Uutinen

Mosambikin ja Sambian järjestöt poliittisen vaikuttamisen alkutaipaleella

Eteläisessä Afrikassa vaikuttamistyö ei tarkoita poliittikkojen lobbaamista, vaan yhteisöjen valistamista ja mobilisointia omien elinolojensa parantamiseksi.
Janne Sivonen Lotta Valtonen
25.2.2004

MAPUTO-LUSAKA -- Mosambikin tunnetuin järjestökampanja vaikutti vuosina 1990-99 edistyksellisen maalain läpimenoon. "Pienviljelijä ei tarvitse uuden lain mukaan maaoikeutta osoittavaa asiakirjaa - riittää, kun todistetaan henkilön viljelleen maata yli kymmenen vuotta", kertoo Amade Suca UNAC-pienviljelijäliitosta.

Lakipykälä säilyttää lukutaidottomien pienviljelijöiden oikeuden maahan, jota on viljelty mahdollisesti jo sukupolvien ajan. Laki ei kuitenkaan toimi, jos viljelijät eivät tunne oikeuksiaan. Niinpä järjestöt kampanjoivat kertomalla laista radion, jumalanpalvelusten, julisteiden ja muiden kanavien välityksellä.

Myös Sambiassa vaikuttamiskampanjat mielletään yleensä maakampanjan kaltaiseksi ruohonjuuritason valistamiseksi. Termi "advocacy" on saanut erilaisen tulkinnan kuin Euroopassa: sillä ei tarkoiteta poliitikkojen lobbaamista, vaan yhteisöjen valistamista ja mobilisointia omien elinolojensa parantamiseksi.

"Kabinettilobbauksen" vähäisyys saattaa johtua osittain siitä, että sana politiikka on usein jopa poliitikkojen itsensä suussa kirosana. Tavallinen kansa ei pidä politiikkaa yhteisten asioiden hoitamisena, sillä poliitikkojen uskotaan ajavan vain omaa ja läheistensä etua.

Vaikka molemmissa maissa on globaalien teemojen parissa työskenteleviä järjestöjä, käytännön mielenkiinto ei yleensä ulotu omaa hallitusta pidemmälle. Zambia Trade Networkin koordinaattori Stephen Muyakwa epäilee sisäänpäinkääntyneisyyden syyksi sitä, että suurimmat syyt köyhyydelle löytyvät loppujen lopuksi maan rajojen sisältä - esimerkiksi huonosta hallinnosta.

"Miksi taistella ulkopuolisia voimia vastaan, kun omatkin asiamme ovat täysin sekaisin? Joskus poden huonoa omatuntoa lobatessani kansainvälisellä tasolla, vaikka esimerkiksi suuri osa pienviljelijöidemme ongelmista voitaisiin ratkaista helposti, jos omassa maassamme tehtäisiin oikeita ratkaisuja. Mutta on tietysti tärkeää, että ongelmaa lähestytään molemmista päistä", Muyakwa toteaa.

Muyakwa haluaa myös lähettää kysymyksen pohjoisen järjestöille: "Voisiko sisäänpäinkääntyneisyys johtua myös siitä, etteivät etelän järjestöt voi valita vapaasti kantojaan globaaleissa kysymyksissä - suurin osa niiden rahoituksesta tulee ulkopuolisilta avunantajilta, jotka antavat rahaa omien tavoitteidensa edistämiseen?"

Tyypillisimmillään sambialais- ja mosambikilaisjärjestöjen lobbauskampanjat liittyvät oman maan lakiuudistuksiin. Tällä hetkellä sambialaisjärjestöt vaativat hallitusta hoitamaan perustuslakiuudistuksen demokratian pelisääntöjen mukaisesti, ja Mosambikissa naisjärjestöt ovat ajaneet vuodenvaihteessa hyväksyttyä perhelakia, joka parantaa naisen ja lasten asemaa.

Ehkä suurin ero Sambian ja Mosambikin vaikuttamiskampanjoissa on suhtautumisessa omaan hallitukseen. Mosambikissakin tilanne on jo muuttumassa, mutta aiemmin paikalliset järjestöt eivät olleet aggressiivisesti maan virallista politiikkaa vastaan. Sambiassa järjestöt ovat jo pitkään vastustaneet tarvittaessa myös hallitusta - esimerkiksi Fredrick Chiluban yritys junailla itselleen perustuslain vastainen kolmas presidenttikausi kaatui kansalaisyhteiskunnan vastarintaan.

Niin Chiluba kuin nykyinen presidentti Levy Mwanawasa ovat yrittäneet kyseenalaistaa vaikuttamistyötä tekevien järjestöjen olemassaolon oikeuden. Mwanawasan mukaan järjestöjen ei tulisi "käyttäytyä oppositiopuolueiden tavoin", vaan kehittää maata yhteistyössä hallituksen kanssa esimerkiksi katulapsi- ja aids-työllä.

Mosambikin velkaryhmän Silvestre Baessa uskoo kuitenkin, että poliittinen vaikuttamistyö on tullut eteläiseen Afrikkaan jäädäkseen. "Markkinatalouden myötä hallitus on etääntynyt kansasta. Järjestöjen on otettava kantaa ja välitettävä kansan tarpeet päättäjille. Pysyvää tulosta ei saavuteta vain hyväntekeväisyydellä", hän kiteyttää.