Uutinen

Nicaraguassa opetellaan monikielisyyteen

Kimmo Lehtonen
24.4.2001

Nicaraguan kaltaisessa hyvin köyhässä maassa pelkästään perusopetuksen turvaaminen tuottaa vaikeuksia. Karibian autonomisilla alueilla kaksikielisyysohjelmilla on saatu tuloksia poliittisen järjestelmän heikkouksista ja resurssipulasta huolimatta.

Nicaraguan Karibian rannikolla sijaitsevan Bilwin, tai Puerto Cabezasin kaupungin laidalla sijaitsevassa normaalikoulu Luxemburgossa ei ole pulaa oppilaista. Luxemburgilaisen kummikaupungin lahjoitusrahoilla 1997 rakennetussa koulussa on yli 500 yhdentoista ja ja yhdeksäntoista vuoden välillä olevaa oppilasta. Luokat ovat tupaten täynnä.

Koska suuri osa oppilaista tulee kouluun jopa viikonkin kestävän matkan takaa, toimii koulu myös osaksi sisäoppilaitoksena. Majoitustiloja on rehtori Lorenzo Jaimen mukaan noin 200 oppilaalle, mutta se ei riitä. Parhaillaan koulun tiloissa asuu 237 oppilasta, joista osan täytyy majoittua improvisoituun laudoista rakennettuun makuuhuoneeseen keskellä kampuksen sisäpihaa.

"Tämä on vaikeaa", rehtori Jaime sanoo. "Miten voisin kieltäytyä ottamasta lasta kouluun, jos hänen vanhempansa tuovat hänet tänne viikonkin matkan takaa?" Nuorimmaiset näistä "sisäoppilaista" ovat hieman toisellakymmenellä ja kaikkia iästä riippumatta koskee periaatteessa sama sääntö: koulun alueelta saa poistua vain omien vanhempien mukana. Kaikki lapset opiskelevat valtion opintotuen turvin, joka kattaa koulusta jaettavan opintomateriaalin, ruuan ja useille siis myös majoituksen.

Teininä opettajaksi

Lorenzo Jaimen johtamassa normaalikoulussa kiteytyvät monet Nicaraguan koulutusjärjestelmän ja -olosuhteiden heikkoudet: oppilaita on liian paljon ja luokkakoot paisuvat liian suuriksi, luokissa opiskelee samanaikaisesti eri ikäisiä ja tasoltaan hyvin vaihtelevia oppilaita, opettajat ovat alipalkattuja ja heitä on liian vähän, kaikesta opintomateriaalista on pulaa.

Koulu opettajineen elää kädestä suuhun kansainvälisen tuen ja hallitukselta saamansa tuen turvin, joka käytännössä on opettajien palkkojen lisäksi ruoka- ja materiaaliapua. Useat Bilwin alueen kouluista eivät ole saaneet alkuvuonna vielä mitään keskushallinnon apua.

Ilman luxemburgilaisten apua koulun varustetaso olisikin heikko. Yhdessä luokassa on huolellisesti peiteltyjä tuliteriä tietokoneita, joita selvästi varjellaan tarkasti. Bilwiläiset opiskelijatytöt Flor de María Green Chow ja Tessia Torres Thomas hääräävät innostuneina koneen kimpussa, vaikka sanovatkin palavansa halusta päästä joskus surffailemaan netissä. Nicaraguan Karibian rannikon pohjoisella autonomiavyöhykkeellä ei vielä yhdessäkään koulussa tai julkisessa laitoksessa ole internetyhteyttä.

Normaalikoulu Luxemburgossa nuorilla on mahdollisuus aloittaa pikakouluttautuminen opettajan ammattiin jo 13-14 vuotiaana siirtyessään lukio-opiskelijoiksi (secundaria). Nicaraguassa on käytössä nk. "empiiristen" opettajien (docentes) kolmivuotinen opettajankoulutusjärjestelmä, joka tarkoittaa sitä, nuoret voivat valita 5-vuotisen lukion sijasta 6-vuotisen valmistuakseen opettajiksi. Valinta opettajan uralle on kuitenkin tehtävä lukiokoulutuksen alkuvaiheessa.

Rehtori Jaimen mukaan ongelmaksi usein muodostuu myös se, että kaupunkiin päästyään nuoret eivät enää halua valmistuttuaan palata kaukaisille ja eristäytyneille kotiseuduilleen. Palkkakaan ei välttämättä houkuttele, sillä maaseutuopettajien kuukausipalkka saattaa usein olla alle valtakunnallisesti sovitun minimin, joka on noin 350-400 markkaa.

