Kuva SlutWalkista Tampasta
Seksuaalista häirintää vastustetaan ympäri maailman esimerkiksi Slutwalk-tapahtumissa.
Kuva:
SlutWalk Tampa
Uutinen

Naispoliitikkoja häiritään ympäri maailmaa

Tutkimuksen mukaan yli 20 prosenttia naispoliitikoista kokee seksuaalista väkivaltaa työssään, kertoo The Guardian. Ongelma ei ole yksin politiikan: myös yksi kymmenestä avustustyöntekijästä kokee uransa aikana seksuaalista väkivaltaa.
Jesse Gehlen
31.10.2016

Parlamenttienväinen liitto IPU julkaisi lokakuussa 2016 selvityksen, jonka mukaan 40 prosenttia naispoliitikoista ympäri maailman on kokenut työssään vakavaa häirintää. Poliitikot olivat saaneet muun muassa tappouhkauksia, raiskausuhkauksia ja lasten kidnappausuhkauksia. Seksuaalista väkivaltaa ovat kokeneet noin viidennes vastanneista ja noin kolmasosa on ollut todistamassa hyökkäystä kollegaa kohtaan. 80 prosenttia vastanneista oli kokenut henkistä väkivaltaa.

Selvityksen otos on verrattain pieni: siihen osallistui 55 naispoliitikkoa 39:stä maasta. The Guardianin haastattelema IPU:n toiminnanjohtaja Martin Chungong sanoo, että se kuitenkin toi ilmi, että häirintä on paljon laajempi ja näkymättömämpi ilmiö kuin järjestö oli kuvitellutkaan.

Maaliskuussa yhdysvaltalainen demokratiajärjestö NDI (National Democratic Institute) aloitti globaalin kampanjan #NotTheCost, jonka tarkoituksena on lisätä tietoisuutta seksuaalisesta häirinnästä. Yksi osa kampanjaa on lisätä tutkimusta häirinnästä, jotta ongelmaa pystyttäisiin paremmin kartoittamaan ja analysoimaan. NDI ajaa tutkimuksen lisäksi myös lisää koulusta naisille, jotta nämä osaisivat vastata kohtaamaansa häirintään paremmin.

Häirintää tapahtuu niin työpaikalla kuin myös esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Ongelma on kansainvälinen, ja yhden tutkimuksen mukaan esimerkiksi Hillary Clinton ja Australian pääministeri Julia Gillard ovat vastaanottaneet kaksi kertaa enemmän ahdistelutwiittejä kuin heidän mieskollegansa Bernie Sanders ja Kevin Rudd. Brittipoliitikko Jess Phillips kertoo saaneensa yli 600 raiskausuhkausta yhden yön aikana.

IPU:n tutkimukseen vastanneista poliitiikoista 65 prosenttia kertoi saaneensa seksistisiä kommentteja omilta työkavereiltaan. Osalta oli jopa pyydetty seksuaalisia tekoja poliittisen edun tavoittelun merkeissä. Häirintä on myös taloudellista, ja 12 prosenttia tutkimukseen osallistuvista kertoikin, että heiltä oli kielletty sellaista rahoitusta, mitä mieskollegat ovat saaneet ongelmitta.

Samaa menoa kehitysyhteistyössä

Naisten häirintä on tavallista muillakin aloilla. Esimerkiksi avustustyöntekijät ovat valittaneet seksuaalisesta häirinnästä. Tämä selvisi niin ikään The Guardianin uutisoimassa tutkimuksessa, jossa selvitettiin yli 1000:n naisen kokemuksia humanitäärisessä työssä. 55 prosenttia vastanneista kertoi, että joku mieskollega oli häirinnyt heitä seksuaalisesti.

Suurin osa vastaajista oli jättänyt häirinnän raportoimatta, mikä johtuu vastaajien mukaan siitä, että heitä pelottaa työnsä menettäminen miesvaltaisella alalla. Lisäksi seksuaaliseen häirintään oli puututtu harvoin niissäkin tapauksissa, joissa siitä oli raportoitu. Yksi kyselyyn vastanneista kertoi, kuinka mieskollega sai jatkaa töitä normaalisti lukuisista seksistisistä kommenteista huolimatta. Asiaan puututtiin vasta siinä vaiheessa, kun nainen hyökkäsi mieskollegan kimppuun.

Psykologista apua yhdysvaltalaiset avustustyöntekijät voivat saada esimerkiksi Headington Institute -järjestöltä. Sen varapuheenjohtaja Alicia Jones arvioi The Guardianille, että uransa aikana noin joka kymmenes avustustyöntekijä kokee seksuaalista väkivaltaa. Hänen mukaansa monella järjestöllä on virallisesti nollatoleranssi seksuaaliselle häirinnälle, mutta politiikan täytäntöönpanossa on toivomisen varaa. Kentällä noudatetaan lisäksi yleensä paikallista työlakia, joka ei aina tuo turvaa seksuaalisen ahdistelun uhreille.