Moatizeen, Luoteis-Mosambikiin rakennetaan suurta hiilikaivosta. Kriitikot epäilevät hyötyykö tavallinen kansa siitä juurikaan.
Kuva:
Mauro Pinto
Justiça Ambiental
Uutistausta

Mosambikissa kiistellään jätti-investoinneista

Hallituksen mukaan verotusta aiotaan kiristää, mutta oppositio, järjestöt ja jopa Kansainvälinen valuuttarahasto IMF suosittelevat talousmallin muuttamista siten, että talouskasvusta hyötyisi koko kansa.
Pauliina Sarvilahti-Jiménez
23.11.2011

Mosambikiin on viime vuosien aikana jalkautunut useita suuria investointeja, niin sanottuja megaprojekteja. Poliittinen eliitti on ahkerasti markkinoinut sijoitusmahdollisuuksia maahan: runsaita luonnonvaroja, työvoimaa ja yhteiskunnallista vakautta.

Monikansallisten yhtiöiden kiinnostus on ollut voimakasta ja täten investoinnit maailman neljänneksi köyhimpään maahan ovat kasvaneet rajusti. Samalla myös kriittisempiä ääniä on noussut erityisesti siitä, minkälaista kehitysmallia nämä hankkeet edustavat. Mosambikin bruttokansantuote varmasti kasvaa, mutta ulottuuko taloudellinen kehitys kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin?

Parlamentti kyseenalaistaa suuret sijoitukset

Mosambikin parlamentti pyysi hallitukselta selvitystä siitä, miten luonnonvarojen käyttö, erityisesti kaivosteollisuus antavat panoksiaan maan kehitykseen. Parlamentti halusi tietää miten monet uudet maakaasu- ja hiiliteollisuusinvestoinnit hyödyttävät kaivosten lähellä olevia yhteisöjä ja kansalaisia ylipäätään.

Kaivosteollisuusministeri Esmeralda Biasin mukaan megaprojektit tuovat verotuloja. Esimerkiksi vuonna 2010 pelkästään hiiliteollisuudesta saatiin noin 35 000 euroa. Toinen ministerin mainitsema lisäarvo on työpaikkojen lisääntyminen. Bias arvotti korkealle myös yritysten erilliset yhteiskuntavastuuohjelmat, jotka on suunnattu erityisesti hankkeiden lähellä sijaitseville yhteisöille.

Maaseutuministeri Pacheco lisäsi myös hallituksen olevan tiukentamassa verotusta luonnonvarojen hyötykäytössä, erityisesti metsäsektorilla. Vuonna 2005 voimaantulleen lain mukaan 20 prosenttia metsähakkuista saaduista tuloista tulisi palauttaa paikallisille yhteisöille. Hallituksen mukaan näitä tuloja on jo käytetty esimerkiksi koulujen kunnostamiseen, vesipisteiden avaamiseen ja paikallisen yrittäjyyden tukemiseen.

Oppositio ei ollut ministerin vastauksiin tyytyväinen ja totesi, etteivät hankkeiden tuotot näy tavallisten kansalaisten hyvinvoinnin lisääntymisenä.

Huoli korruptiosta ja kasvavista rikkomuksista

Kansalaisyhteiskunta on jo pitkään kyseenalaistanut valtion ja megaprojektien välisten sopimusten läpinäkymättömyyttä. Etulinjan järjestö Centro de Integridade Publica (CIP) on pitänyt kovaa ääntä sopimusten julkaisemisen puolesta ja vaatinut niiden uudelleen neuvottelua.

Kassakaappisopimukset pitävät sisällään esimerkiksi verohelpotukset. Lisäksi lähes kaikissa sijoituksissa maan poliittisen eliitin perheenjäsenet ovat hyvin edustettuina osakkeenomistajina. CIP on huomauttanut, että tämänkaltainen talousmalli edistää rikkaiden ja köyhien välisen kuilun syvenemistä. Transparency Internationalin mukaan viimeisen kolmen vuoden aikana korruptio Mosambikissa on lisääntynyt.

