Uutinen

Mosambikin ja Suomen "mikkoalatalot" naisten asialla

Mikko Alatalo Suomen keskustasta ja Roberto Chitsonzo Mosambikin Frelimosta löysivät yhteisen sävelen, kun parlamentaarikkomuusikot kohtasivat eduskunnassa.
Esa Salminen
28.5.2009
TERO MÄENPÄÄ

Alatalo ja ChitsonzoChitsonzolla ja Alatalolla oli monta yhteistä kiinnostuksen kohdetta ja yksi yhteinen idoli: molemmat pitävät esikuvanaan Brasilian musisoivaa ex-kulttuuriministeriä Gilberto Giliä.

Keskiviikkona 27. toukokuuta eduskunnan valtiosalin edessä kaikuu komeasti, kun kaksi kansanedustajaa toiselta puolin maailmaa duetoi akustisilla kitaroilla Bob Marleyn No Woman, No Cryn tahdissa. Tommy Tabermann kävelee ohitse ja nyökkää hymyillen.

"Kuten tiedämme, monissa maissa naiset ja lapset itkevät ensin, ja tämä laulu on hyvin rohkaiseva, sillä tässä sanotaan ettei naisten tarvitse itkeä", Alatalo letkauttaa.

Mosambikin valtapuolue Frelimon kolmannen kauden kansanedustaja Roberto Chitsonzo tuli Suomeen Ghorwane-yhtyeensä kanssa esiintymään Maailma kylässä -festivaaleilla ja Tavastialla, mutta on myös hyvin iloinen, että tapaaminen kollega Alatalon kanssa järjestyi. Senaattorit vaihtoivat levyjä ja ajatuksia hieman ennen Chitsonzon kotimatkaa.

Naisten ja artistien puolella

Kansanedustajien välillä ei riitasointuja ollut, sillä miesten kiinnostukset politiikassakin ovat samansuuntaiset: molemmat korostavat tasa-arvon tärkeyttä ja molemmat ovat taistelleet tekijänoikeuksien puolesta.

"Yleensä miehet ovat kovien asioiden parissa, heillä on sodat, kauppa, ja suurin osa talouden ongelmistakin on miesten käsialaa", Alatalo luetteli. "Pankkikriisinkin taustalla ovat liikemiehet, ja pahimmat kärsijät ovat aina naiset ja lapset, ja todella toivon, että selviydytte siellä Mosambikissa."

Chitsonzo toimii sosiaaliasioiden, tasa-arvon ja ympäristöasioiden lautakunnissa Mosambikissa, ja on ollut mukana viemässä läpi lukuisia naisten oikeuksiin liittyviä lakeja.

"Tällä hetkellä teemme töitä kotiväkivallan kanssa ja se on ollut meidän lippulaivamme aina, että meidän äitimme, sisaremme ja lapsemme voisivat tuntea olonsa turvalliseksi kodeissaan", Chitsonzo selitti.

Chitsonzo kehui Alatalolle Suomen peruskoulutusta, sillä vierailun ohjelmaan kuului myös kaksi työpajaa pääkaupunkiseudun kouluissa.

"Opimme todella paljon ja mietimme bändin poikien kanssa, että voi kuinka meidänkin lapsillamme olisi mahdollisuus tällaiseen koulutukseen, että meilläkin lapset kouluissa voisivat soittaa instrumentteja ja että he osaisivat esittää kysymyksiä niin kuin täällä. Oli hienoa nähdä millainen ymmärryksen taso suomalaisilla lapsilla oli, ja siitä tietää että koulu on todella hyvä", Chitsonzo kehui.

Laulua ja melua suurissa saleissa

Poliittinen kulttuuri Suomessa ja Mosambikissa kulkee jonkin verran eri sävellajeissa, Alatalo ja Chitsonzo huomasivat.

"Kerran kun nuijan paukuttamisella ei enää saanut järjestystä saliin, puhemies pyysi minut pönttöön laulamaan, ja ihmiset rauhoittuivat", Chitsonzo kuvailee Mosambikin parlamentin joskus myrskyisääkin kakofoniaa.

Alatalo puolestaan muisteli kuinka hän osallistui viime kaudella kiihtyneeseen debattiin siitä, tulisiko kansallislaulun olla Maamme-laulu vai Finlandia-hymni laulamalla värssyn molemmista.

"Mutta silloin puhemies hakkasi nuijalla ja sanoi, että ei täällä saa laulaa", Alatalo nauroi. "Ja mää sitten sanoin että jos ei tämä kelpaa niin mää teen sitten Juicen kanssa uuden kansallislaulun."

"Minä olen ollut kirjoittamassa Mosambikin uutta kansallislaulua", Chitsonzo nokitti, ja sai Alatalon silmät loistamaan: "Hyvä, loistavaa!"

"Harvoin tapaa näin suuria staroja", Alatalo kehui.

Yhteistyön virittelyä

"Haluan kiittää teitä, sillä Suomi antaa paljon apua Mosambikille, ja te kansanedustajana olette hyväksymässä näitä budjetteja", Chitsonzo sanoi Alatalolle. "Maassa jonka budjetista puolet tulee lahjoituksina, en voi olla pyytämättä että tekisitte kaikkenne, että Suomen apu kohdistuisi minun maahani."

"Totta kai me pyrimme eduskunnassa siihen, että Suomen kehitysapumääräraha ylipäänsä nousee sille tasolle, mikä on YK:n määrittelemä", Alatalo lupasi, ja korosti käytävällä vielä vievänsä ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyryselle terveiset, ettei Mosambikia sovi jatkossakaan unohtaa.

Alatalolle Afrikan-yhteistyö ei ole uutta: hän on ollut mukana lahjoittamassa synnytyssairaalaa Zimbabween reilut kaksikymmentä vuotta sitten.

"Olimme silloin erityisen iloisia siitä, että voimme täältä viedä vanhat kätilöopiston synnytykseen tarvittavat laitteet ja me pystymme valvomaan loppuun saakka, että se raha meni oikeaan kohteeseen, nimenomaan sinne niille äideille, jotka siellä synnyttävät ja niille lapsille", Alatalo sanoi kollegalleen.

Chitsonzo esitti, että muusikkoparlamentaarikot eri maista voisivat tavata ja järjestää yhteisiä työpajoja ja vaihtaa kokemuksia jatkossa enemmänkin. Idea tuntui saavan vastakaikua Alatalolta.

"Monestihan kuitenkin laulaminen ja taiteen tekeminen on sitä rauhanomaista yhteistyötä verrattuna sitten sotimiseen", Alatalo pohti.

"Toivotan sinut tervetulleeksi uudelleen tänne ja toivon todella kun olen nyt Zimbabwessa ja Tansaniassa käynyt siinä lähellä että josko tällainen mahdollisuus tulisi, että voisin Mosambikiin myös tulla", Alatalo sanoi. "Ehkä mä voisin vaikka sitten opettaa Känkkäränkän siellä paikallisille lapsille."

"Selvä, odotan sinua Mosambikissa", Chitsonzo summasi.

Lisää tietoa aiheesta