Nuori tyttö lasten hautausmaalla Dadaabin pakolaisleirillä Keniassa. Dadaabissa on yli 370 000 pakolaista, mikä tekee siitä maailman suurimman pakolaiskeskuksen.
Kuva:
Andy Hall
Oxfam
Uutistausta

Nälänhädän takana surkeaa hallintoa ja maakysymyksiä

Avustusjärjestöt eivät pääse toimittamaan ruokaa al-Shabaabin hallitsemille alueille Etelä-Somaliaan. Ruokaturvattomuus ei ole ryöstäytynyt nälänhädäksi naapurimaissa. Ekonomisti Charles Kenny passittaisi kapinaliikkeen kansainväliseen rikostuomioistuimeen massamurhasta.
Esa Salminen
4.8.2011

YK:n arvion mukaan itäistä Afrikkaa, erityisesti Afrikan sarvea, koettelee pahin kuivuus kuuteenkymmeneen vuoteen. Media tulvii kuvia ja tarinoita ihmisvirroista, jotka valuvat Somaliasta naapurimaihin, etenkin Etiopiaan ja Keniaan.

Nälänhätä on julistettu viidelle alueelle Etelä-Somaliassa. Sen odotetaan laajenevan koko Etelä-Somaliaan lähiviikkoina, ja kestävän ainakin joulukuulle. Kymmeniä tuhansia on kuollut ja 3,2 miljoonaa ihmistä tarvitsee välitöntä apua, arvioi johtava nälänhätäjärjestö Fewsnet. Yhdysvallat arvioi tänään, että vajaat 30 000 pikkulasta on kuollut nälänhädän tähden viimeisen kolmen kuukauden aikana.

Mutta nälänhädän takana ei ole kuivuus, sanovat monet asiantuntijat.

"Tietoinen valinta"

Nälänhätien pitäisi itse asiassa olla jo historiaa: maailmassa tuotetaan (ainakin toistaiseksi) tarpeeksi ruokaa kaikille, ja infrastruktuuri on riittävän hyvää, jotta avustusjärjestöt pääsevät paikalle, jos jossain päin maailmaa on nälänhädän uhka.

Pääsevät, jos maassa on hyväntahtoinen hallitus, joka toimii edes jotenkuten. Nobelisti Amartya Senin kuuluisan huomion mukaan: nälänhätää harvoin kohtaa demokraattisissa tai edes verrattain vapaissa yhteiskunnissa.

Center for Global Development -ajatushautomossa työskentelevä ekonomisti Charles Kenny menee vielä pidemmälle.

"Nälänhätiä ei ole enää missään sellaisessa maassa, jonka johtajat osoittavat pienintäkään kiinnostusta kansalaistensa hyvinvointia kohtaan", Kenny kirjoittaa Foreign Policy -lehden kolumnissaan.

Laajenevien markkinoiden ja kehittyneemmän kansainvälisen avun tähden nälänhätää ei voi Kennyn mukaan enää yhdistää passiiviseen tai erittäin heikkoon hallintoon. Laajamittaisia nälkäkuolemia tapahtuu vain, kun maan hallitsijat käyttävät tietoisesti valtaa ja vievät ruokaa ihmisiltä, jotka sitä tarvitsevat, tai kieltävät ruoka-avun toimittamisen hädänalaisille.

Etelä-Somalian tapauksessa kyse on molemmista. Nälänhädän alaiset alueet ovat äärikonservatiivisen kapinallisjärjestön al-Shabaabin hallussa, jonka toiminta on hyvin määrätietoista. Välillä al-Shabaab on luvannut päästää ruoka-apua alueilleen, ja sitten taas kieltänyt sen. Ilmeisesti kyse on ryhmittymän hajanaisesta päätöksenteosta: yksi sotapäällikkö saattaa antaa avustuskuljetuksille luvan, kunnes toinen taas pitää sitä pelkuruutena ja estää ruoan jakelun vaikka väkivalloin.

Ainoastaan Punainen Risti on tiettävästi onnistunut toimittamaan ruokaa pahimmille alueille. Pääosa avustustyöstä tapahtuu Somalian rajojen ulkopuolella, jonne pakolaiset tulevat.

New York Timesin haastatteleman lähteen mukaan al-Shabaab on myös joillain alueilla padonnut jokia ja ohjannut vettä kaupallisten viljelijöiden käyttöön. Aliravittuja, vastustuskykynsä menettäneitä lapsia kuolee paljon myös siksi, että al-Shabaab kielsi muutama vuosi sitten lasten rokottamisen sanoen sitä länsimaiden juoneksi. Tuhkarokko ja kolera tappavat nyt monia.

Paremmat valmiudet kuin ennen

Itä-Afrikan kuivuus koettelee Somalian lisäksi Djiboutia, Eritreaa, Etiopiaa ja Keniaa. Vaikka ruokakriisejä on kaikissa näissä maissa, varsinainen nälänhätä loppuu Somalian rajalle. Tarkkaan ottaen vieläpä niiden alueiden rajoille, joita al-Shabaab pitää hallussaan, huomauttaa Charles Kenny.

