Uutinen

Olasvirta: Kansalaisjärjestölinjaukseen kannattaa satsata

Ulkoministeriön linjaus kansalaisjärjestöjen kanssa tehtävästä kehitysyhteistyöstä tullaan uusimaan. Pian Etiopiaan suurlähettilääksi siirtyvä yksikönpäällikkö Leo Olasvirta visioi millainen tulevaisuus järjestöillä Suomessa voi olla.
Esa Salminen
28.7.2009
LASSI PALMUJOKI
Leo Olasvirta Järjestöjen työtä arvossa pitävä Leo Olasvirta siirtyy pian Addis Abebaan suurlähettilääksi.

Ulkoministeriön kansalaisjärjestöyksikön päällikön mukaan tuleva kansalaisjärjestölinjaus on haaste, johon kannattaa satsata.

"Ministeri on sanonut, että hän on siinä yhteydessä valmis tiiviiseen vuoropuheluun", syksyllä Etiopian-suurlähettilääksi siirtyvä Leo Olasvirta sanoo.

Nykyinen kansalaisjärjestölinjaus on vuodelta 2006, ja tieto sen uudistamisesta on tullut suoraan ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyryseltä. Keväällä vaikutti siltä, että työ linjauksen parissa alkaisi jo kesän aikana, mutta tällä hetkellä vaikuttaa, että linjauksen uudistaminen jää syyskuun alussa aloittavan uuden kansalaisjärjestöyksikön päällikön työpöydälle. Vielä ei tiedetä, kuka hän on.

Mitä on suomalainen lisäarvo?

Väistyvä päällikkö Olasvirta visioi sitä, millainen kansalaisyhteiskunta Suomessa voisi kehitysyhteistyötä tulevaisuudessa tehdä.

"Kansalaisjärjestökenttä globalisoituu koko ajan, on tällaisia kansainvälisiä verkostoja, niin kuin Punaisen ristin federaatio, World vision ja muut. Näiden järjestöjen toiminta kulkee globaalien verkostojen kautta. On mielenkiintoista nähdä, miten se vaikuttaa meidän ajatteluun, kun toisaalta kuulutetaan suomalaista lisäarvoa joka on hyvin tärkeä ja ihanteellinen ajatus: suomalaisen osaamisen viemistä kehitysmaihin lisäarvona."

Kun järjestöt eivät enää tee vain omia "hiekkalaatikkohankkeitaan", Olasvirta kysyy miten suomalainen lisäarvo voidaan saada näkyviin.

"Tuodaanko se siellä verkostossa vai tuodaanko me se siellä kentällä sillä tavalla, että me istutetaan puita tai rakennetaan kalanviljelylammikoita?"

Paljon parjatut palvelut

Järjestöjen roolin ydin suomalaisessa kehitysyhteistyössä on Olasvirralle kehitysmaiden kansalaisyhteiskuntien vahvistaminen. Muotisanat, kuten ympäristö, köyhyys, vähemmistöt ja ihmisoikeudet tipahtelevat Olasvirran suusta sulavana luettelona, muttei hän ole hylännyt vanhoja oppejakaan.

"Palvelujen tuotanto. Kaikki ei tykkää, että sitä sanaa käytetään, mutta jos ajattelee, että kuka nyt huolehtii vaikka vammaisista, niin hyvin paljon jää järjestöjen hoidettavaksi", Olasvirta miettii. "Ja jos ei se muulla tavalla hoidu, niin hoitukoot sitten sillä tavalla. Kaikin mokomin."

Pienet järjestöhankkeet ovat Olasvirralle tärkeitä, vaikkeivät ne heilauttele kansantalouden mittareita.

"Jos mietit, että meillä on joku Zimbabwen lastenkoti, joka ruokkii monta sataa lasta, ja huolehtii vielä siitä, että muksut käy koulussa, niin jos sellaisen systeemin antaisi jollekin konsulttifirmalle pyöritettäväksi, niin arvaa kuinka paljon se maksaisi?"

"Se konsultti tekisi ensin kaikki kannattavuusselvitykset ja raportoisi lopulta että tämä ei ole kannattavaa ollenkaan, tämä on ihan toivotonta touhua, ja sitten ne sanoisi että me ei aleta tehdä mitään ellei me saada kymppitonnia palkkaa."

Parantunutta vuoropuhelua

Leo Olasvirta uumoilee, että "maailmanparantajat" pitävät vaikuttamistyötä nykyään kaikista tärkeimpänä toimintamuotona, ja on se hänestäkin tärkeää.

"Poliittinen vuoropuhelu on ollut ennen paljon kiivaampaa juupas-eipäs-väittelyä ja koen, että se on nyt aika hyvää ja maltillista. Kansanvallassa kaikkien ei tarvitse olla samaa mieltä, eikä ole valtion tuen edellytyksenä suinkaan, että järjestöjen pitäisi olla viranomaisten kanssa samaa mieltä", Olasvirta toteaa.

"Mutta silti, olen huomannut, että kun joku järjestö ilmoittaa mielipiteitä jostakin herkästä asiasta, niin kyllä täällä ministeriössä jotkut tärkeät henkilöt sen huomaavat aina. Mutta sehän se on se tarkoituskin", Olasvirta sanoo.

"Kansalaisjärjestöjen rooli on tämmöinen vahtikoira, hyvän vartija, ja järjestöjen kuuleminen on hyvin tärkeää, sillä se johtaa viranomaistyössä parempaan tietopohjaan, parempaan valmisteluun, parempaan päätöksentekoon ja helpompaan toimeksipanoon", Olasvirta toteaa.

Laajempi haastattelu tulevasta suurlähettiläästä Leo Olasvirrasta ilmestyy syyskuun alussa Kumppanin numerossa 9/2009.

Lisää tietoa aiheesta