Donald Trump vuonna 2011.
Trumpin kehityspolitiikka on suututtanut niin järjestöväen kuin omankin puolueen edustajat.
Kuva:
Gage Skidmore
Uutistausta

Nyt Trump kiristää kumppanimaitaan avun määrällä – "Epäonnistuu lähes varmasti"

Yhdysvaltain kehityspolitiikka on saamassa yhä värikkäämpiä piirteitä. Nyt presidentti on alkanut kiristää kumppanimaita rahoituksen päättymisellä.
Mimosa Hedberg
28.8.2017

Yhdysvaltojen kehityspolitiikan suunta on ollut varsin sekavassa tilassa Donald Trumpin noustua presidentiksi. Keväällä Trump uhkasi kansainvälisen yhteisön kauhuksi leikata reippaasti maansa antamasta avusta. Myös abortteja tukevien ohjelmien rahoittaminen on päätetty lopettaa.

Uusin käänne Trumpin apupolitiikassa on, että hallinto on alkanut kiristää kumppanimaitaan rahoituksen poisvetämisellä. Viime viikolla Trump uhkasi perua Pakistanille antamansa avun, mikäli maa ei tue enempää Yhdysvaltain ponnisteluja Afganistanissa.

Vain päivä uhkauksen jälkeen uutistoimisto Reuters uutisoi, että Yhdysvallat aikoo pidättää 195 miljoonaa dollaria apuaan Egyptiltä. Syyksi kerrottiin Egyptin vähäinen edistys ihmisoikeuksien kunnioittamisessa ja demokratian edistämisessä. Egyptissä Yhdysvaltoja hiertää hallinnon kaavailema kansalaisjärjestöjen toimintaa rajoittava laki.

”Historia osoittaa, että ulkomaanapu on heikko tapa saada haluamaamme. Avun leikkauksilla uhkaaminen epäonnistuu lähes varmasti poliittisen muutoksen aikaansaamisessa Egyptissä, Pakistanissa tai missä tahansa maassa, jota Yhdysvallat tukee strategisista syistä”, kansainvälisten suhteiden apulaisprofessori Jessica Trisko Darden kirjoittaa Washington Postin analyysissaan.

Esimerkkejä historiasta

Kyseessä ei ole missään nimessä ensimmäinen kerta, kun Yhdysvallat käyttää kehitysapua ulkopolitiikassaan keppinä – tai porkkanana. Millennium Challenge Corporation on tästä malliesimerkki: instrumentti, jonka avulla Yhdysvallat jakaa virallista kehitysapua tietyin talouskasvuun sidotuin kriteerein.

Eikä Yhdysvallat ole ainoa: myös muut maat ovat käyttäneet kehitysapua ulkopoliittisessa pelissä vuosikausia sen sijaan, että pääpyrkimyksenä olisi puhtaasti köyhyyden kitkeminen maailmasta. Etenkin kylmän sodan aikana länsimaista virtasi rahaa erityisesti entisille siirtomaille ja ystävällismielisille hallinnoille.

Apulaisprofessori Darden tarjoaa kirjoituksessaan useita esimerkkejä siitä, kuinka Yhdysvaltojen avulla kiristäminen on aiemmin epäonnistunut. Esimerkiksi sisällissodan runtelemalle El Salvadorille Yhdysvallat lupasi kylmän sodan aikana muhkeita apusummia, jos ihmisoikeusloukkauksista syytetyt sotilasjohtajat potkittaisiin pellolle. Vaikka ihmisoikeusloukkauksia ei saatu kuriin, Yhdysvaltain hallinto tuki El Salvadoria siitäkin huolimatta kymmenillä miljoonilla dollareilla.

Obaman hallinto perui puolestaan vuonna 2012 puolet lupaamastaan avusta Malille, jossa oli juuri koettu sotilasvallankaappaus. Yhdysvallat lupasi palauttaa avun vasta sitten, kun demokratia saataisiin jälleen palautettua maahan. Vallankaappauksen pääarkkitehti astuikin syrjään, mutta armeija jatkoi vallassa. Tässäkään tapauksessa avun poisvetäminen ei tuottanut toivottua tulosta.

