Amnestyn Paavo Potus Savonlinnan Mahdollisuuksien torilla vuonna 2017.
Paavo Potus keräsi Savonlinnan torilla nimiä Amnestyn vetoomukseen ja kävi kiinnostavia keskusteluja kansalaisten kanssa.
Kuva:
Mimosa Hedberg
Uutinen
Mahdollisuuksien tori

Paavo on toiminut kansalaisaktiivina Vietnamin sodasta lähtien: ”Haluan levittää solidaarisuutta”

Mahdollisuuksien toreilla kansalaiset kohtaavat järjestötoiminnan. Aktiivit haluavat levittää ymmärrystä maailmasta.
Mimosa Hedberg
2.6.2017

On toukokuun loppu, mutta Savonlinnan torilla käy hyinen viima. On vaikea olla huomaamatta isoa, keltaista katosta, jonka alla Paavo Putus kerää allekirjoituksia pakolaiskiintiöiden nostamista vaativaan vetoomukseen ja esittelee Amnestyn toimintaa.

Putus on pitkän linjan kansalaisaktiivi. Hän aloitti aktivismin 1970-luvulla toimiessaan Viet nam Voittaa -liikkeessä. Amnestyn Savonlinnan paikallisryhmässäkin mies on toiminut jo yli 15 vuotta, ”niin pitkään, kun täällä on ollut osasto”, Putus naurahtaa.

”Ihmisillä on stereotyyppinen näkemys maailmasta. He tekevät lööppien perusteella yleistyksiä esimerkiksi maahanmuuttajista, vaikka ei yksi kertomus päde kaikkiin”, Putus sanoo.

Amnesty oli mukana Savonlinnassa järjestetyllä Mahdollisuuksien torilla, jossa Putuskin on ollut jo vuosia esittelemässä järjestönsä toimintaa.

Savonlinnan Mahdollisuuksien tori liittyy laajaan torikaupunkien verkostoon, joka kattaa 20 kaupunkia eri puolilla Suomea. Näissä Kepan tukemissa toritapahtumissa jaetaan tietoa kansalaisvaikuttamisesta sekä globaaleista kehityskysymyksistä.

Suomalaiset onnekkaita

Putus näkee Mahdollisuuksien torit tärkeänä paikallisjärjestöjen näkyvyyden kannalta. Muutamissa tunneissa hän oli saanut jo pari listaa nimiä Suomen pakolaiskiintiön korottamista vaativaan vetoomukseen. Hyviä keskustelujakin oli käyty torikävijöiden kanssa.

Kesken jutusteluamme Amnestyn katokselle saapuu nuori nainen.

”Halusin vain sanoa, että teette todella hyvää työtä. Etenkin naisten asema on minulle tärkeä asia”, hän huikkaa Putukselle ja jatkaa pian matkaansa.

Osa torikävijöistä ei ymmärrä, miksi pakolaisia pitäisi auttaa, kun suomalaisilla on omiakin ongelmia. Putus perustelee kriittisemmille kävijöille rauhallisesti muun muassa pakolaisten ottamisen taloudellisia hyötyjä.

”Meiltä suomalaisilta puuttuu vähän suhteellisuudentaju. Mehän olemme oikeasti todella rikkaita ja onnekkaita”, Putus sanoo.

Mikä sitten motivoi Putusta vuodesta toiseen toimimaan kansalaisaktiivina? Kansainvälisten ihmisoikeuksien ajaminen, hän tuumaa. Putus muistuttaa, että me Suomessa olemme allekirjoittaneet YK:n sopimukset, ja niitä olisi myös noudatettava.

”Haluan levittää solidaarisuutta ja ymmärrystä maailmasta.”

Aktiivien Savo

Mahdollisuuksien torin koordinaattori Kimmo Käärmelahti Savonlinnan Seudun Kolomonen ry:stä on ollut mukana suunnittelemassa kaupunkinsa Mahdollisuuksien tori -tapahtumia jo kymmenisen vuotta. Kolomonen on yli 150 yhdistyksen sateenvarjojärjestö, joka kokoaa alueen toimijat yhteen.

Käärmelahti näkee, että toreissa on vuosien varrella koettu selvä muutos.

”Aluksi toteuttajat olivat pitkälti kantasuomalaisia, mutta nyt myös kansainväliset aktiivit ovat löytäneet paikkansa kansalaistoiminnastamme”, Käärmelahti toteaa.

Tämänvuotisessa Savonlinnan Mahdollisuuksien tori -tapahtumassa nähtiin muun muassa burmalaisten pakolaisten lauluesityksiä sekä ihasteltiin itämaisia tansseja. Koleasta säästä huolimatta Käärmelahti odotti paikalle yli 1500 savonlinnalaista.

”Savonlinnan kokoisessa paikassa, jossa eri kansalaisuuksia on toistakymmentä, järjestöille on tärkeää olla näkyvissä ja tulla tutuiksi.”

Kollega Erja Järvisalo Kolomosesta komppaa Käärmelahtea.

”Yhdistykset tulevat näissä tapahtumissa lähemmäksi kansalaisia, jotka oppivat samalla ymmärtämään paremmin yhdistystoimintaa”, Järvisalo sanoo.

Järvisalo toivoisi Savonlinnaan enemmän monikulttuurisuutta ja vuoropuhelua. Savonlinnan Seudun Kolomonen ry:n toiminnanjohtaja Sirpa Kolistaja näkeekin, että toritapahtumalla edistetään tasa-arvoa ja tuodaan globaalia tietoa kansalaisten käsille.

Järjestöaktiivien kesken näyttää vallitsevan lämmin tekemisen meininki. Eikä Kolistaja mieti kauan, kun häneltä kysytään, miksi järjestötoiminnassa mukana oleminen kiinnostaa.

”Koska tykkään tästä ihan pimeesti. Olen ihan järjestöihminen.”