Omaa äidinkieltä väheksytään

Normaalikoulu Luxemburgissa toteutettiin viime vuoden puolella yksi Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen, italialaisen Terra Novan ja tanskalaisen IBISin muodostaman Sahwang-konsorsion tukemaan EIB (Educación Intercultural Bilingüe en la Costa Caríbe Nicaragua) kaksikielisyysohjelmaan kuuluvista pilottikoulutuksista. Kuuden viikon aikana vajaata kahtasataa docentes-opiskelijaa tutustetettiin kaksikielisyyskoulutuksen merkitykseen sekä Nicaraguan perustus- ja autonomialain suomiin mahdollisuuksiin.

"Oppilaat kysyivät aluksi mihin tätä oikein tarvitaan", kertoo opettaja Constantino Dino Soto. "Vaikka noin 70 prosenttia oppilaista on kaksikielisiä, on heidän silti vaikea mieltää mihin miskitoa tai mayangaa heidän omia äidinkieliään tarvitaan opettajankoulutuksessa."

Monet nuoret tavallaan häpeävät juuriaan ja omaa äidinkieltään. Soton mukaan kurssin aikana rikottiin muureja ja nuoret rohkenivat ensimmäistä kertaa puhua omaa kieltään tunneilla, koska opetusta annettiin neljä tuntia päivässä vähemmistökielillä. "Näin he, mayangat, miskitot ja mestitsit tutustuivat myös toistensa kulttuureihin ja oppivat arvostamaan niitä. Vähemmistökielille ei Nicaraguassa ole annettu arvoa ja siksi espanja edustaa kaikille menestystä ja mahdollisuuksia."

"Koulutuksen toteuttaminen on ollut kuitenkin haaveeni yli kymmenen vuotta", Soto sanoo. Hän arvioi realistisesti, että matka jatkuvaan kaksikieliseen koulutukseen on pitkä. "Oppilaat olivat alun epäröinnin jälkeen kuitenkin innostuneita ja motivaatio pitääkin saada herätettyä, jotta opetus todella kannattaa."

Matka omaan itseensä

Samanlaisista asenneongelmista kertoo myös Sahwang-projektin yksi toteuttajista, Bilwin URACCANin yliopiston rehtori Alberto Sinclair. Yliopistosta valmistuu ensi vuonna 16 Nicaraguan ensimmäistä kolmivuotisen opiskelujakson käynyttä maisteritasoista kaksikielisyysopettajaa, joista yksi on mayagna ja muut miskitoja.

"Koulutuksen aloittaminen merkitsi eräänlaista sisäistä matkaa meille kaikille, eräänlaista uutta syntymistä itsessä. On kuin lähtisi uudestaan liikkeelle erilaisena ihmisenä", Sinclair filosofoi. "Olemme nyt löytöretkellä etsiessämme juuriamme. Ensiksi meidän pitää sisäistää kulttuurien välinen vuorovaikutus yliopiston sisällä ja ulottaa se sitten laajemmalle yhteiskuntaan.

Sinclair kertoo ongelmista, joihin yliopistolla törmättiin koulutuksen alkaessa:

"Monet koulun opettajistakin sanoivat, että eihän miskitoa nyt yliopistossa voida opettaa! Keittiöhenkilökunta kieltäytyi tarjoilemasta ruokaa pöytiin miskito-opiskelijoille sanoen, että eihän ne pöytätavoista ja liinoista mitään ymmärrä.."

"Nyt meillä on maassamme vasta syntymässä ensimmäinen sukupolvi, jolle kaksikielisyys on tärkeää oman identiteetin kannalta ja heille siitä on tulossa elämäntapa, tapa tarkastella ympäröivää maailmaa."

Virkamieskunnan vaihtuvuus ongelmana

Kaksikielisyysohjelman kaikki ohjelmat ja niiden totetukseen osallistuvat eri tahot eivät kovin vähällä aukene ulkopuoliselle. Sekaisin ne menevät vielä Bilwin koulutoimenjohtaja Johnson Espinozaltakin, joka aloitti työnsä vasta kymmenen päivää aiemmin. Ohjelmasta puhuessaan häneltä menevät vielä pahasti sekaisin EIBn ja PEBIn alkamisvuodet ja lukuisat asiaan liittyvät termit.

