Uutinen

Naisten elämää yhteiskunnan ulkopuolella

Valtaosa maailman yli 30 miljoonasta pakolaisesta on naisia ja lapsia. Suomeen saapuvat pakolaisnaiset ovat usein huonosti koulutettuja, ammattitaidottomia ja vaarassa syrjäytyä.
Elina Korhonen
13.3.2002

Kuva: Elina Korhonen

Naiset joutuvat kärsimään pakolaisuuteen liittyvien ongelmien lisäksi myös sukupuoleensa kohdistuvista loukkauksista. Esimerkiksi etnisissä konflikteissa joukkoraiskauksilla halutaan vahingoittaa kokonaista ryhmää.

Turkkilainen Emine Tekin kertoi Naisasialiitto Unionin, Nytkiksen ja Amnestyn järjestämässä naistenpäivän seminaarissa omista kokemuksistaan. Hänen mielestään pakolaisnaiset ovat usein olleet alistetussa asemassa kotimaassaan.

"Kotona olemme miestemme omaisuutta. Jos käymme töissä, niin olemme halvinta mahdollista työvoimaa. Olemme kokeneet väkivaltaa ja hyväksikäyttöä ja meiltä on evätty mahdollisuus osallistua kulttuurin kuten taiteen luomiseen."

Toisen luokan kansalaiset



Suomessa pakolaisnaiset elävät todellisuudessa, jossa sekä oma kulttuuri että vieras yhteisö pitävät heitä toisen luokan kansalaisina. Vahvat yksilöt selviävät, mutta läheskään kaikilla ei ole tarpeeksi voimia.

Monet naiset reagoivat tilanteeseen vetäytymällä ja käpertymällä omaan maailmaansa. Suomessa elää ihmisryhmä, joka ei osaa lukea virallisilta tahoilta tulleita kirjeitä eikä pysty seuraamaan lastensa koulunkäyntiä tai hakemaan apua ongelmiinsa.

"Pakolaisnaisten elinpiiri on usein hyvin pieni", Tekin muistutti ja kertoi naisesta, jolla ei kuuden Suomessa vietetyn vuoden jälkeen ole yhtään kodin ulkopuolista kontaktia. Opiskeluun, itsensä kehittämiseen tai harrastuksiin ei löydy energiaa eikä mahdollisuuksia. Ammatti- ja kielitaidottomana on mahdotonta saada töitä. Vuosi vuodelta ulkomaailma tuntuu yhä vieraammalta. Pakolaisuuden traumatisoimissa perheissä myös perheväkivalta ja psyykkiset ongelmat ovat yleisiä.

Tekinin mukaan pakolaisnaiset eivät saa tarpeeksi tietoa naisten oikeuksista ja mahdollisuuksista. "Ainoa virallinen taho, joka kävi katsomassa meitä pakolaisleirillä, oli Jehovan todistajat. Yhdenkään puolueen, naisjärjestön tai yhdistyksen edustajia ei näkynyt siellä."

Monet pakolaiset tuntevat epäluuloa viranomaisia kohtaan. Tekin uskookin, että pakolaisten omat yhdistykset ja pakolaisnaisten keskinäinen verkostoituminen voisivat olla vastaus syrjäytymiselle.

"Viranomaiset ovat puhuneet integroitumisesta ja koulutuksesta, mutta pakolaisilta itseltään ei ole kysytty mitään. Valtion tulisi tukea yhdistysten toimintaa ja taata niille tarpeeksi resursseja".

Muitakin kuin pakolaisia



Kaikki suomalaisesta yhteiskunnasta syrjäytyneet ulkomaalaiset naiset eivät ole pakolaisia. Pro Tukipisteessä työskentelevän Jaana Kauppisen mukaan esimerkiksi Thaimaasta Suomeen saapuneet naiset elävät täysin suomalaisen yhteiskunnan ulkopuolella.

"Thaimaalaisilla naisilla on oma tiivis yhteisönsä. He eivät osaa suomea, tunne oikeuksiaan eivätkä osaa käyttää julkisia palveluja", kuvaili Kauppinen. Ainoa taho, joka on kiinnostunut heistä on poliisi, joka tekee säännöllisin väliajoin ratsioita hierontaliikkeisiin.

Venäläiset ja itäeurooppalaiset prostituoidut ovat myös yhteiskunnan turvaverkkojen ulottumattomissa. "He eivät uskalla hakea apua tai suojelusta viranomaisilta, koska pelkäävät karkotusta ja merkintää passiin", muistutti Kauppinen.