Uutinen

Öljy vauhdittaa konflikteja sekä Sudanissa että Nigeriassa

Raaka-aineviennistä riippuvaisia maita riivaavat usein heikko talouskasvu ja sisäiset konfliktit.
Jukka Aronen
30.4.2007

Darfur.jpgSudan ja Nigeria ovat olleet viime aikoina uutisissa hyvin eri syistä.

Sudanin länsiosassa Darfurissa jatkuvan verisen konfliktin lopettamisesta neuvoteltiin viikonloppuna Libyassa ilman merkittäviä konkreettisia tuloksia. Maan hallitus katsoo yhä sormien läpi puolisotilaallisten joukkojen tekemiä hirmutöitä, eikä halua ottaa vastaan kuin pienen osan YK:n rauhanturvajoukoista.

Brittiläinen Oxfam ja Espanjan Pelastakaa lapset ilmoittivat viime viikolla jättävänsä turvallisuussyistä 100 000 apua tarvitsevaa darfurilaista ilman palveluita.

Konflikti on vaatinut neljässä vuodessa noin 200 000 ihmisen hengen ja pakottanut 2,5 miljoonaa ihmistä pois kodeistaan.

Nigeriassa puolestaan pidettiin parlamentti- ja presidentinvaalit 21. huhtikuuta. Euroopan unionin tarkkailijoiden antama lausunto oli negatiivisin, mitä he ovat koskaan mistään vaaleista antaneet.

Oppositio ei aio hyväksyä vaalitulosta, ja monet pelkäävät, että poliittinen pattitilanne saattaa johtaa väkivaltaisuuksiin. Poliisi ja sotilaat ovat jo siirtyneet valvomaan katuja suurimmissa kaupungeissa.

***

Sudanin ja Nigerian tilanteissa on paljon yhteistä.

Kumpikin valtio on entinen Britannian siirtomaa ja sijaitsee sillä Pohjoisen Afrikan vyöhykkeellä, jossa maiden pohjoisosia hallitsevat arabit ja eteläosia ei-arabit, yleensä kristityt ja animistit.

Kumpikin on myös omassa sarjassaan Afrikan suurin: Sudan pinta-alaltaan ja Nigeria väestöltään.

Vielä oleellisempi yhteinen piirre on kuitenkin se, että kumpikin maa on erittäin riippuvainen raaka-aineiden viennistä.

Sudan on Afrikan kolmanneksi suurin öljyntuottaja ja Nigeria pumppaa kuudenneksi eniten öljyä koko maailmassa. Nigeriassa on myös runsaasti maakaasua.

Raaka-aineiden viennistä riippuvaisille maille on hyvin tyypillistä, että ne kärsivät niin sanotusta Hollannin taudista eli  siitä, että kukoistavalla raaka-aineviennillä on taipumus kuihduttaa paikallista teollista toimintaa.

Teollisuuden joutuminen sivuraiteille tapahtuu osittain siksi, että hyvin menestyvä raaka-ainesektori houkuttelee puoleensa kyvykkäimmän työvoiman. Toisaalta öljystä ja maakaasusta saatavat ylimääräiset rahavirrat ohjautuvat helpoiten joko tuontitavaroihin tai paikallisten palveluiden ostamiseen, ei teollista toimintaa tukeviin sijoituksiin.

Tilastot osoittavatkin, että raaka-aineviennistä riippuvaisissa maissa on ollut paljon heikompi talouskasvu kuin maissa, joiden talous ei nojaa yksinomaan raaka-aineisiin.

Kun Hollannin tauti yhdistyy huonoon hallintoon ja identiteetiltään pirstaloituneeseen valtioon, syntyy tilanne, jossa taloudellista toimintaa ei laajenneta, vaan huomio keskittyy siihen, miten öljy- ja maakaasuvarat jaetaan.

Ja tämä tarjoaa otollisen pohjan konflikteille.

