Uutinen

OECD: Kehitysapu tippui ensi kerran vuosikymmeneen

Vuoden 2006 kehitysapu laski edellisvuoden ennätysluvuista. Kehitysavun määrä kääntyi ensi kerran laskuun sitten vuoden 1997, ja lähivuosille asetetut tavoitteet on yhä vaikeampi saavuttaa, OECD raportoi.
Sanna Jäppinen
4.4.2007

OECD:n kehitysapukomiteaan (DAC) kuuluvien maiden kehitysyhteistyörahoitus laski vuodesta 2005 vuoteen 2006 yli viisi prosenttia, kerrotaan vuotta 2006 analysoivissa virallisissa ennakkotiedoissa. Avun määrä kääntyi ensi kerran laskuun sitten vuoden 1997. Lukemat ovat kuitenkin kautta aikain toiseksi korkeimmat vuoden 2005 jälkeen.

Vuonna 2005 kehitysapu nousi 106,8 miljardiin dollariin (tuolloin 87 miljardia euroa). Ennätyslukemat saavutettiin pitkälti Irakille ja Nigerialle myönnettyjen velkahelpotusten takia, jotka laskettiin osaksi virallista kehitysapua. Myös vuonna 2006 velkahelpotukset nappasivat suuren osan 103,9 miljardin dollarin kokonaispotista: Irakin ja Nigerian velkahelpotuksiin myönnettiin yhteensä noin 14 miljardia dollaria.

Velkahelpotusten laskeminen osaksi kehitysapua sotii esimerkiksi Monterreyssä vuonna 2002 pidetyssä YK:n kehitysrahoituskokouksessa sovittuja periaatteita vastaan: tuolloin päätettiin, että velkahelpotuksiin kuluva rahoitus ei kuulu viralliseen kehitysapuun.

Jos velkahelpotusten osuus jätetään pois, laski kehitysavun määrä 1,8 prosenttia.

Afrikka-apu ei kasva

OECD ennustaa, että vuonna 2007 virallinen kehitysapu laskee edelleen hieman velkahelpotusten pienentyessä. Järjestön mielestä onkin panostettava entistä enemmän muun avun kasvattamiseen, jos lähivuosia koskevat tavoitteet aiotaan vielä saavuttaa.

Esimerkiksi EU on sitoutunut nostamaan kehitysyhteistyövarat 0,56 prosenttiin alueen bruttokansantulosta vuoteen 2010 mennessä, Japani on ilmoittanut lisäävänsä apua 10 miljardilla dollarilla vuosina 2005-2009 ja Australia tuplaavansa apunsa vuoteen 2010 mennessä.

Vauraimpien teollisuusmaiden ja Venäjän johtajat päättivät G8-huippukokouksessa kesällä 2005, että kehitysapua lisätään vuoteen 2010 mennessä 50 miljardilla dollarilla, erityisesti Afrikkaan.

"Jos jätetään [Nigerian] velkahelpotukset huomiotta, on avun lisääminen Afrikkaan käytännössä epäonnistunut. Tämä on erityisen merkille pantavaa, sillä Afrikka-apu luvattiin kaksinkertaistaa vuosina 2004-2010", DACin puheenjohtaja Richard Manning totesi Development Today -lehdelle.

Myös YK:n pääsihteerin neuvonantaja, ekonomisti Jeffrey Sachs on kritisoinut Afrikka-avun nihkeyttä. "Välttääkseen tilivelvollisuuden G8 kieltäytyi esittämästä selkeää vuotuista aikataulua avun kasvattamiselle. Afrikan maat eivät ole pystyneet suunnittelemaan avun sijoittamista, koska sen saaminen on ollut epävarmaa", Sachs toteaa The Financial Timesin mukaan.

Oxfam-kansalaisjärjestön mukaan Afrikka-avun kasvattamisessa epäonnistuminen on noloa erityisesti G8:n huippukokousta kesäkuussa isännöivälle Saksalle.

