Demokratian rakentamista vaikeissa oloissa: nicaragualaisjärjestöt osallistumassa kehitysyhteistyön tuloksellisuutta parantavaan Open Forum -prosessiin - Suomen tuella.
Kuva:
Toni Sandell
Kepan arkisto
Uutistausta

Nicaragua testaa Suomen sisun

Apua itsevaltaiselle Nicaragualle arvostellaan julkisessa keskustelussa. Mutta muiden perässä maasta lähteminen voisi jopa tukea diktaattorimaista Daniel Ortegaa: Suomen tuki kansalaisjärjestöille pitää demokratian rippeitä hengissä.
Toni Sandell
3.6.2011

Helsingin Sanomissa on käyty viime aikoina raikasta keskustelua kehitysyhteistyöstä Nicaraguassa. Maan nykyisen presidentti Daniel Ortegan aikana maa on vajonnut kohti diktatuuria ja seitsemän avunantajaa on ottanut jo jalat alleen. Iso-Britannia, Ruotsi, Tanska, Norja, Islanti, Itävalta ja Hollanti ovat joko lähteneet tai lähdössä.

Suomen yhteistyöohjelmat on suunniteltu vuoden 2012 loppuun asti ja uusia suunnitelmia tehdään tällä hetkellä enää Keski-Amerikan alueelliselle yhteistyölle. Suomi myös aloittaa matalamman profiilin yhteistyön ja tiputtaa heinäkuussa Managuan lähetystönsä asiainhoitajan vetämäksi edustustoksi.

Vakaasti kohti diktatuuria

Nicaragua on siirtynyt nuoresta demokratiasta takaisin kohti yksipuoluejärjestelmää siitä lähtien, kun Daniel Ortega palasi presidentiksi vuonna 2007. Ironisesti Daniel Ortega muistuttaa päivä päivältä enemmän diktaattori Anastasio Somozaa, miestä jonka syrjäyttämisessä 1979 Ortega oli yksi pääarkkitehdeista.

George Orwellin satukirja Eläinten vallankumous vuodelta 1945 lihallistuu presidentissä, mutta ei muissa tuon ajan vallankumouksellisissa: Ortegan taistelutoverit ovat kaikonneet hänen lähipiiristään jo 1990-luvulta lähtien ja viime vuosina pako on jatkunut.

Avunantajia Ortega puolestaan karkottaa myös kovalla kielenkäytöllään. Ruotsin suurlähettiläs sai hallituksen edustajalta ilmestyskirjan pedon viitan, kun hän arvosteli maan päätöstä kieltää abortti. EU:n edellistä suurlähettilästä Ortega puolestaan vertasi lannassa elävään kärpäseen, lähettilään sukunimi kun on Mosca, suomeksi kärpänen.

Kansan enemmistökään ei seiso presidentin takana. Ortega valittiin valtaan 38 prosentin äänisaaliilla hänen peukaloituaan vaalilakeja itselleen suotuisiksi.

Suomi paljon vartijana demokratian tukemisessa

Nicaraguaan ovat merkittävistä EU:n avunantajista jääneet Suomen lisäksi vain Saksa, Espanja ja Luxemburg. Lisäksi pienimuotoisempaa yhteistyötä on lähetystöjen kautta Italialla ja Ranskalla.

Hyvän hallinnon ja köyhyyden poistamisen puolesta epäitsekkäästi työskentelevistä avunantajista ei ole juuri muita jäljellä kuin pieni ja sisukas Suomi. Espanjan kauppaedut takaavat, että sille lopulta kelpaa hallitus kuin hallitus. Myös EU on neuvotellut Keski-Amerikan kanssa kauppasopimuksen ja tulevaisuuden yhteistyö keskittyy yhä enemmän kaupan edistämiseen.

Suomi jäädytti budjettitukensa Nicaragualle yhtenä ensimmäisistä jo ennen vilpillisiä kunnallisvaaleja 2008. Rahat on sittemmin ohjattu kansalaisyhteiskunnan tukemiseen. Suomen rahoilla paikalliset kansalaisjärjestöt osallistuvat kansalliseen keskusteluun niin valtion rahojen käytöstä, verouudistusten tarpeesta kuin hallituksen ihmisoikeus- ja sananvapauden rajoittamisesta.

