Uutinen

Paavo Lipposelle kehitysyhteistyöstä

Juha Rekola
27.5.2001

Kepan toiminnanjohtaja Folke Sundmanin kirjoitus, julkaistu Uutispäivä Demarin keskustelua-palstalla 28.5.2001

Arvostelin viime viikolla ministeri Satu Hassia siitä, että hän yritti perusteitta sysätä Suomen kehitysyhteistyön alhaisen tason heikon kansalaiskannatuksen syyksi. Samalla ilmoitin olevani samaa mieltä ministeri Hassin kanssa siitä, että hallitus kokonaisuudessaan kantaa vastuun Suomen kehitysyhteistyön alennustilasta, ja kehotin asiasta hiljaa pysyneitä pääministeri Paavo Lipposta ja valtiovarainministeri Sauli Niinistöä vihdoinkin osallistumaan keskusteluun.

Kun näin maanantain Uutispäivä Demarissa referaatin Lipposen kehitysyhteistyökommentista viime sunnuntain Pääministerin haastattelutunnilla ensireaktioni oli: voi ei, olisi sittenkin jatkanut vaikenemistaan!

Kolme kommenttia ja/tai kysymystä:

1. Lipponen ei luvannut avun nostamista YK:n suosittamalle tasolle tällä hallituskaudella, vaan arveli sen jäävän seuraavan hallituksen ohjelmaan. Harva on vaatinut avun nostamista nykyisen reilun 0,3 prosentin tasolta 0,7 prosenttiin tällä vaalikaudella, ei maaliin asti edes seuraavalla. Yleisin vaatimus tällä hetkellä on paluu 0.7 prosenttiin vuosikymmenen loppuun mennessä. Lipposen hallituskaudella apu on pysynyt sitkeästi jopa 0,34 prosentin alapuolella, vaikka hänen hallituksensa julisti tämän ehdottomaksi alarajaksi vuonna 1996. En ymmärrä miksei Lipposen hallitus voisi edes aloittaa tuon prosenttiosuuden nostamisen ja asettaa selvän kasvutavoitteen kymmeneksi vuodeksi eteenpäin. Jos taloudellinen tilanne sallii pitkälle meneviä sitoumuksia puolustusmenojen korotuksiin, luulisi että Suomen ulkopoliittisen kokonaislinjan nimissä löytyisi hieman lisävaroja myös kehitysyhteistyöhön.

2. Lipponen sortuu muutoin halveksimaansa populismiin väittäessään ettei Suomen avun taso ole erityisen huono edes muihin pohjoismaihin verrattuna. Suomen kehitysyhteistyöbudjetti on tänä vuonna reilut 2,6 miljardia markkaa, Ruotsin vastaavasti 13,6 miljardia kruunua. Suomen kehitysyhteistyöbudjetista hallintokulut on n. 3,6 prosenttia, Ruotsissa n. 3,4 prosenttia. On totta että Ruotsin ja myös Tanskan kehitysmaaedustustojen kuluja lasketaan runsaskätisemmin mukaan kehitysyhteistyöbudjettiin, mutta tämä ei ole selitys sille että Ruotsin kehitysavun bktl-osuus on reilusti kaksinkertainen Suomeen verrattuna. Myös muissa pohjoismaissa mm. kansalaisjärjestöt ylläpitävät aiheesta kriittistä keskustelua maidensa kehitysavun laadusta. Mutta mitä muuta "löysää" Lipposella on esittää Ruotsin kehitysyhteistyöbudjetista kuin hallintokulujen laskutapaa?

3. Lipponen ajaa lopullisesti karille todetessaan ettei Suomen avussa ole hävettävää, vaan annamme hyvän panoksen joka on rinnastettavissa vaikkapa Itävaltaan. Pöly on niukin naukin laskenut mm. Lipposen tiukasti kannattamasta EU-maiden Itävalta-boikotista, jonka pääperusteena oli Jörg Haiderin puolueen kyseenalainen linja mm. pakolaiskysymyksissä. Haider suhtautuu kyllä kehitysyhteistyöhön jokseenkin yhtä karsaasti kuin muukalaisiinkin. Itävallan kehitysyhteistyömenot laskivat viime vuonna vajaalla 100 miljoonalla dollarilla edellisvuoteen verrattuna, ja oli viime vuonna 0,25 prosenttia bkt:sta. Lipponen voisi kysyä vaikkapa Itävallan puoluekollegaltaan ja parlamentin pitkäaikaiselta kehitysyhteistyövaliokunnan puheenjohtajalta Alfred Gusenbauerilta, kannattaako Itävallan kehitysapu nostaa myönteiseksi kansainväliseksi vertailukohteeksi. Tiedän kyllä vastauksen. Vai oliko Lipposen tarkoitus vain kertoa, että Suomen apu on sentään Itävaltaa korkeammalla tasolla?

On korkea aika keskustella siitä, mikä on kehitysyhteistyötä koskevien puoluekokouspäätösten merkitys ja kuinka aidosti SDP on sitoutunut kehitysyhteistyön laadun parantamiseen ja määrän nostamiseen. Nyt näyttää aika kehnolta.

Folke Sundman
Helsinki