Uutinen

Nicaraguan Ortegan veljeksillä taas sukset ristissä

Marko Lehto
3.1.2001

Humberto Ortega piti viime viikolla lehdistötilaisuuden, jossa ilmoitti olevansa tiukasti veljensä presidenttiehdokkuutta vastaan. Viimeksi veljekset riitelivät näin avoimesti ennen vuoden 1990 vaaleja, jotka päättyivät sandinistipuolueen tappioon.

Vuonna 1989 Fidel Castro soitti Daniel Ortegalle ja varoitti vaalien järjestämisen aiheuttavan aina tiettyä epävakautta maan tilanteelle ja neuvoi lykkäämään koko vaalit. Daniel oli kuitenkin varma voitostaan. Hän oli päättänyt peruuttaa pakollisen asevelvollisuuden ja jakaa maita pienviljelijöille. Näillä toimenpiteillä hän varmistaisi kansan suosion. Vastaan tuli kuitenkin oma veli, armeijan ylipäällikkö Humberto, joka ei suostunut jakamaan maita eikä luopumaan pakollisesta asevelvollisuudesta. Daniel hävisi veljesten välisten taistelun ja takkiin tuli myös vaaleissa. Äänestämässä käyneet äidit eivät olleet enää halukkaita lähettämään poikiaan rintamalle ja campesinot olivat kyllästyneitä kollektiivisiin kokeiluihin. Jälkiviisaat voivat pitää Humbertoa syyllisenä sandinistipuolueen tappioon.

Vallanvaihto teki Humbertosta kuitenkin maan toiseksi rikkaimman miehen. Enemmän omaisuutta oli vain rommisuku Pellasilla. Humbertoa kuitenkin harmitti se, ettei voinut näyttää varakkuuttaan, sillä se oli laittomasti hankittua. Hän perusti oman pankin (Interbank) ja aloitti laajan rahanpesuoperaation. Puoli vuotta sitten tämä rahanpesuoperaatio jysähti karille kun rahanpesussa toimineet Centenon veljekset kadottivat lähes sata miljoonaa dollaria. Tämä oli kova isku Humbertolle, joka pelkäsi menettävänsä käteisen omaisuutensa. Humberto oli kuitenkin koko liberaali-sandinistipuolueiden veljesliiton järjestäjä ja sai pankkiasialleenkin valtion takaamaan tileillä olleet rahat.

Kun Humberton veli Daniel ilmoitti halukkuutensa presikenttiehdokkaaksi, alkoivat Humberton hälytyskellot soida. Hänen veljensä tulisi häviämään vaalit ja häneltä puuttuisi sen jälkeen poliittinen tuki liikemiestoiminnalleen. Humberto ymmärsi, ettei 1980-luvun vahakabinetista puhujan pönttöön taas löydetty Tomas Borge enää pysty viemään kansaa barrikaadeille Danielin tukemiseksi. Humberto päätti pitää lehdistötilaisuuden ja ilmoitti, että sandinistipuolueen ainoa mahdollisuus voittaa vaaleissa olisi kunnon ehdokas, johon kansa voisi luottaa ja että hänen veljensä ei ole tämänkaltainen henkilö.

Daniel ilmoitti, että jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä, mutta määräsi seuraavana päivänä kolme sandinistikansanedustajaa erotettavaksi puolueesta, koska he olivat äänestäneet ryhmäpäätöstä vastaan. Erotetuista Monica Baltodano ja Jose Gonzales päättivät valittaa oikeuteen.

Vuoden alussa sandinistipuolue siis kokoontuu valitsemaan virallisen ehdokkaansa. Tässä vaiheessa on vaikea ennustaa kuka viralliseksi ehdokkaaksi asettuu. Victor Hugo Tinocon kampanja on ollut vahvin, mutta yllätyksiä on odotettavissa. Kuka olisi esim. muutava vuosi sitten uskonut, että vallankumousarmeijan entinen ylipäällikkö Joaquin Cuadra (Humberton seuraaja) solmisi vaaliliiton entisten contrien (resistencia) kanssa?

Myös muut puolueet valitsevat ehdokkaansa alkuvuodesta. Liberaalit ovat polvillaan konservatiivien edessä ja yrittävät saada sellaista vaaliliittoa aikaan, jossa konservatiivien Pedro Solorzano olisi liberaalien ehdokkaan varapresidenttiparina. Pedrolla onkin uskomaton kansansuosio, sillä hän järjesti aikoinaan Ben Hur -hevoskilpailuja ja toimi Pellas-perheen autonmyyjänä. Näillä meriiteillä hän pystyy vielä odottamaan parempaa tarjousta kuin varapresidentin paikka, ennenkuin päättää kenen kanssa liittoutuu.