Nicaragualaiset vastustavat maan politiikan koventumista.
Kuva:
Larissa Bruun
Kepan arkisto
Uutistausta

Nicaraguan järjestöt: oikeuksia ja suoraa tukea

Avunantajat ja Pohjoisen järjestöt pakenevat Nicaraguasta, jonka poliittinen tilanne kiristyy. Paikalliset järjestöt haluaisivat kunnon oikeudet ja rahalliset mahdollisuudet tehdä työtään köyhyyden vähentämiseksi.
Kirsi Chavda
3.10.2011

Kehitysavun antaja- ja saajamaat tunnustivat kansalaisjärjestöt itsenäisiksi ja tärkeiksi kehityksen edistäjiksi Ghanassa avun tuloksellisuuden huippukokouksessa vuonna 2008. Accran toimintaohjelmassa hallitukset lupasivat edistää kansalaisyhteiskunnalle suotuisaa toimintaympäristöä.

Kansalaisaktiivit tuhansista järjestöistä ympäri maailman ovat sittemmin ruotineet mitä otollinen toimintaympäristö tarkoittaa. Useissa köyhissä maissa valtiot haluavat kutistaa järjestön toimintamahdollisuudet vain palvelujen tuotantoon.

Nicaraguassa järjestöt haluavat painottaa oikeuttaan suoraan rahoitukseen ja kunnollisiin kansalaisvapauksiin. Heidän viestinsä omalle hallitukselleen onkin: taatkaa te meille ihmisoikeudet niin me autamme vähentämään köyhyyttä.

Kansalaisyhteiskunta nääntyy

"Avunantajat tulivat tänne ensimmäisinä mainostamaan ihmisoikeuksia, mutta nykyään eivät uskalla avata suutaan niiden puolesta" puuskahtaa ekonomisti Adolfo Acevedo. Muut nyökkäilevät.

Istutaan Coordinadora Civil -verkoston ja nicaragualaisten kansalaisjärjestöjen liiton FONG:n järjestämässä järjestöjen työn tuloksellisuuskyselyn palautekeskustelussa, jossa kootaan viestejä seuraavalle avun tuloksellisuuden huippukokoukselle, joka järjestetään marraskuussa Etelä-Korean Busanissa.

Puhuja toisensa jälkeen vaatii vallassa olevaa sandinistihallitusta noudattamaan maan perustuslakia. Se antaa kansalaisille oikeuden perustaa yhdistyksiä, kokoontumaan, ilmaisemaan mielipiteensä, valittamaan kaltoin kohtelusta oikeuteen, saamaan tietoa julkisesta päätöksenteosta ja osallistumaan siihen. He kehottavat hallitusta myös avaamaan politiikkaan osallistumista varten perustetut kansalaisfoorumit. Sandinistit ovat korvanneet ne puoluepoliittisesti värittyneillä ryhmillä niin kansallisella kuin kuntatasollakin.

Nicaraguan hallitus ei luota kansalaisaktiiveihin, jotka eivät tunnusta hallituksen värejä. Järjestöpiireissä vaaditaan, että maailman hallitukset sopisivat Busanin-kokouksessa vähimmäisnormeista siitä, mikä olisi hyvä toimintaympäristö kansalaisjärjestöille. Järjestöt kehottavat myös kaikkia maita yhteistyöhön hiljattain nimitetyn YK:n kokoontumis- ja yhdistymisvapauden erityisraportoijan kanssa.

Suomalaisten järjestöjen Busanin-prosessille lähettämä osuuskin nostaa yhdistymisvapauden ja muut perustuslain takaamat kansalaisten poliittiset perusoikeudet kansalaisaktivismin kulmakiveksi.

"Pohjoisen järjestöt eivät ymmärrä"

"Eurooppalaiset järjestöt eivät ymmärrä meitä. Ehkä saisimme Kambodzhan liittolaiseksemme Busanissa" Iván García Coordinadora Civilistä kuitenkin järkeilee.

Hän kertoo, että keskusteluissa on ollut aloite siitä, että nimenomaan hallitukset Etelässä alkaisivat koordinoida kansalaisyhteiskunnan rahoitusta maissaan, jotta apu ei pirstaloituisi pieniin erillisiin hankkeisiin. Ajatus torpataan naiivina saman tien: se saattaisi toimia Euroopassa, nicaragualaiset tuumaavat — siellä kun hallitukset noudattavat lakeja.

Sen sijaan Nicaraguan järjestöt haluaisivat rahoitusta suoraan Pohjoisen avunantajilta. Pohjoisen järjestöt tuppaavat pitämään Etelän kansalaisliikkeitä hanketoteuttajarenkeinään, eikä niillä näytä olevan sisua puolustaa nicaragualaisen kansalaisyhteiskunnan demokraattisia oikeuksia. Monet ovat jo lähteneet maasta hallituksen ahdistelun pelästyttäminä.

Toisaalta rahaa ei aina edes tarvita. Esimerkiksi Luis Herrera URACCAN-yliopistosta vaatii kansalaisaktiiveja vieroittamaan itsensä avunantajista:

"Esimerkiksi Siunassa henkilöllisyystodistuksia vaatinut kansanliike meinasi revetä puoluepoliittiseksi riidaksi, mutta saimme lopulta ihmiset yhteen rintamaan puolustamaan kansalaisten perusoikeuksia. Kaikki tapahtui ilman avunantajien rahaa. Ilman painettuja T-paitoja, esitteitä ja banderolleja", Herrera kertoo.

Yksi yleinen vaatimus avun parantamiseksi on sen avoimuuden lisääminen: kansalaisliikkeet ympäri maailmaa vaativat selkeää tietoa siitä, mihin apua annetaan ja kuinka paljon. Silloin sen tuloksellisuutta voidaan seurata. Nicaraguan kansalaisyhteiskunta päättää itse näyttää esimerkkiä.

Järjestöt suunnittelevat julkistavansa vuosittain rahankäyttönsä internetissä. Myös paikallisten kansalaisaktiivien panos laitetaan jatkossa kaikille näkyville.

  • OECD:n neljäs avun tuloksellisuuden huippukokous kokoontuu Etelä-Korean Busaniin 29.11.-1.12.2011 Lisätietoa Kepan Busan-sivulla.