Suomi jo karsi yhteistyömaitaan

Avunantajat lähtevät Nicaraguasta osana laajempaa muutosta, jossa yhteistyömaita vähennetään ja apua kohdistetaan Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan. Ruotsi vähensi yhteistyökohteitaan 70:stä 33:een ja Tanska 26:sta 15:een. Hollanti puolestaan tiputtaa tukensa 33:sta maasta 15:een ja Norjan päätös on osa 30 yhteistyömaan tarkennusta.

Suomella tätä perustetta Nicaraguasta lähdölle ei olisi, sillä Suomella on kahdeksan pitkäaikaista yhteistyömaata, joista viisi on Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja kaksi Aasiassa. Latinalaisessa Amerikassa Nicaragua on ainoa yhteistyökumppani. Tosin keskittäminen on osin kesken.

Should I go...

Nicaraguan tapaus tulee uuden kauppa- ja kehitysministerin pöydälle aikanaan, kunhan Suomen hallitus kokoon saadaan. Punnittavana on monia näkökulmia. Laumakäyttäytyminen toki viekoittaa ja Suomi voi muiden tavoin vetäytyä siitä huolimatta, että sillä ei ole yhtä vahvaa tarvetta yhteistyömaiden karsimiseen kuin muilla.

Samalla Suomi kuitenkin tekisi palveluksen Ortegalle ja hänen itsevaltaisille pyrkimyksilleen. Nicaraguan hallitus myhäilee hiljaa muiden maiden lähtöuutisille. Tuppisuut jäävät ja samalla Venezuela sekä kansainväliset rahoituslaitokset korvaavat perinteisen Euroopan avun — ilman ikäviä puheita demokratiasta.

Ortega kaatuu tai pysyy vallassa pitkälti Venezuelan Hugo Chávezin mukana. Venezuela on taannut Ortegalle pelimerkkejä, joilla ostaa suosiota näkyvien hankkeiden avulla — yhteensä 1,1 miljardia euroa neljän viime vuoden aikana. Kehitysyhteistyön pitkäjänteisyyden ja Suomen pitkän apuhistorian kannalta Ortegan takia lähteminen olisi aika löyhä peruste. Venezuelan rahahana voi muuttuvassa maailmassa yhtäkkiä loppua.

Or should I stay?

Jos Suomi jää Nicaraguan odottamaan uusia tuulia, se voi odotellessaan tukea demokratian rippeitä maassa ja muistuttaa Nicaraguan hallitusta hyvän hallinnon merkityksestä. Muiden lähdettyä Suomen yhteistyöllä ainakin olisi todellista lisäarvoa.

Jos Suomikaan ei tue kansalaisyhteiskuntaa, demokraattiset järjestelmät ja ihmisoikeudet romahtavat vielä pahempaan jamaan ja Nicaraguan kehityksen tukeminen Ortegan jälkeen hidastuu. Suomi voisi samalla tarjota korvaamatonta osaamista Nicaraguan demokratian jälleenrakentamisessa Ortegan jälkeen.

Siinä tapauksessa yhteistyön painopisteitä varmasti tarkistetaan edelleen ja on syytä joka tapauksessa arvioida tähänastisen yhteistyön vaikuttavuus.

Kun Nicaraguasta kirjoitetaan, yleensä jutut alkavat historiasta. Suomi tuli maahan 1980-luvun alussa tukemaan diktatuurista irtautunutta elinvoimaista kansaa. Siitä lähtien kehitysyhteistyö on keskittynyt erityisesti Boacon ja Chontalesin maakuntiin Keski-Nicaraguaan eli alueelle, jossa muita avunantajia ei juuri ole ollut. Tulokset puhuvat puolestaan, sillä alueen maaseutu, elinkeinoelämä, kuntahallinto ja demokratia on kehittynyt valtavasti Suomen läsnäolon aikana.

Suomi voisi pyrkiä siirtämään Nicaraguan kanssa tehtävää ja todennäköisesti aiempaa pienempimittaista yhteistyötä takaisin tälle alueelle. Muuten paukut kannattanee laittaa hyvään hallintoon ja Keski-Amerikan yhteistyöhön. Avun kanavoimista valtion kautta on Ortegan aikana hankala perustella.