Espinoza antaa hakemisellaan tahtomattaan erinomaisen esimerkin siitä, mitä Nicaraguassa tarkoittaa kun virkamieskunta vaihtuu vaalien jälkeen. Espinoza sanookin kyllä rehellisesti, että ei hän kyseiseen virkaan välttämättä halunnut, mutta "kun puolue määräsi".

Varattomuutta surkutteleva Espinoza tuntee kyllä alueensa koulutustilanteen heikkoudet, mutta on lähes aseeton parantaakseen tilannetta. Edeltäjältään hän kertoo perineensä ainoastaan selvittämättömät vuoden 2000 tilit ja käyttökelvottoman auton. Viraston venekin on kadonnut mystisesti jäljettömiin.

Ilman suomalaisten tukeman FOREIBCAn ja Sahwangin antamaa taloudellista tukea hänen toimistonsa lepäisi tyhjän päällä. Hän aikansa meneekin pohtiessa miten kaksikielisyysohjelma saadaan tulevaisuudessa pidettyä hengissä. Kaukaisena haaveena hänellä siintää koulutuksen ulottaminen peruskoulutuksesta ylemmille tasoille.

Hiukan samankaltaiseen tietämättömyyteen törmää Managuassa keskustellessa opetusministeriössä PEBIn johtajan avustavan virkamiehen Ricardo Mercadon kanssa. Myös hänellä on vaikeuksia hallita tonttinsa perusasioita: hän ei hakemallakaan saa päähänsä kaikkia Nicaraguan Karibian puolella puhuttavia kieliä, vaikka kuumeisesti yrittääkin muistella. Myös hän on viime vuoden lopun vaalien jälkeen vasta aloittanut nykyisessä virassaan.

Mercado ei myöskään osaa vastata kysymykseen, mikä osa PEBIstä on hallituksen rahoittamaa ja kuinka suurelta osin koko ohjelma lepää kansainvälisen avun varassa.

Ohjelman tulevaisuuden kannalta olisi hänen mielestään kuitenkin ehdottoman tärkeää, että ministeriössä kyettäisiin luomaan toimintaperiaatteet, joka estäisi tietämyksen ja kokemuksen katoamisen virkamieskunnasta aina poliittisten muutosten jälkeen.

"Toimintojen koordinointi tärkeää"

Nicaraguan pohjoisen autonomisen hallituksen (RAAN) koulutusasioista vastaava Pio Alejandro García on sen sijaan tyytyväinen siitä, että vaikka muutoksia vaalien jälkeen tapahtuu niin autonomiahallinnon koulutusosasto on jätetty rauhaan.

Garcíakin on hankalan tehtävän edessä. Tuhannen markan hallitukselta saatavan kuukausiavustuksen varassa toimiva autonomiahallituksen koulutusosasto on täysin kyvytön toteuttamaan luomaansa kaksikielisyysohjelmaa SEARia (Sistema Educativo Autonómico Regional) ilman ulkopuolista rahoitusta.

Garcian mukaan kaksikielisyysohjelma on mitä tärkein monestakin syystä:

"Koulutuksen avulla voimme vahvistaa autonomiaa, ja vain systemaattisen koulutuksen avulla saamme joukkoomme pätevöitynyttä henkilöstöä. SEARin avulla voimme myös kouluttaa autonomiahallinnon koulutusosastossa työskenteleviä ihmisiä."

Garcian mukaan kaikkien toimijoiden keskinäinen koordinointi on elintärkeätä. "Projektit eivät koskaan voi sivuuttaa opetusministeriön tehtävää, vaikka niiden rooli onkin merkittävä."

"Ei ole yhdentekevää mistä opetusmallit tulevat. SEAR on meidän oma aloitteemme ja siitä voisi tulevaisuudessa tulla koko Karibian alueen koulutuksen lähtökohta."

 

Nicaraguan kaksikielisyyskoulutuksen historiaa

1980

Vuoden 1979 vallankumouksen jälkeen maassa alettiin toteuttaa koko maan kattavaa lukutaitokampanjaa Kuuban vallankumouksen esimerkin mukaisesti. Kymmenet tuhannet peruskoulu- ja lukioikäiset nuoret osallistuivat kampanjaan ja viettivät kuukausia maaseudulla opettaen lukutaidotonta väestöä. Kampanjan aikana opetusta annettiin myös ensimmäistä kertaa vähemmistökielillä, kuten miskitolla, sumu-mayagnalla ja kreolienglannilla. Nicaraguan lukutaitoprosentti nousi lähes eurooppalaiselle tasolle.