***

Sudanissa öljykenttä kulkee pitkin arabien hallitseman pohjoisen ja ei-arabien eteläisen alueen rajaa niin, että suurin osa öljystä on köyhässä etelässä.

Ryhmittymien välinen aseellinen konflikti on jatkunut itsenäistymisen alusta, vuodesta 1956, tähän päivään saakka. Maassa on ollut muun muassa kaksi pitkää sisällissotaa, joista jälkimmäisen on arvioitu alkaneen vuonna 1979 tehdyn ensimmäisen suuren öljylöydön vuoksi.

Vuonna 2005 allekirjoitettiin rauhansopimus, jonka myötä öljytulot luvattiin jakaa kahtia ja etelä sai nimittää varapresidentin pohjoisen hallitsemaan kabinettiin. Etelälle myönnettiin autonomia vuoteen 2011 asti, minkä jälkeen se saa järjestää kansanäänestyksen itsenäisyydestä.

Siihen mennessä pitäisi myös vihdoinkin tarkentaa pohjoisen ja etelän välisen rajan paikka, myös öljykenttien osalta.

Etelän itsenäistyminen ja rajojen tarkka määrittely saattavat johtaa öljytulojen jakautumiseen etelän hyväksi. Pohjoinen, joka jo brittien alaisuudessa siirtomaa-aikana pääsi nauttimaan etuoikeuksista, ei halua antaa öljyvaroja etelälle ja aloittaa ehkä mieluummin kolmannen sisällissodan kuin sallii etelälle itsenäisyyden.

Länsi-Sudanissa sijaitsevan Darfurin kriisi alkoi alunperin maanomistuskiistana maanviljelijöiden ja paimentolaisten välillä, mutta laajeni kun paikalliset kapinalliset aloittivat hyökkäykset hallituksen kohteita vastaan. Hallituksen epävirallisesti tukemat janjaweed-joukot ryhtyivät tuhoamaan kapinallisten asuinaluetta järjestelmällisesti tappaen ja raiskaten lähinnä maata viljeleviä ei-arabeja.

Darfurin konflikti monimutkaistui entuudestaan, kun alueelta löydettiin suuri öljykenttä vuonna 2005.

Kasvavien öljytulojen tuoma uusi vauraus näkyy vain pääkaupungissa Khartumissa, josta paikallinen eliitti lentää ostosmatkoille Pariisiin. Noin 85 prosenttia väestöstä elää äärimmäisessä köyhyydessä, jota sävyttävät konfliktit, eroosion ja kuivuuden tuomat ongelmat sekä tuberkuloosi ja malaria. Terveyspalvelut saavuttavat vain neljänneksen väestöstä.

***

Myös Nigeriassa öljytulojen jakaminen on aiheuttanut jatkuvan valtataistelun. Vajaan 50 itsenäisyysvuoden aikana maassa on nähty lähinnä lukuisia vallankaappauksia ja sotilashallituksia, kun pelisääntöjä on luotu väkivallan avulla.

Demokratiavaatimuksiin on suhtauduttu kovalla kädellä. Tämän koki myös vuonna 1995 hirtetty ogoniaktivisti Ken Saro-Wiwa.

Nigerian öljykentät sijaitsevat jokisuistoalueella useamman etnisen ryhmän alueella, mutta käytännössä öljytulot jaetaan valtapuolueen ehdoilla, poliittisessa nokkimisjärjestyksessä.

Vain äärimmäisen pieni osa öljyn tuomasta jättimäisestä tulosta päätyy hyödyttämään köyhintä kansanosaa. Tiet, koulut ja sairaalat ovat surkeassa kunnossa, sähköstä on pulaa ja korruptoitunut poliisi vaatii lahjuksia maanteillä. Noin 70 prosenttia 140-miljoonaisesta väestöstä elää alle dollarilla päivässä.

Joidenkin arvioiden mukaan itsenäistymisen jälkeen, vuodesta 1960 tähän päivään saakka, Nigerian harvainvallasta nauttineet ovat onnistuneet laittamaan taskuihinsa 380 miljardia dollaria, mikä vastaa kahta kolmasosaa koko Afrikalle tuona aikana suunnatusta kehitysavusta.

