Uutinen

Nepalin demokratiakehitys umpikujassa

Yksikään nepalilainen ei ole konfliktin ulkopuolella, nepalilainen sosiologian professori Chaitanya Mishra sanoi luennoidessaan marraskuun lopulla Suomessa.
Merituuli Vuorikoski
2.12.2004

"Lähes yksitoistatuhatta ihmistä on tapettu, yli satatuhatta ihmistä on siirretty asuinsijoiltaan ja yhtä monia on loukkaantunut ja kadonnut. Demokraattinen kehitys on kaventunut viimeisen kolmen vuoden aikana, jolloin taistelut ja väkivalta ovat kiihtyneet", professori Chaitanya Mishra totesi kertoessaan Nepalin maolaisen kansan vapautussarmeijan ja kuninkaallisen armeijan välisestä konfliktista.

"Maolaisten taistelulle ei ole olemassa yhtä, erityistä syytä vaan sitä on tarkasteltava monen yhteennivoutuneen ongelman kokonaisuutena."

Hetki demokratiaa

Demokratian elvyttämistä vaativan kansanliikkeen ansiosta Nepal siirtyi vuonna 1990 perinnöllisestä monarkiasta perustuslailliseen demokraattiseen monarkiaan ja monipuoluejärjestelmään. Tavoitteena oli tukea demokraattista kehitystä ja kansalaisoikeuksia, kuten sananvapautta, sekä kaventaa epätasa-arvoa etnisten, kielellisten, uskonnollisten ja kastiryhmien välillä. Vuonna 1991 maassa järjestettiin monipuoluevaalit.

Hetken riemu vaihtui pian raa'aksi poliittiseksi taisteluksi, jolle ei vieläkään ole löytynyt ratkaisua. Ristiriitainen perustuslaki ei tyydyttänyt kaikkia osapuolia. Kuningas ei halunnut luopua vallastaan, eivätkä demokratialiikkeeseen osallistuneet, maolaista ideologiaa ajavat kommunistiset puolueet hyväksyneet perustuslakia sellaisenaan.

Maolaiset pitivät kuitenkin perustuslakia myös askeleena kohti omia pyrkimyksiään, vähensihän se huomattavasti kuninkaan valtaa ja purki vanhan autoritaarisen systeemin, jossa hindulaiset korkeimpaan kastiin kuuluvat miehet tekivät poliittiset päätökset. Myös poliittinen avoimuus, sananvapaus ja mahdollisuus poliittiseen osallistumiseen olivat perustuslain ansioita.

Monet sosiaaliset ryhmät jäivät loppujen lopuksi perustuslain ulkopuolelle, mikä lisäsi maolaisten kannatusta. Vaikka demokraattinen liike ja uusi perustuslaki toivat mukanaan paljon edistystä, jäi varsinainen demokraattinen kehitys näennäiseksi.

Kommunistisesta puolueesta eronnut Nepalin kommunistinen maolaispuolue (CPNM) ja sen alaisuudessa toimiva kansan vapautusarmeija (PLA) aloittivat helmikuussa 1996 kansansodan (Peoples War), jonka seurauksena maa on ajautunut täydelliseen kaaokseen. Taistelut kansan vapautusarmeijan ja Nepalin kuninkaallisen armeijan välillä ovat olleet kiivaita. Taisteluissa menehtyneiden lisäksi raa'at tapot ja kidutukset sekä katoamiset, kiristys ja asuinsijan menetys ovat arkipäivää.

Sota nousee köyhyydestä

Nepalin 25,7-miljoonaisesta väestöstä noin 40 prosenttia elää äärimmäisessä köyhyydessä. Määrä on kaksinkertaistunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana, ja epätasa-arvo ja tuloerot kaupunkien ja maaseudun välillä ovat kasvaneet. Rakenteelliset muutokset ovat tuoneet mukanaan uusia ongelmia: luku-ja kirjoitustaitoisempi uusi sukupolvi ei enää halua viljellä maata, maanomistussuhteet ovat muuttuneet ja perusruokatarvikkeiden ohelle on syntynyt liuta muita välttämättömiä tarpeita ja menoja.

"Vuoden 1990 jälkeen köyhät ihmiset ovat organisoituneet monin tavoin valtiota vastaan ja tämä on osaltaan oikeuttanut maolaisten pyrkimyksiä", Mishra sanoi. Maan köyhimpiä alueita ovat läntiset vuoristoalueet, jossa maolaisilla on myös vankin kannatus.

