Kenialaiset työntekijät mittaavat paikkaa biomassaa hyödyntävälle sähkölaitokselle.
Kuva:
USAID
Uutistausta

Obama aikoo sähköistää Afrikan

Yhdysvaltain presidentin nimikkohanke toisi miljoonille töpselin kotiin, mutta saako köyhillekään enää tuottaa energiaa ilmaston kustannuksella?
Jukka Aronen
19.3.2014

Dallas Cowboys on suosittu amerikkalaisen jalkapallon joukkue Teksasissa. Sen hieno kotistadion on kuin pieni kaupunki kauppoineen ja ravintoloineen. Ylhäällä pelikentän yläpuolella on jättimäiset screenit, kuin maailman suurimmat plasmatelevisiot, jotka välittävät live-kuvaa pelin tapahtumista.

Harva tulee stadionin valomeren keskellä ajatelleeksi, että se kuluttaa saman verran sähköä kuin koko länsiafrikkalainen Liberian valtio, jossa asuu noin neljä miljoonaa ihmistä.

Esimerkki kertoo karua kieltään siitä, että Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ei juurikaan työnnetä töpseliä seinään. Alueella asuu 600 miljoonaa ihmistä ilman sähköä.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että noin 70 prosenttia asukkaista joutuu käyttämään muita energian- ja valon lähteitä, kuten polttopuita, hiiltä, kynttilöitä, kerosiinia, pattereilla toimivia taskulamppuja, palmuöljyä ja pieniä polttoaineella toimivia generaattoreita.

Pelkästään ruuan valmistaminen savuisilla menetelmillä sisätiloissa aiheuttaa vakavia terveydellisiä ongelmia. Yhden laskelman mukaan huono sisäilma tappaa vuosittain 3,5 miljoonaa ihmistä eli enemmän kuin malaria ja aids yhteensä.

Sähkönpuutteella on myös muita vakavia seurauksia afrikkalaisten hyvinvoinnille. Taloudellisen toiminnan on vaikea siirtyä maataloustuotannosta muille aloille, koska teollisuus ja palvelut edellyttävät energiaa. Koulut toimivat pitkälti ilman sähköä, eikä iltaopiskelu ole tehokasta kynttilänvalossa. Terveydenhuoltoa ei voi laskea laitteiden tai kylmäketjujen varaan. Naisten aika taas kuluu polttopuiden haussa, eikä säkkipimeällä ole turvallista liikkua.

Luettelo on kaikille tuttu, ja sitä voisi jatkaa lähes loputtomiin.

USAIDin infografiikka kuvaa Saharan eteläpuolisen Afrikan vähäistä sähköntuotantoa.

Obaman nimikkohanke

Yhdysvaltain presidentti Barack Obama julkisti viime vuoden kesäkuussa Etelä-Afrikassa uuden Power Africa -aloitteensa, jolla pyritään kaksinkertaistamaan Saharan eteläpuolisissa maissa asuvien mahdollisuus käyttää energiaa ja sähköä. Tavoitteeseen aiotaan päästä lisäämällä tuulivoiman, aurinkoenergian, vesivoiman, maakaasun ja maalämmön käyttöä.

Obama on ladannut hankkeen taakse koko vaikutusvaltansa, ja sitä pidetään hänen nimikkoprojektinaan, samaan tapaan kuin George W. Bushilla oli hiv/aidsiin keskittynyt Pepfar-hankkeensa.

Alussa kumppanimaita on kuusi: Etiopia, Ghana, Kenia, Liberia, Nigeria ja Tansania. Mukana yhteistyössä on myös yksityisiä yrityksiä, Maailmanpankki ja Afrikan kehityspankki.

Hanke vaatii joiltain osin myös lainsäädännöllistä taustatukea. Siksi demokraattipuolue on vienyt kongressiin aloitteen nimeltä "Electrify Africa Act of 2013".

Maakaasua, ei uusiutuvia?

Yksi Afrikan sähköistämishankkeen yllättävistä eettisistä kysymyksistä on noussut maakaasun tukemisesta.

Maakaasu on fossiilinen polttoaine, ja siksi sen tukeminen Yhdysvaltain hallituksen kehityslainoja myöntävän OPICin kautta on lähestulkoon mahdotonta. OPICin pitää toimia kasvihuonekaasuja rajoittavalla tavalla.

Maakaasu ei ole kaikkein pahin energianlähde ilmaston kannalta, mutta sen päästöt ovat niinkin korkeat kuin 59 prosenttia kivihiilen päästöistä.

Koska Obama haluaisi eritoten yksityiset yritykset mukaan rahoittamaan maakaasuhankkeita, demokraattipuolueen lakialoitteessa OPICin käytännöistä tehtäisiin joustavampia.

Obaman hallinnon linja saa kannatusta myös joiltain tutkijoilta. Esimerkiksi Center for Global Development -ajatushautomo on laskenut, että jos OPICin kautta saisi tukea maakaasua, samalla rahallisella panoksella saataisiin tuotua peräti 60 miljoonaa ihmistä lisää sähköverkon piiriin.

CGD:n mukaan maakaasua kannattaisi käyttää kaikissa niissä paikoissa, joissa siitä on selkeää apua kansalaisten energiansaannille.

Ilmasto vs. köyhyys

CGD:n tukema malli on saanut ympäristöjärjestöt takajaloilleen. Niiden mielestä juuri köyhimmissä maissa pitäisi käyttää uusiutuvia energiamuotoja, koska ilmastonmuutoskin iskee niihin pahiten. Toisekseen, monella maalla on hyvin puutteelliset sähköverkostot, mikä puhuisi kevyiden verkon ulkopuolisten energianlähteiden käytön puolesta.

CGD:n mukaan ei ole selvää näyttöä sille, että köyhimpien maiden energiatilanteen parantaminen vaikuttaisi sen suuremmin globaaleihin päästöihin. 25-miljoonainen Ghana on esimerkiksi tullut toimeen kahdella fossiiliseen polttoaineeseen nojaavalla voimalalla, kun taas Yhdysvalloissa on hiiltä, kaasua ja bensiiniä polttavia laitoksia yli 3 400.

Tätä taustaa vasten Ghanan uusilla maakaasuvoimaloilla ei olisi suurta merkitystä ilmaston kannalta, mutta niillä olisi merkittävä vaikutus köyhyyden poistamiseen.

Kongressin kuultavana olleen CGD:n Todd Mossin mukaan päästövaatimuksissa tulisikin tehdä tilapäinen poikkeus niiden köyhimpien maiden kohdalla, joilla on alhaisimmat päästöt.

Mossin mielestä monet erehtyvät luulemaan, että esimerkiksi aurinkoenergialla toimivat lamput ja pienlaitteet riittäisivät kehittämään Afrikkaa. Näin ei kuitenkaan ole, vaan työpaikkojen, palveluiden ja teollisuuden kehittäminen vaatii samanlaista sähköverkkoa kuin mihin teollisuusmaissa on totuttu.