Presidentinvaalien tulos tuskin lupaa mitään muutosta tilanteeseen. Uusi presidentti Umaru Yar'Adua, jonka legitimiteetin vilpilliset vaalit kyseenalaistavat, ei ole tunnettu korruptoituneisuudestaan, mutta hänen katsotaan olevan väistyvän presidentin Olusegun Obasanjon käskyläinen.

Obasanjo epäonnistui yrityksessään muuttaa perustuslakia niin, että se sallisi kolmannen peräkkäisen valtakauden, siksi hän piti huolta siitä, että sai haluamansa seuraajan.

***

Mitä kansainvälinen yhteisö voi tehdä Sudanin ja Nigerian köyhien puolesta? Keinot ovat vähissä, sillä suoralla kehitysrahoituksella korruptoituneille hallituksille tuskin voitetaan mitään. Eikä demokratiaa tunnetusti voi tuoda ulkopuolelta.

Ratkaisut ovatkin ennen kaikkea poliittisia. Demokraattiset valtiot voivat yrittää eristää epälegitiimejä ja epädemokraattisia hallituksia monilla eri keinoilla, esimerkiksi asettamalla sanktioita ihmisoikeuksien loukkaajille sekä pystyttämällä kauppa- ja aseidentuontisaartoja. Sen lisäksi pitäisi tukea valtioista riippumattomien toimijoiden, kuten kansalaisjärjestöjen ja riippumattomien tiedotusvälineiden toimintaa.

Viime sunnuntaina tuli täyteen nelja vuotta Darfurin konfliktin alkamisesta. Vuosipäivänä mielenosoittajat yli 30 maassa vaativat, Hugh Grantin, Mick Jaggerin, George Clooneyn ja Bob Geldofin tuella, kansainvälistä yhteisöä eristämään Sudanin eliitin.

Yhdysvallat laittoi Sudanin kauppasaartoon jo vuonna 1997, eikä sillä ole virallisesti yritystoimintaa maassa. Bushin hallitus ei ole kuitenkaan pystynyt pakottamaan Sudanin hallitusta lopettamaan väkivaltaisuuksia ja ottamaan vastaan sille tarjottuja YK:n rauhanturvaajia.

Myös Euroopan unionia on kritisoitu hampaattomuudesta Darfurin kriisissä, kun se on lähinnä tyytynyt toteamaan vakavan huolensa asiasta. Sodan osapuolille on asetettu lievä aseidentuontikielto, jota on ollut helppo kiertää.

Röyhkeimpiä lienevät kiinalaiset ja malesialaiset öljyfirmat, jotka toimivat Sudanissa avoimesti.

Nigeriassa tilanne on vielä heikompi. Maassa toimivat kaikki suuret länsimaiset öljy-yritykset kiinalaisten valtionyritysten rinnalla. Sekä Yhdysvallat että Kiina pitävät öljynhimossaan yllä suhteita epädemokraattiseen hallintoon. Yhdysvallat kaavailee jopa kasvattavansa tuontiaan niin, että parin vuoden sisällä Nigeriasta tuotetaan jo 10 prosenttia sen tarvitsemasta öljystä.

***

On selvää, että kummankin maan rikollista eliittiä pitää rangaista kansainvälisillä toimilla. Etenkin Sudanin kohdalla aika on loppu, kuten globaalin Darfur-päivän järjestäjät huomauttavat.

Onneksi Sudan ja Nigeria ovat poikkeuksia nykyisessä afrikkalaisessa poliittisessa ilmastossa. Monissa maissa on tapahtunut viime vuosina edistystä juuri demokratian suhteen, mikä parantaa mahdollisuuksia luoda turvaa ja hyvinvointia. Näin on tapahtunut myös maissa, joiden vienti perustuu pitkälti raaka-aineisiin.

Lisää tietoa aiheesta