratkaiseva, sillä Mekongin kokonaisvirtaamasta vain 16 prosenttia tulee Kiinan puolelta. Suuri osa konferenssiväestä oli varsin tyytymätön näihin vastauksiin.

Huolta kannettiin erityisesti Kambodzhan ylpeyden, Tonle Sapin, kohtalosta. Tonle Sap lienee maailman ainoa joki, joka muuttaa virtaussuuntaansa: sadekaudella Mekongin tulviessa se virtaa pohjoiseen pesusienen lailla täyttyvään Tonle Sap –järveen ja kuivalla kaudella se virtaa takaisin kohti Mekongia. Joen ja järven ekosysteemi on hyvin herkkä ja pienetkin muutokset Mekongin luonnollisessa tulva-kuivuus-syklissä voivat tuhota ekologisen tasapainon ja samalla kalastuksen ja maanviljelyn edellytykset.

Kokouksen loppujulistuksen mukaan alajuoksun kalastajat ovat yläjuoksun infrastruktuurihankkeiden lisäksi syvästi huolestuneita myös metsien häviämisestä, liiallisesta kemikaalien käytöstä maataloudessa sekä suunnitelmista perustaa eukalyptusplantaaseja ja sellutehdas Tonle Sap –järven läheisyyteen. Mekongin ja sen sivujokien biologinen monimuotoisuus on jo valuma-alueen 60 miljoonan ihmisen ruokaturvan kannalta liian arvokas tuhottavaksi lyhytnäköisten kaupallisten etujen takia.