Avoin tieto ei ole avointa kaikille.
Kuva:
Kinetic Imagery
Shutterstock
Uutinen

OK-festivaali: Avoin kehitys on valtakysymys

Avoimen tiedon festivaalilla pohdittiin, kuka pääsee hyötymään avoimesta tiedosta ja kenen ääntä kuullaan. Tiedon saatavuus ei vielä riitä: tietoa pitäisi ymmärtää ja vielä käyttääkin.
Esa Salminen
19.9.2012

Tiedon avoimuus on yksi kulmakivistä, kun puhutaan kehitysyhteistyön kehittämisestä, ja se on myös kasvava trendi: jo 80 prosenttia kaikesta kehitysavusta raportoidaan yhteismitalliseen IATI-standardiin (International Aid Transparency Initiative), jota ei vielä muutama vuosi sitten ollut olemassakaan.

On alettu puhua avoimesta kehityksestä: kansalaiset, järjestöt ja päättäjät joka puolella maailmaa voivat parhaassa tapauksessa seurata, mihin rahat käytetään. Se parantaisi paitsi valvontaa, myös auttaisi tekemään yhä parempia kehitysohjelmia.

Avoimen kehityksen voittokulku alkoi avun kehittämisen huippukokouksesta Ghanan Accrassa vuonna 2008, ja avoimuus alkaa tietyissä piireissä lähestyä itsestäänselvyyttä.

"Avoimen hallituksen käsitteestä pitäisi tulla niin itsestään selvää, että puhuttaisiin vain hallituksesta. Samaa toivoisin avoimelle kehitykselle", sanoi Maailmanpankin Tariq Kokhar avoimen tiedon OK-festivaalilla 19. syyskuuta.

Kuka pääsee mukaan ja ketä kuullaan?

Vaikka netissä alkaa olla yhä enemmän avointa tietoa paketoivia ja visualisoivia palveluita, ei avoin tieto ole täysin avointa, myöskään kehitysyhteistyökentällä.

Blane Harvey ajatushautomo IDS:stä Britanniasta muistutti, että avoimen kehityksen ytimessä on valtapolitiikka: on tärkeää tiedostaa, kenet kutsutaan mukaan ja ketkä jäävät ulkopuolelle.

"Tärkeää on myös se, kenen ääni kuuluu: annammeko saman painoarvon paikallisyhteisöjen perinnetiedolle ja länsimaiselle tieteelle? Entä YK:n ilmastopaneeli UNFCCC:lle ja monikansallisten yritysten maksamille ilmastonmuutosskeptikoille?" Harvey kysyi.

Toinen kysymys on, että vaikka tietoa voi olla saatavilla, ymmärtääkö sitä kukaan? Vaikka kehitysmaiden maaseudulla osattaisiinkin lukea, ei ihmisillä välttämättä ole sähköjä, tietokoneista puhumattakaan. Ja vaikka monilla nykyään puhelimessa internet onkin, mitä iloa on jostain jättimäisestä tietokannasta, joka on täynnä numeroita?

"Avoin ei välttämättä tarkoita saavutettavissa olevaa", sanoi Linda Raftree Plan Internationalista.

"Avoimuus muuttaa tapaa, millä ihmiset tässä huoneessa puhuvat kehityksestä, mutten usko, että se vielä tavoittaa niitä ihmisiä, jotka kehitystä johtavat."

Raftreen mielestä pitäisi kysyä, kuinka paljon avoimuudessa on kyse eräänlaisesta valuma-avoimuudesta: kuinka paljon avoin kehitys keskittyy niihin, joilla jo on paljon avoimuutta ja jotka osallistuvat asioihin melko avoimesti? Valumaefektiin perustuvan taloustieteen mukaan piti käydä niin, että kun joistakuista tulisi hyvin rikkaita, kaikki saisivat edes jotain. Ajatellaanko nyt samoin avoimuudesta?

Tietoa pitää myös käyttää

"Avoimuus on hyvä termi ja filosofia, mutta se on liian avoin", kommentoi tietoyhteiskuntaneuvonantaja Jyrki Pulkkinen ulkoministeriöstä. "Meillä on tapana kaataa siihen kaikki hyvät asiat ja jättää kaikki paha ulkopuolelle."

Pulkkisesta avoimuudessa ei ole kyse vain teknologiasta ja siitä, että tietoa annetaan verkkoon.

"Tarvitaan myös sellaisen lainsäädännön kehittämistä, joka tukee demokraattista ja inklusiivista kehitystä. Kansalaisten näkökulmasta myös hintakysymykset tulevat mukaan: pitääkö tiedosta maksaa? Joillain on varaa nettiyhteyteen ja toisilla ei" Pulkkinen muistutti.

Avoin kehitys johtaa Pulkkisesta kehitykseen, jos ihmisten perusoikeudet ovat kunnossa: tietoa on saatavilla, se on ymmärrettävää ja sananvapaus toimii.

"Mutta jos ihmiset eivät käytä tietoa oppimiseen ja yhteiskunnan rakentamiseen, se on turhaa. Ja jos mukana ei ole innovatiivisuutta, ei voi myöskään olla kehitystä."