Kuva:
IStock
Uutinen

OECD: Köyhiltä mailta puuttuvat keinot veronkierron estämiseksi

Rikkaiden maiden määrittelemät keinot veronkierron hillitsemiseksi eivät välttämättä pure kehitysmaissa.
Sanna Jäppinen
14.8.2014

OECD julkaisi viime kesänä toimintasuunnitelman, jonka avulla yritetään puuttua monikansallisten suuryritysten veronkiertoon. Tavoitteena on taata se, että yritykset maksavat veroja sinne, missä liiketoiminnan voittokin kerätään, eikä rahaa kierrätetä veroparatiisien kautta.

Vuosi sitten rikkaiden maiden johtajat G20-ryhmässä olivat sitä mieltä, että myös kehitysmaiden täytyy hyötyä avoimuuden lisäämisestä ja porsaanreikien tukkimisesta - katoaahan niistä veronkierron takia rahaa noin kolme kertaa enemmän kuin maat vastaanottavat kehitysapuna.

Toimintasuunnitelman ensimmäisen seurantaraportin "Report to G20 Development Working Group on the Impact of BEPS in Low Income Countries" perusteella näyttää kuitenkin siltä, ettei tavoite ole toteutunut.

"On tärkeää tiedostaa se, että kehitysmaissa sekä veronkierron aiheuttamat ongelmat että torjuntamahdollisuudet ovat usein hyvin erilaisia kuin rikkaissa valtioissa", elokuun alussa julkaistussa raportissa arvioidaan.

Raportin mukaan kehitysmaiden keskeinen heikkous veronkierron vastaisessa työssä on se, että monilla mailla ei ole lainsäädännöllisiä keinoja puuttua suuryritysten aggressiiviseen verosuunnitteluun. Usein viranomaisilla ei myöskään yksinkertaisesti ole riittävästi tietoa verotuksesta, ja asiantuntemuksen puute voi olla kohtalokasta, kun vastassa ovat monikansallisten yritysten lakimiesleegiot.

Siirtohinnoittelu ja verosopimusviidakko kuriin

Raportin mukaan kehitysmaiden edustajat ovat OECD:n kyselyissä ja kuulemisissa määritelleet itselleen tärkeimmät muutostarpeet. Olennaisinta on puuttua monikansallisten yritysten tarpeettomiin sisäisiin maksatuksiin ja siirtohinnoitteluun eri maissa sijaitsevien tytäryhtiöiden välillä.

Myös sen tunnistaminen, missä maassa monikansallinen yritys minkäkin osan voitostaan käärii, on köyhille maille nykyisin lähes mahdoton tehtävä. Siksi yrityksiltä vaadittava maakohtainen raportointi saa laajaa kannatusta.

Suuri ongelma on myös se, että kehitysmaat hukkuvat kahdenvälisten verosopimusten suohon: maailmassa on tällä hetkellä noin 3 000 verosopimusta, ja 1 000 koskee kehitysmaita, raportissa todetaan.

Lisäksi esimerkiksi verohelpotusten myöntäminen yrityksille sijoittajien houkuttelemiseksi aiheuttaa kehitysmaille usein enemmän haittaa menetettyjen verotulojen takia kuin hyötyä investointien muodossa.

Koska mukaan neuvottelupöytään?

"Seurantaraportin hyvä puoli on se, että nyt OECD myöntää julkisesti sen, etteivät nykyiset globaalit uudistukset todennäköisesti riitä monikansallisten yritysten veronkierron suitsimiseen", toteaa Action Aid -kansalaisjärjestön veroasioiden asiantuntija Anders Dahlbeck Poverty Matters -blogissa The Guardianin sivuilla.

"Lisäksi OECD on nyt luvannut, että se julkaisee syksyllä lisää suosituksia siitä, miten uudistukset saadaan toimimaan paremmin nimenomaan kehitysmaissa."

Tässä vaiheessa ratkaisuehdotukset jäävät Dahlbeckin mielestä vielä liian ylimalkaisiksi, ja raportissa on jätetty tyystin huomiotta keskeisiä kysymyksiä, kuten se, että rikkaiden maiden välinen verokilpailu voi olla hyvin haitallista kehitysmaille.

"Kaikilta mailta olisi vaadittava kattavaa analyysiä siitä, miten niiden verotusjärjestelmä vaikuttaa muihin maihin", Dahlbeck esittää.

Dahlbeck ihmettelee myös sitä, miksei ulkomaisten yritysten toimintaa kontrolloivaa lainsäädäntöä ole nostettu raportissa tärkeimpien asioiden listalle.

"Esimerkiksi Britannia on hiljattain uudistanut omia sääntöjään yrityksille niin, että niiden on entistä helpompi vältellä veroja köyhissä maissa."

Ja kaikkein tärkeimpänä: kehitysmaita ei vieläkään ole otettu mukaan varsinaisiin neuvotteluihin miettimään veronkierron vastaisia toimia.

"Köyhät maat saavat tyytyä kertomaan näkemyksensä vain erilaisten konsultointiprosessien yhteydessä", Dahlbeck kirjoittaa.