Yksi tuoreimmista esimerkeistä löytyy Filippiineiltä, jossa presidentti Rodrigo Duterten huumesota on saanut yhä makaaberimpia käänteitä. Tuhansien ihmisten kuolemaan johtaneiden vainojen takia Yhdysvallat on päättänyt jäädyttää Filippiineille tarjoamansa apusumman. Tämä ei ole kuitenkaan suuresti tuntunut hetkauttavan Dutertea, joka perui samalla Euroopan unionin 280 miljoonan dollarin apupaketin.

EU vaati ihmisoikeuksien kunnioittamista, mutta Duterte viesti suoraan päätöksellään, ettei avulla voi enää ostaa poliittista valtaa Filippiineillä.

Tukea poliittisin motiivein

Kepa uutisoi huhtikuussa taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n tuoreista tilastoista, joiden mukaan kaikista köyhimpiä maita autetaan yhä vähemmän, ja esimerkiksi pakolaiskuluja kirjataan avuksi yhä enemmän. OECD:n tilastot kertovat samaa tuttua tarinaa siitä, että valtioiden ohjaamaa kehitysyhteistyötä suunnataan edelleen paljon poliittiset intressit edellä, eikä pelkästään eniten tarvitseville.

Yhdysvaltojen jakama apu on määrällisesti hyvin tärkeää. Maa antaa OECD:n mukaan kaikista maista eniten rahaa kehitysapuun, yhteensä viime vuonna lähes 33,6 miljardia dollaria. Esimerkiksi kakkosena eniten antava Saksa jakoi yhteensä vajaat 24,7 miljoonaa dollaria.

Huomionarvoista toki on, että suhteutettuna bruttokansantuloon Yhdysvallat ei ole likimainkaan suurin avunantaja. Tällöin kärjessä ovat Norja, Luxemburg ja Ruotsi.

Pohjoismailla on ollut pitkään hyvä maine reiluina avunantajina: kehitysrahoja pyritään ainakin periaatteessa suuntaamaan sinne, missä on suurin hätä. Esimerkiksi lähes kaikki Suomen kumppanimaat kuuluvat niin sanottuihin vähiten kehittyneisiin maihin Afrikassa ja Aasiassa. Yhdysvaltojen maavalinnat ovat selvästi poliittisempia, sillä esimerkiksi Israel saa toiseksi eniten kaikesta Yhdysvaltojen antamasta avusta.

Jopa Bush vastustaa

Sen verran iso peluri Yhdysvallat on avustusmääriensä puolesta, ettei ole merkityksetöntä, miten se päättää tukensa jakaa. Trump haluaisi budjettiehdotuksessaan leikata huimat 28 prosenttia kehitysavulta sekä Yhdysvaltain diplomaattisilta sitoumuksilta. Siksi sekä avustuskentältä että jopa konservatiivien omista riveistä on tiuhaan kuulunut vastalauseita Trumpin värikkäälle kehityspolitiikalle.

Entinen Usaid-pomo, nykyinen Rockefeller-säätiön johtaja Rajiv Shah varoitti vastikään, että Yhdysvaltojen toteuttaessa Trumpin uhkaamat kehitysavun leikkaukset maailman köyhät kärsisivät tästä eniten.

Shah muistutti, että vaikka Yhdysvaltojen 15 suurinta hyväntekeväisyysjärjestöä yhdistäisivät lahjoitusrahansa, ei tällä summalla pystyttäisi paikkaamaan Trumpin kaavailemien leikkauksien jättämää aukkoa.

”Tämä ei ole sellainen ongelma, jonka hyväntekeväisyys voi tai sen edes pitäisi ratkaista. Nämä ovat julkisen sektorin vastuita”, Shah totesi.

Shah myös totesi, että jos köyhyyden vastaisessa taistelussa halutaan saada todellisia tuloksia aikaan, työn pitää keskittyä juuri hankalimpiin kohteisiin, kuten Somaliaan ja Jemeniin.

Kehitysavun puolesta on kampanjoinut jopa entinen Yhdysvaltain presidentti George Bush. Bush on muistuttanut, että Yhdysvaltojen on kohennettava jatkossakin omaa turvallisuuttaan ja moraalista asemaansa sillä, että se antaa apua muilla maille.