Järjestöjen huomio on myös viime aikoina kiinnittynyt maassa aiemmin vain vähän puhuttuihin yritysrikkomuksiin. Mosambikin työlain kunnioittaminen jää usein yritysten prioriteettilistalla vähälle huomiolle. Esimerkiksi tällä viikolla työministeri karkotti 115 laittomasti tuotua työntekijää yhden maan suurimman hiilikaivoksen – brasilialaisen Valen – alihankkijalta ja sakotti yritystä myös työntekijöiden huonoista työolosuhteista.

Vale on muutenkin ollut kansalaisyhteiskunnan tarkkailun alaisena. Ympäristöjärjestö Justiça Ambientalin mukaan yhtiön toteuttamat yli 1300 perheen pakkosiirrot ovat saattaneet yhteisöt hyvin heikkoon tilaan monista lupauksista huolimatta. Perheet elävät epäinhimillisissä oloissa, heidän liikkumistaan on rajoitettu eikä luvattuja hyvityksiä olla saatu. Lisäksi aiemmin maanviljelystä eläneet ihmiset ovat menettäneet viljelysmaansa.

Pohjoisessa Cabo Delgadon provinssissa valtavat maakaasu- ja öljy-yritykset ovat aloittaneet toimintansa jo vuonna 2006, mutta vasta tänä vuonna niin sanottuja yhteisökuulemisia on tehty hieman avoimemmin. Ryhmä paikallisia kansalaisjärjestöjä on yrittänyt seurata kuulemisia. Ensimmäiset kokemukset eivät ole olleet positiivisia ja esimerkiksi käännöksissä on rajuja vääristymiä. Todenmukainen ja tehokas tiedonvälitys ovat siis hyvin puutteellisia.

Kansallisen tason pienviljelijäyhdistys UNAC on varoittanut niin sanotusta Brasilian taudista, jossa suuria maa-alueita myydään ja vuokrataan monikansallisille yrityksille, jolloin jo ennestään heikossa asemassa olevat pienviljelijät menettäisivät maansa. Laajoja maa-alueita on jo myyty ympäri Mosambikia niin ulkomaista ruoantuotantoa varten kuin metsähankkeillekin.

Rahoituslaitokset suosittelevat talousmallin muuttamista

Jopa Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja Maailmanpankki ovat huomioineet Mosambikin voimakkaat verohelpotukset megaprojekteille.

Tällä hetkellä Mosambikin budjetista vain viisi prosenttia katetaan megaprojekteista saaduista tuloista, kun se voisi lakien mukaan olla jopa 30 prosenttia. IMF:n raportin mukaan megaprojektit ovat tuoneet vain vähän työpaikkoja ja verotulot ovat jääneet häviävän pieniksi. Raportin mukaan näin rajut verohelpotukset eivät ole enää perusteltavissa.

IMF on suositellut maan talousmallin muuttamista, jotta vuosittainen noin seitsemän prosentin talouskasvu jakautuisi tasaisemmin. Valuuttarahasto suosittelee keskittymistä työvoimarikkaisiin aloihin ja tuottavuuden kasvun lisäämiseen. Tässä sekä valtiolla että yksityisellä sektorilla on roolinsa.

Hallituksen tulisi muokata investointeja viehättävä rahoitus- ja verotusjärjestelmä, joka takaisi makrotaloudellisen vakauden. Lisäksi maan infrastruktuuria tulisi parantaa huomattavasti tuottavuuden lisäämiseksi ja taloutta tulisi monipuolistaa, jotta se ei olisi pelkästään riippuvainen kaivosteollisuudesta. Yksityisen sektorin puolestaan tulisi varmistaa pitkäaikaisten työpaikkojen lisääminen. IMF:n mukaan Mosambikilla olisi näin mahdollisuus vähentää reilusti apuriippuvuuttaan.

Nähtäväksi jää miten yksi Afrikan bruttokansantuotteeltaan köyhimmistä ja toisaalta luonnonvaroiltaan rikkaasta maasta onnistuu kokoamaan ympäristölleen ja kansalaisilleen kestävän talousmallin.