Uutinen

Oman maailmansa parantajat

Sambiassa sanalla vapaaehtoistyö ei tarkoiteta välttämättä sitä, että työ olisi palkatonta.
Janne Sivonen
1.5.2004

"Yleensä ihmiset eivät usko tai ymmärrä, että minulle ei todellakaan makseta työstäni mitään", kertoo Lusakassa katulapsityötä tekevä Emma Räsänen. "Ihmiset sanovat pitävänsä ilmaista auttamista hienona asiana, mutta samalla he tuntuvat ajattelevan, että pakko minun on jostain saada jonkinlainen korvaus työstäni", Räsänen sanoo.

Syy sambialaisten suhtautumiseen on ymmärrettävä: ilmaista työtä tekevät ne, joilla on siihen varaa, ja jos oma tai perheen hengissä pysyminen ei ole itsestäänselvyys, ihmiset haluavat työstään korvauksen. Valtaosa sambialaisista elää köyhyysrajan alapuolella, joten käytännössä jokaisen tavallisen sambialaisen lähipiirissä on nälkäisiä suita ruokittavana.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö Sambiassakin tehtäisi työtä palkatta ja vapaaehtoispohjalta - esimerkiksi maaseudun kylissä on paljon erilaisia kylä- ja viljelijäseuroja, jotka kohentavat yhteisöjensä oloja vapaaehtoistyöllä. Työstä saatavan hyödyn on kuitenkin tultava joko työntekijälle itselleen tai hänen välittömälle lähipiirilleen.

Joskus erilaiset käsitykset vapaaehtoistyöstä vaikeuttavat sambialaisten yhteistyötä pohjoisen kansalaisjärjestöjen kanssa.

"Suomalaiset liittyvät kansalaisjärjestöihin yleensä ideologisista syistä - työ on vapaaehtoista ja toimeentulo tulee muualta. Täällä ihmisillä ei ole varaa tällaisiin vapaa-ajan harrastuksiin", sanoo Kepan Sambian-toimistossa työskennellyt Jack Kalipenta. Hänen mukaansa suomalaiset saattavat kuitenkin odottaa myös sambialaisilta yhteistyökumppaneiltaan ideologista vapaaehtoistyöpanosta.

Pahimmillaan väärillä ennakko-odotuksilla saattaa olla ikäviä seurauksia, sillä pelkällä vapaaehtoistyöllä pyörivien hankkeiden työntekijöillä saattaa olla suuri kiusaus hankkia toimeentulonsa korruption avulla.

Korruption vaara on olemassa myös silloin, kun työntekijöille maksetaan paikallisen mittapuun mukaan pientä palkkaa sillä perusteella, että työntekijältä odotetaan ideologista sitoutumista hankkeen tavoitteisiin.

Korruptiota ehkä tyypillisempää on kuitenkin se, että "vapaaehtoisalennusta" palkastaan antavat sambialaiset eivät sitoudu työhönsä sataprosenttisesti. Monet sambialaiset kohentavat toimeentuloaan tekemällä päivätyön ohella - usein myös työajalla - omia pienbisneksiään.

Kepan Sambian-yhteystoimitsija Esa Salminen ei kuitenkaan halua leimata paikallisten järjestöjen työntekijöitä oman edun tavoittelijoiksi.

"Apubisnes on Sambiassa merkittävä työllistäjä ja yksi järjestötyön motiiveista on aina oman elannon hankkiminen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö sambialaisjärjestöihin liityttäisi myös eettisin perustein. Paikallisissa järjestöissä tehdäänkin pääasiassa hyvää ja ammattitaitoista työtä oman elinympäristön parantamiseksi", Salminen toteaa.