Jotta maolaisten pyrkimykset ja toimintatavat olisivat ymmärrettäviä, on rakenteellisten syiden ohella Mishran mielestä tarkasteltava myös liikkeen ideologiaa ja maailmankatsomusta. Ideologisella tasolla maolaiset taistelevat imperialismia sekä feodaalisia rakenteita vastaan sekä puolustavat työläisten, alempien kastien, naisten ja muiden marginaalisten ryhmien oikeuksia. Lopullisena ideana on siirtyminen "uuden demokratian" kautta sosialistiseen valtioon. Sittemmin maolaiset ovat myös hyväksyneet monipuoluejärjestelmän.

Maolaiset itse ovat perustelleet sotaa lähinnä yleismaailmallisilla marxilais-leniniläis-maolaisilla näkemyksillä, ja he ovat sanoneet, että minkä tahansa kehitysmaan tilanne oikeuttaisi vastaavaan taisteluun. He pitävät ulkoisia, rakenteellisia syitä sodan oikeutuksena, mutta painottavat ideologista puhtautta ja yhtenäisyyttä.

Kansainväliset neuvottelijat tarpeen

Kansainvälisen kaupan ja kehityksen epätasainen jakautuminen ja maaseudun marginalisoituminen ovat perustavia syitä radikaalien ryhmittymien synnylle. Muista kansainvälisistä yhteyksistä Mishra painotti eniten naapuruussuhdetta Intiaan, jonka vaikutus Nepalin politiikkaan, talouteen ja kulttuuriin on merkittävä.

Vuonna 1950 Intia ja Nepal solmivat sopimuksen, joka kietoi Nepalin poliittisesti ja taloudellisesti Intiaan. Vuoden 1990 jälkeen monet puolueet ovat halunneet muuttaa sopimusta. Myös yksi maolaisten päämääristä on ollut vähentää Nepalin riippuvuutta Intiasta.

Viime aikoina Intian hallitus on kiristänyt otettaan maiden raja-alueilla, koska se on tullut pelokkaaksi Intian maolaisten ryhmittymien yhtenäistyessä. Myös Yhdysvallat on vaatinut Intiaa koventamaan otteitaan maolaisten suhteen. Yhdysvallat ja Britannia ovat tukeneet monarkiaa ja Nepalin kuninkaallista armeijaa taistelussa maolaisia vastaan.

EU on puolestaan painottanut poliittisten neuvottelujen aloittamisen tärkeyttä, ja YK on tarjoutunut tulemaan välittäjäksi. Nepalin valtio haluaa kuitenkin ratkaista konfliktin sisäisesti. Todellisuudessa Nepal on taloudellisesti riippuvainen kansainvälisestä rahoituksesta ja konfliktin kiihtyessä myös ulkopuolisten neuvottelijoiden väliintulo on aina vain todennäköisempää.

Tällä hetkellä varsinainen valta on siirtynyt kuninkaalle ja armeijalle, vaaleilla valittua eduskuntaa ja paikallishallintoa ei ole ja useissa kaupungeissa maolaiset ovat tuhonneet hallintorakennukset. Maolaiset ovat luvanneet laskea aseensa, jos kaikki poliittiset osapuolet osallistuvat neuvotteluihin, maolaiset varmistavat paikkansa hallituksessa ja jos perustuslaki laaditaan uudelleen vaaleilla valitun edustajiston voimin. Nykyinen hallitus ei ole kuitenkaan suostunut maolaisten vaatimuksiin.

Tulevaisuus näyttää epävarmalta. Mahdollisuutena on kuninkaan vallan vahvistuminen tai hallituksen suostuminen maolaisten vaatimuksiin ja rauhanneuvottelujen aloittaminen. Mishran mielestä muut maat, kuten Suomi, voivat olla tukena demokratian kehityksessä, sillä väkivalta tai autoritaarinen valta eivät johda ratkaisuihin.


Professori Chaitanya Mishra luennoi Helsingin yliopiston kehitysmaatutkimuksen laitoksella 23.11. aiheesta "The Maoist struggle; Locating the causes, finding the resolution".

Lisää tietoa aiheesta

Nepalilainen rauhanjärjestö COCAP