Uutinen

Nicaraguassa vaalikuume nousee

Nicaraguassa marraskuussa pidettävistä parlamentti- ja presidentinvaaleista on tulossa tiukka kamppailu kahden valtapuolueen pääehdokkaiden ja omista riveistä nousseiden haastajien kesken.
Kimmo Lehtonen
8.5.2006

Daniel Ortega ja Brooklyn Rivera (Kuva: Kimmo Lehtonen)


Sandinistijohtaja Daniel Ortega (vas.) on solminut vaaliallianssin entisen verivihollisensa, miskitointiaanien vastarintaa johtaneen intiaanipuolue Yataman johtajan Brooklyn Riveran kanssa.

BILWI -- Sekä liberaalien että sandinistien sisäinen hajaantuminen on muovaamassa Nicaraguan poliittista karttaa uusiksi. Jos gallupeihin on luottamista, niin Nicaraguassa on tällä hetkellä neljä melko vahvaa presidenttiehdokasta, joiden kaikkien kannatus on varteenotettavissa lukemissa. Lisäjännitettä vaaleihin tuo se erikoisuus, että Nicaraguassa ensimmäisellä kierroksella 35 prosenttia äänistä riittää valintaan.

Liberaalipuolue PLC:n José Rizo, nykypresidentti Enrique Bolañosin ex-varapresidentti, on saanut omista riveistään vakavaksi haastajaksi Bolañosin hallituksen ex-valtiovarainministerin ja pankkiirin Eduardo Montealegren. Sandinistipuolue FSLN:n Daniel Ortega puolestaan haastaa lähipiiriinsä kuuluneen Managuan ex-pormestarin Herty Lewitesin.

Oikeiston hajaannuksessa sandinistien mahdollisuus

Montealegre ja Lewites pyrkivät aluksi puolueidensa ehdokkaiksi, mutta yritykset kuivuivat kokoon molempien puoluekoneistojen jyräyksellä, joten he ovat muodostaneet ehdokkuutensa tueksi omat vaaliliittonsa.

Ex-presidentti ja korruptiosyytteiden takia 20 vuoden vankeustuomiota kotiarestissa istuvan Arnoldo Alemánin yhä jatkuvaan liberaalipuolueen johtajuuteen kyllästyneet tahot ovat liittoutumassa tiukasti Montealegren taakse. Tukea hän saa myös vuoden 2001 vaaleissa vaaliliittoon liberaalien kanssa pakotetuilta konservatiiveilta.

Vaaliliitto syntyi Yhdysvaltojen avoimen peliin puuttumisen seurauksena vain pari kuukautta ennen vaaleja, koska Ortegan ja sandinistien vaalivoitto olisi ollut melko varmaa, jos yli 20 prosentin kannatusta nauttineet konservatiivit olisivat menneet vaaleihin omine ehdokkaineen ja siten hajottaneet oikeiston, Nicaraguan poliittisessa kentässä ehkä paremmin ilmaistuna sandinistien tai Ortegan vastaisen rintaman.

Liberaalien sisäinen hajaannus on tällä kertaa mitä pahin päänsärky maan poliittista tilannetta lähes päivittäin kommentoivalle Yhdysvaltojen lähettiläälle Paul Trivellille, joka on toistaiseksi tuloksetta yrittänyt saada liberaaleille yhteistä ehdokasta ja puoluetta irti Alemánin talutusnuorasta.

Tämän painostuksen odottaisi perinteiden mukaan johtavan jossain vaiheessa liberaalien jonkinlaiseen yhdistymiseen, sillä Yhdysvallat tekee kaikkensa estääkseen sandinistien paluun vallankahvaan, varsinkin, kun Ortegan kannatus on 25-30 prosentin tuntumassa jo nykytilanteessa.

Älymystösandinistit tukevat Lewitesiä

Lewitesin takana puolestaan ovat ensisijaisesti Ortegan johtajuutta kritisoineet tai puolueesta ulosheitetyt nimekkäät sandinistit, joista suuri osa niin sanottuja älymystösandinisteja. Heitä ovat esimerkiksi kirjailijat Sergio Ramírez - Ortegan varapresidentti 1980-luvulla - ja Gioconda Belli, joka vastasi sandinistihallinnon aikana lehdistösuhteista ja on nyt Lewitesin vaalikampanjan tiedotuspäällikkö.