Avun perille menoa näille seuduille hankaloittaa myös avun saatavuus: ruoka-avun jättimaa Yhdysvallat on kieltäytynyt auttamasta alueita, jotka ovat al-Shabaabin hallussa, sillä kapinallisryhmällä on tiiviit yhteydet terroristijärjestö al-Qaidaan.

Nälänhätä loppuu al-Shabaabin rajalle. Ruokaturvan ennuste elo-syyskuulle 2011. (Kuva: FewsNet / Commons)

Edellinen laajamittainen — ja edellinen YK:n virallisesti julistama — nälänhätä ravisteli Etiopiaa vuonna 1984. Se käänsi maailman katseet Afrikkaan, ja valokuvat lapsista kärpäsiä silmissään edustavat monelle edelleen kuvaa koko mantereesta. Silloinkin nälänhädän syyt olivat poliittiset: kuivuus pääsi niittämään ihmishenkiä, koska maa kävi sisällissotaa, sen hallitus oli käytännössä romahtanut, ja hallitus siirsi väestöä väkipakolla mailtaan.

Nykyään on toisin. Kuivuus on pahempi, mutta Etiopian valmiudet vastata siihen ovat paremmat.

Brittien yleisradioyhtiö BBC:n Afrikka-analyytikon Martin Plautin mukaan 1980-luvun jälkeen Etiopiassa rakennetut turvaverkot ovat toimineet. Ruokavarastoiden turvin hallitus pystyi aloittamaan ruoan jakelun jo helmikuussa. Kyläläiset kyllä kärsivät, mutta Somalian kaltainen nälänhätä on onnistuttu välttämään.

Muiden maille

Vaikka varsinaiset nälänhädät voitaisiin estää, se ei ratkaise ruokaturvan ongelmia: maailmassa on jo nyt yli miljardi aliravittua, ja monissa maissa, joita kuivuus tänäänkin koettelee, on krooninen ruoka-avun tarve.

Selityksiä siihen löytää Kepankin sivuilta monia, korruptiosta ja tiedon puutteesta ilmastonmuutokseen, tehottomaan maatalouteen, länsimaiden maataloustukiin, biopolttoaineisiin ja maatalouteen suuntautuvan kehitysavun vähenemiseen. Yksi useimmin siteeratuista esimerkeistä ruokahuollon vastuuttomasta hallinnosta lienee viljelysmaan vuokraus ulkomaille, kun oma kansa kamppailee aliravitsemuksen kanssa.

Talouslehti The Economist selvitteli toukokuussa maanvuokrauksesta — tai rohmuamisesta (englanniksi land grabbing) — tehtyjä tutkimuksia. Johtopäätös oli, että vaikka maakauppojen sanottiin tuovan uusia työpaikkoja, uutta teknologiaa, parempaa infrastruktuuria ja lisää veroja, yksikään näistä lupauksista ei ole käytännössä toteutunut.

Etiopia on vuokrannut maa-alaa ainakin 3,6 miljoonan hehtaarin edestä, ja Economistin mukaan Etelä-Sudanin peltopinta-alasta kymmenes on vuokrattu pois yksin tänä vuonna — ennen kuin maa edes virallisesti itsenäistyi.

Kansalaisjärjestö Survival International taas paljasti heinäkuussa, kuinka Etiopia vuokrasi suuria alueita italialaisille, korealaisille ja malesialaisille yrityksille hedelmällisiltä alueilta, joilla asuu 90 000 alkuperäiskansan edustajaa. Etiopian hallitus myös raivaa maata alkuperäiskansojen alueelta vientituotteiden, erityisesti biopolttoaineisiin käytettävän sokerin viljelyyn.

Somalian nälänhätään eivät ulkomaiset maan rohmuajat pääse juuri vaikuttamaan, sillä ulkomaiset sijoittajat eivät al-Shabaabin pelloille uskalla lähteä. On Somaliassakin silti maata rohmuttu — kotikutoisesti. 1980-luvulla diktaattori Siad Barre nimittäin kaappasi lähipiirilleen laajoja maa-alueita ja ajoi ihmiset pakosalle. Kiistely oikeudesta maahan onkin yksi suurista syistä edelleen jatkuvan sisällissodan taustalla.

"Syytteeseen massamurhasta"

New York Timesin mukaan nälänhätä — siis sen mahdollisimman hyvä hoitaminen — voi muodostua Somalian väliaikaiselle hallitukselle hyväksi mahdollisuudeksi voittaa jalansijaa al-Shabaabia vastaan. Hajanaisen Shabaabin rivit voivat rakoilla entisestään nälänhädän alla.

Toimiva valtio vailla sotaa lienee paras keino varmistaa, ettei tällainen katastrofi toistu. Charles Kennyn mielestä kansainvälisen yhteisön olisi nyt aika toimia muutenkin kuin lähettämällä ruokaa.

"Nyt olisi YK:n turvallisuusneuvoston hyvä aika tehdä ennakkotapaus ja haastaa al-Shabaabin johto kansainväliseen rikostuomioistuimeen, syytettyinä rikoksista ihmiskuntaa vastaan, metodina massojen nälkiinnyttäminen. Se tekisi selväksi sen, että kansainvälinen yhteisö ymmärtää täysin, ettei nälänhätä ole jumalan tekosia, vaan massamurha."

Apua kriisialueille