Enää maailmassa ei ole miljardia nälkäistä. Tai ehkä on. Sitä ei tiedä nyt kukaan.
Kuva:
iStockphoto
Uutinen

Nälkäisten määrää maailmassa ei tiedetäkään

FAO on vetänyt kuuluisan miljardin aliravitun tilastonsa pois, eikä uusia lukuja julkaista ennen kuin tutkimusmenetelmä paranee. Toistaiseksi kukaan ei tiedä, kuinka paljon maailmassa on nälkää.
Esa Salminen
23.11.2011

Kaksi vuotta sitten monet — Kepan verkkouutiset mukaan lukien — repivät otsikoita siitä, että maailmassa oli ensi kertaa miljardi aliravittua. Toiset tulkitsivat väärin ja alkoivat puhua jopa miljardista nälkää näkevästä. Vuonna 2010 arvio putosi taas alle miljardin, mikä sai vähän vähemmän otsikoita.

Uutiset, ja epäilemättä myös monien ruokaturvaan keskittyvien kehitysohjelmien retoriikka, perustuivat YK:n ruoka- ja maatalousjärjestön FAOn vuosittaisiin tilastoihin.

Aliravittujen määrää kuvaavat tilastot on nyt vuosien 2009 ja 2010 osalta vedetty pois, eikä vuoden 2011 lukuja FAOssa edes valmistella. Se johtuu siitä, että FAO joutui käytännössä myöntämään, että sen tutkimusmenetelmät olivat niin heikot, että kaikki numerot ovat oikeastaan arvauksia, eivätkä edes kovin valistuneita.

Ei luotettavaa tietoa

Politiikan tutkija David Steven Global Dashboard -blogissa summaa FAOn käyttämän melko monimutkaisen nälkäisten arviointimetodin seuraavasti:

  • Ensin arvioidaan ihmisten energiatarve kussakin maassa, ottaen huomioon ikä, sukupuoli, paino ja pituus.
  • Sitten arvioidaan, paljonko maassa on ruokaa tarjolla.
  • Kolmanneksi käytetään kotitaloustutkimuksia, siellä missä niitä on saatavilla, ja arvioidaan, kuinka ruoka jakautuu maan sisällä.
  • Ja lopulta nämä numerot syötetään kaavaan, joka laskee väestöstä sen osuuden, joka on energiatarpeen rajan alapuolella.

Tässä laskukaavassa on merkittäviä ongelmia, New Yorkin yliopistossa työskentelevä Steven kirjoittaa.

Se katsoo ravinnontarvetta vain energian kannalta: sivuun jäävät esimerkiksi mikroravinteet, jotka ovat tärkeitä erityisesti pienille lapsille.

FAOn käyttämät ruoan saatavuuskartat jättävät taas melkein täysin huomiotta muun kuin kaupallisen ruoantuotannon. Kotitaloustutkimukset taas ovat melko epäluotettavia, ja niitä tehdään köyhissä maissa harvoin jos lainkaan.

Niissä maissa, joissa on nälkää, iso osa väestöstä häilyy FAOn energiarajan molemmin puolin, jolloin pienetkin muutokset pohjaoletuksissa voivat aiheuttaa merkittäviä muutoksia luvuissa.

Eikä koko malli ota huomioon ruoan hintaa. Niin kuin Steven kirjoittaa, kun ruoan hinta nousee, sen jakautuminen väestönosien kesken kärjistyy, kun köyhillä on vähemmän varaa ostaa syötävää.

Toisten tutkimusten mukaan köyhät myös vaihtavat kulutustaan kalliimman ruoan aikana vähemmän ravitseviin ruokiin, vaikkapa maissista kassavaan. Aliravitsemus on saattanut siis kasvaa nykyisen ruokakriisin aikana nopeastikin, ilman että FAOn mittareilla sitä olisi voitu huomata.

Uusi metodi ensi vuonna?

Ei FAO ole tilastoinnista luopunut, vaan sen tutkijat ovat vetäytyneet kammioihinsa ja ovat luvanneet palata asiaan, kun metodia on tarkistettu.

Uudessa mallissa FAO aikoo muun muassa ottaa huomioon tulojen ja hintojen vaikutuksen aliravitsemukseen. Myös ruoan saatavuuden tilastointia ja kyselytutkimuksia kehitetään, jotta ruoan jakautumisesta saataisiin tarkempia tietoja. FAOn mukaan arvioon aiotaan ottaa mukaan myös "monia muita indikaattoreita" täydentämään järjestön omia tutkimuksia — oletettavasti muiden kansainvälisten toimijoiden tilastoja.

Uusi tutkimusmenetelmä on Stevenin mukaan todennäköisesti asialistalla ensi tammikuussa Roomassa järjestettävässä ruokajärjestöjen tiedekokouksessa. Sitä ennen ei kannata uskoa poliitikkoja, kehityslobbareita tai lehtiä, jotka puhuvat miljardista nälkäisestä. Se voi olla totta, tai sitten ei.