Myös toistakymmentä vuotta parrasvaloista poissa olleet vallankumouskomentajat Henry Ruíz ja Luis Carrión ovat ryhmittyneet Lewitesin taakse ja heistä jälkimmäinen toimii vaalikampanjan päällikkönä. Mukaan voidaan lukea myös komentaja Dora María Téllez, joka oli 1980-luvulla sandinistihallinnon terveysministeri. Hän on myös sandinistipuolueen demokratisoitumista vaatineen Movimiento de Renovación Sandinistan (MRS) puheenjohtaja.

Tämä uusi poliittinen asetelma heijastunee selkeämmin presidentinvalleissa kuin parlamenttivaaleissa, joihin pääpuolueet kykenevät valmistautumaan täysin toisenlaisella volyymilla kuin tuoreet, toistaiseksi pienet ja vielä organisaatioltaan heikot omien ehdokkaiden tueksi perustetut vaaliallianssit tai niihin osallistuvat puolueet.

Ortegalla kaikki pelissä

Sandinistipuolueen ehdokkaalle, maata 1980-luvun sotavuosina johtaneelle Daniel Ortegalle nämä vaalit lienevät viimeinen mahdollisuus nousta kalifiksi kalifin paikalle. Jo kolmet vaalit hävinneelle Daniel Ortegalle tämä pyrkimys on mennyt jo niin sanotusti veriin. Se ei sinänsä ole poikkeuksellista Nicaraguassa, jossa mantereen monen muun maan tavoin henkilökohtainen poliittinen vallanhimo ja ns. caudillismo ovat poliittisen kulttuurin yksi peruspiirteistä.

Tällä hetkellä Ortega lukee itsensä osaksi Latinalaisen Amerikan uutta vasemmistolaisuuden aaltoa ja pyrkii hyödyntämään sitä kaikin keinoin. Taloudellista ja poliittista vetoapua hän on hakenut ja saanut muun muassa Fidel Castron kruunuprinssin asemaa havittelevalta Venezuelan presidentiltä Hugo Chávezilta.

Äskettäin Ortega oli myös kunniavieraana Havannassa Bolivian intiaanipresidentin Evo Moralesin liittäessä maansa osaksi Chávezin ja Kuuban Fidel Castron muovailemaa "kansojen anti-imperialistista" kauppasopimusta ALBAa. Ortegan vaalivoiton myötä luonnollisesti odotetaan tämän Yhdysvaltojen johtamien vapaakauppasopimusten vaihtoehdoksi rustatun "bolivariaanisen vaihtoehdon" rantautumista Nicaraguan kautta Keski-Amerikkaan.

Vaaliallianssi intiaanipuolueen kanssa

Vanhat vihollisuudetkin menevät Ortegan vaalikampanjassa roskakoriin. Menneellä viikolla Ortega solmi vaaliallianssin entisen verivihollisensa, 1980-luvulla miskitointiaanien vastarintaa johtaneen, intiaanipuolue Yataman johtajan Brooklyn Riveran kanssa Nicaraguan pohjoisen autonomisen alueen pääkaupungissa Bilwissä.

Sandinistipuolue FSLN lupaa 12-kohtaisessa sopimuksessa ratkaista valtaan noustessaan suurin piirtein kaikki Nicaraguan kahden autonomisen alueen kiperimmät taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat ja taata samalla intiaanien ja muiden etnisten vähemmistöjen edustuksen tulevassa hallinnossa.

Vaaliallianssin myötä sandinistit hallitsevat pohjoisen autonomisen alueen RAANin edustuslaitosta (Consejo Regional) jakamalla keskenään tärkeimmät pestit. Yatamalle allianssi mahdollistaa muutaman kansanedustajan paikan kansallisessa ja Keski-Amerikan parlamentissa Parlacenissa.

Miskitojen mielensoitus (Kuva: Kimmo Lehtonen) Riveran tekemä sopimus on jo aiheuttanut hajaannusta Yatamassa, jonka johtajistosta ja jäsenistä suuri osa on ollut sopimusta vastaan. Useille 1980-luvun sodassa mukana olleille ja siitä kärsineille miskitoille Ortega rinnastuu Milosevicin kaltaiseen kansanmurhaajaan, joka on vastuussa sandinistien salaisen poliisin ja erikoisjoukkojen toimista sodan aikana.

Katkerimpana muistona niistä vuosista pidetään niin kutsuttua Punaista joulua (Navidad Roja), jolloin sandistit murhasivat satoja intiaaninuoria vastavallankumouksellisina Hondurasin vastaisella rajalla, polttivat kyliä ja pakottivat tuhannet miskitoperheet muuttamaan perinteisiltä asuinsijoiltaan sisämaahan.