1984

Kansalaisjärjestöjen aloittama kaksikielisyyskoulutuksen pilottihanke Karibian rannikolla alkaa. Opetusministeriö ottaa hankkeesta vastuun ja sen pohjalta luodaan PEBI (Programa de Educación Bilingüe Intercultural).

1992-97

Pohja EIB (Educación Intercultural bilingüe) -ohjelmalle luodaan tänä aikana. PEBIn toiminnan vahvistamisen, opettajakoulutuksen, kieleen ja kulttuuriin kohdistuvan tutkimustyön, erilaisten symposioiden ja koulutustilaisuuksien sekä opetusmateriaalituotannon avulla ohjelma saa tuulta alleen.

Karibian rannikolla aletaan ymmärtää kaksikielisyyskoulutuksen merkitys kulttuurille ja identiteetille, syntyy vaatimus koulutusjärjestelmän sisäistämisestä opetuksen lähtökohdaksi. Pohjoisen (RAAN Región autónoma del Atlántico Norte) ja eteläisen (RAAS ..Sur) autonomisten alueiden hallitukset hyväksyvät 1997 kaksikielisyyskoulutusohjelma SEARin (Sistema Educativo Autonómico Regional). Noin puolet Nicaraguan pinta-alasta käsittävällä alueella asuu 10 prosenttia Nicaraguan väestöstä.

Kaksikielisyysohjelman EIBn toteuttamista ja kansallisen opetuslaitoksen toiminnan hajauttamista Nicaraguan opetusministeriön ja autonimisten hallitusten kesken puoltavat useat maassa säädetyt lait ja asetukset opetuksesta, Karibian autonomiasta ja vähemmistöjen oikeuksista. Vuoden 1987 ja 1995 uudelleen muokatussa perustuslaissa huomioidaan maan monietnisyys ja kielisyys Karibialla sekä tunnustetaan autonomiahallitusten oikeudet päättää alueen asioista autonomialain mukaisesti.

Ennakkoluuloista ja käytännön resurssien puutteesta huolimatta kaksikielisyysopetusta mayangan, miskiton ja kreolienglannin kielellä PEBIn puitteissa annetaan jo noin 8090 prosentissa autonomisten alueiden alaluokista, opetusministeriön muutaman vuoden takaisen tilaston mukaan 146 koulussa joissa oppilaita oli 17 000. Alueella puhutaan lueteltujen kielten ja espanjan lisäksi myös sumu-ulwaa, garifunia ja ramaa.

Hallituksen koulutusohjelmista huolimatta Nicaraguan yleinen lukutaitoprosentti on 90-luvulla laskenut samoin kuin lasten koulussaoloprosentti, joka useilla alueilla on vain noin 50 prosenttia. Karibialla vain noin 15 prosenttia käy lukion. Koulujen yksityistämishankkeilla on laajaa kannatusta hallituksen piirissä.

Kepa ja KYO mukaan

Kepa osallistui jo vuonna 1996 Terra Novan ja IBISin lailla kansalaisjärjestöjen muodostamaan Red de Apoyo a al EIB -verkostoon, jonka avulla haettiin ratkaisuja kaksikielisyysohjelman toteuttamisen pulmiin Nicaraguassa. Kolmivuotinen Sahwang-projekti alkoi viime vuonna ja sen tavoitteet ovat samat kuin Ulkoministeriön tänä vuonna varsinaisesti alkavalla kolmivuotisella FOREIBCAlla (Fortalecimiento de la Educación Intercultural Bilingüe en la Costa Atlántica), jonka pilottivaihe toteutettiin myös viime vuonna.

Molempien ohjelmien tarkoituksena on tukea teknisesti ja taloudellisesti kaksikielisyysohjelma EIBtä yhteistyössä Nicaraguan opetusministeriön, autonomisten alueiden hallitusten, URACCAN-yliopiston ja muiden paikallisten ja kansainvälisten kansalaisjärjestötoimijoiden kanssa. Sahwang-projektilla pyritään erityisesti edesauttamaan paikallisen väestön osallistumista kaksikielisyysohjelman toteuttamiseen, kohentamaan opetuksen tasoa ja eri tasoilla opiskelevien opettajien ja muiden ohjelmassa työskentelevien ammattitaitoa. Sahwangin avulla tuotetaan myös oppi- ja opetusamateriaalia sekä tuetaan autonimisen alueen koulutusohjelmaa SEARia sekä panostetaan ohjelman tunnetuksitekoon myös Tyynen valtameren puoleisella rannikolla.