Uutinen

Onko EU:n kehityspolitiikassa tilaa suomalaisille arvoille?

Suomi ei ole kehitysyhteistyössä suuren suuri rahallinen tukija, mutta sillä on tärkeä rooli aktiivisena monenkeskisenä toimijana, linjattiin EU:n kehityspolitiikan trendejä ruotineessa seminaarissa Helsingissä.
Sanna Jäppinen
8.12.2004

"En ymmärrä EU:n monimutkaisuutta. Unioni lähettää jatkuvasti ristiriitaisia viestejä", totesi Luterilaisen Maailmanliiton zimbabwelainen pääsihteeri Ishmael Noko miettiessään EU:n ja etelän maiden kumppanuutta. Nokon näkemykseen yhtyi varmasti moni 3. joulukuuta pidetyn EU:n kehityspolitiikan suuntaa käsitelleen seminaarin yleisössä unionin kiemuroita kuunnellessaan. Seminaari oli suunnattu selkeästi asiaan vihkiytyneille asiantuntijoille – joita ei Suomesta paljon löydy.

"Positiivista oli, että mukana oli paljon ulkoministeriön ylintä virkamieskuntaa", totesi tilaisuutta järjestänyt Saara Lehmuskoski kehitysyhteistyöjärjestöjen EU-yhdistys Kehyksestä. Seminaari oli osa EU Development Cooperation 2010 -ohjelmaa, jossa mietitään unionin kehityspolitiikan tulevaisuutta.

"Keskustelun synnyttäminen on arvo sinänsä", vakuutti myös ulkoministeriön asettaman Kehityspoliittisen toimikunnan (KEPO) puheenjohtaja Gunvor Kronman. "EU:n kehityspolitiikasta tiedetään meillä vähän, ja keskustellaan vielä vähemmän."

Simon Maxwell Overseas Development Institute -tutkimuslaitoksesta (ODI) kartoitti eurooppalaisen kehitysyhteistyön trendejä.

"On olemassa eurooppalainen visio kehitysyhteistyöstä, joka poikkeaa niin kutsutusta Washingtonin konsensuksesta, joka perustui rahapolitiikan, vaihtokurssien ja kauppapolitiikan hallintaan ja toisaalta jälki-washingtonilaisesta politiikasta, jossa esimerkiksi kansainväliset instituutiot ovat olleet keskeisiä. 1990-luvun lopulta lähtien noussut eurooppalainen kehityspolitiikka pohjaa YK:n vuosituhattavoitteisiin. Sen keskeisinä periaatteita ovat kasvu ja avoimuus, terveys ja koulutus, hyvä hallinta ja osallistaminen, monenkeskinen apu sekä parempi kauppapolitiikka", Maxwell listasi.

Maxwellin mukaan eurooppalaiselle lähtökohdalle on ollut ominaista myös sosiaalisen ulottuvuuden huomioiminen sekä kehittyville talouksille (”infant economies”) annettu erityisasema.
 

Arvoja vai lisäarvoja?

Taloustermien läpitukemassa maailmassa kun eletään, etsittiin myös seminaarissa jälleen kerran kuuluisaa lisäarvoa. Nyt sitä haettiin suomalaisuudesta. Gunvor Kronmanin mielestä tilaisuudessa nousi esiin monia teemoja, joissa Suomella olisi erityistä tarjottavaa EU:n kehityspolitiikan kehittämiseen.

"Ensinnäkin on gender- ja tasa-arvoajattelu. Itse olen erityisen innostunut oikeuspohjaisesta kehityspolitiikasta, kuten vähemmistöoikeuksien tukemisesta. Tästä Suomella on kokemusta esimerkiksi kielioikeuksien ajamisesta Latinalaisessa Amerikassa."

Kronman nosti esiin myös kehitysmaiden maaseudun kehittämisen ja pienviljelijöiden aseman kohentamisen. Aiheesta järjestettiin lokakuussa Suomessa iso seminaari, jossa Kronmanin mukaan otettiin askel oikeaan suuntaan. "Maatalous ei voi olla vain vapaiden markkinoiden asia."

Lisäksi Kroman muistutti muun muassa Ishmael Nokon painottamasta roolista etelän ja pohjoisen välisen vuoropuhelun käynnistäjänä. "Meillä ei ole samanlaista historiallista rasitetta kuin esimerkiksi vanhoilla siirtomaavalloilla, ja tätä symboliarvoa pitäisi hyödyntää vielä nykyistä enemmän."

Kepan kehityspoliittinen asiantuntija Matti Hautsalo pitää kansallisuuden korostamista outona lähtökohtana globaalista avusta puhuttaessa. "Tämä on aika vanhakantaista ajattelua. Kysehän on ihmisten taidoista, eikä pitäisi olla väliä sillä tarjoaako osaamista vaikkapa Yhdysvalloissa oleva suomalaistutkija tai Suomessa työskentelevä kiinalainen."

"Toisaalta kyse on sisäpoliittisesta työkalusta. Tietynlaista apua on helpompi markkinoida suomalaisen osaamisen levittämisenä", Hautsalo arvioi.

Hautsalon mukaan tervetullut lisä suomalaiseen kehityspoliittiseen keskusteluun oli Euroopan komission kehitysyhteistyön pääosaston apulaispääjohtajan Athanassios Theodorakisin esiin nostamat suhteet Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alueen (AKT) maihin.

"Esimerkiksi AKT-maiden kanssa neuvoteltavat EPA-kauppasopimukset ovat jääneet meillä Suomessa todella syrjään", Hautasalo sanoo.

"Muutenkin Suomi seuraa globaaleja trendejä lähinnä oman kehitysyhteistyönsä kautta. Meillä on omat kumppanuusmaamme, eikä laajemmista kuvioista paljon puhuta."