"G8:n täytyy todistaa, että lupaukset olivat muutakin kuin sanahelinää ja antaa sitova aikataulu, josta käy ilmi milloin ja miten apua kasvatetaan. Avun pitää olla pitkäaikaista ja ennustettavaa, jotta voidaan rakentaa vahvat peruspalvelut, erityisesti terveydenhuollon ja koulutuksen saralla", Oxfam International vaatii.

Norja ja Ruotsi kärjessä, Suomi alempaa keskikastia

Rahamäärissä mitattuna suurimpana kehitysavun antajana pysyy edelleen Yhdysvallat, vaikka sen kehitysapu laskikin 20 prosenttia vuodesta 2005 velkahelpotusten osuuden pienentyessä. Rahasummana maan apu oli 22,7 miljardia dollaria, joka on 0,17 prosenttia bruttokansantulosta.

Yhdysvaltain jälkeen suurimmaksi yksittäiseksi avunantajamaaksi nousi Britannia 13 miljardilla dollarilla. Maan kehitysapu kasvoi edellisvuodesta 13,1 prosentilla, ja lisäapua kanavoitiin lisää pääasiassa kansainvälisten organisaatioiden kautta. Seuraavina tulevat Japani, Ranska ja Saksa.

Kansainvälisesti sovitun kehitysavun tason - 0,7 prosenttia bruttokansantulosta - ovat saavuttaneet vain Ruotsi, Norja, Tanska, Hollanti ja Luxemburg. Suhteellisesti suurin kehitysyhteistyörahoittaja on Ruotsi, joka ohjaa kehitysyhteistyöhön 1,03 prosenttia bruttokansantulosta.

Toisena Luxemburgin rinnalla tuleva Norja on niiden maiden joukossa, jotka eivät ole saavuttaneet itse itselleen asettamia tavoitteita, kirjoittaa Development Today. Vuonna 2002 Norja ilmoitti kasvattavansa kehitysavun osuutta bruttokansantulosta yhteen prosenttiin vuoteen 2006 mennessä, mutta todellisuudessa taso tippui 0,89 prosenttiin vuonna 2005 saavutetusta 0,93 prosentista.

EU kokonaisuudessaan kasvatti osuuttaan maailman kehitysapupotista 57 prosenttiin. OECD:n kehitysapukomiteaan kuuluvan 15 vanhan jäsenmaan tavoite vuodelle 2006 oli saavuttaa 0,39 prosentin osuus bruttokansantulosta. Tämä ylittyi, ja taso oli 0,43 prosenttia.

"Ilman velkahelpotuksia kehitysavun osuus bruttokansatulosta oli vain 0,36 prosenttia", Richard Manning toteaa IPS:n mukaan.

Useat kansalaisjärjestöt ovatkin eurooppalaisen Concord-kattojärjestön johdolla arvostelleet EU-maita kehitysapulukujen paisuttelusta. Todellisia köyhyyden vähentämiseen kehitysmaissa käytettyjä rahamääriä on "kirjanpitotempuilla" kasvatettu jopa kolmanneksella paitsi velkahelpotusten avulla myös laskemalla kehitysmaiden opiskelijoiden koulutus eurooppalaisissa yliopistoissa ja pakolaisten majoituksesta aiheutuvia kulut kehitysavuksi.

Suomessa Kepa ja Kehitysyhteistyöjärjestöjen EU-yhdistys Kehys muistuttavat, että Suomen avun bruttokansantulo-osuus vuonna 2006 - 0,39 prosenttia - on reilusti alempi kuin EU:n vanhojen jäsenmaiden keskiarvo eli 0,51. Suomi ilmoitti jo vuonna 1970 tähtäävänsä 0,7-tavoitteeseen, ja Vanhasen ensimmäisen hallituksen ohjelmaan oli kirjattu tavoitteeksi saavuttaa 0,7-taso vuoteen 2010 mennessä.

Lisää tietoa aiheesta