Uutinen

Mosambikin Ghorwane ensivierailulle Pohjolaan

Mosambikin ensimmäinen presidentti Samora Machel nimesi suorapuheisen Ghorwane-yhtyeen muusikot "kunnon pojiksi" koska nämä uskalsivat puhua totta. He nousevat Maailma kylässä -festivaalin päälavalle ja Tavastia-klubin lavalle toukokuussa.
Esa Salminen
7.5.2009
CHARLIE SCHALOSKE

Ghorwane (c) Charlie Schaloske

MAPUTO -- Kosketinsoittaja João Carlos Schwalbach ottaa vastaan toimittajia Maputon-studiolla vain aamupäivisin, sillä maan suosituin bändi Ghorwane viettää kaikki iltapäivät studiossa. Ennen vuoden loppua ulos putkahtaa uusi studioalbumi ja yhtyeen 25-vuotista uraa juhlistava live-levy.

Kiirettä Mosambikin "kunnon pojille" pukkaa muutenkin, sillä ennen toukokuun lopun Suomen-matkaa Ghorwane konsertoi Brasiliassa, ja heinäkuussa bändi matkaa Portugaliin ja Espanjaan.

Modernia marrabentaa ja kovia sanoja

Ghorwanen musiikkia kutsutaan yleensä moderniksi marrabentaksi, joka yhdistelee perinteisiä rytmejä, afropoppia ja kansanmusiikkia. Yhdeksänhenkinen kokoonpano kokkaa sopan yhteen kitaroin, vaskipuhaltimin ja perkussioin, ja ryydittää laulut usein tiukoilla sanomilla, Etelä-Mosambikin kielillä changanalla, rongalla ja chopella.

Ghorwane on koko pitkän uransa ajan ottanut voimakkaasti kantaa yhteiskunnan asioihin: sotaan, köyhyyteen, perusarvoihin, aidsiin ja korruptioon.

"Esimerkiksi sodan aikana lauloimme muun muassa sitä, kuinka karmeaa oli, että aseen sai ostaa halvemmalla kuin säkin riisiä", Schwalbach muistelee.

Mosambikissa kriittinen ote on melko harvinaista, ja monet valtaapitävät ovat vaatineet yhtyeen sensuroimista tämän tästä.

Heidän uransa alkuaikoina 1980-luvulla maan ensimmäinen presidentti Samora Machel riensi toistuvasti suosikkiyhtyeen apuun kutsumalla heidät juhliinsa soittamaan ja toistelemalla julkisesti että valehtelu oli kansakunnassa kiellettyä. Presidentti kehui Ghorwanen "kunnon poikia" siitä, että nämä näyttivät hyvää esimerkkiä puhumalla totta. Machelin "bons rapazes" onkin jäänyt sittemmin elämään ryhmän kutsumanimenä.

Kovat puheet ovat tuoneet sensuuria ja matkustuslupien epäämisiä etenkin Samora Machelin kuoleman jälkeen, eikä ole Schwalbachin mukaan poissuljettua, etteikö bändin johtohahmojen Zeca Alagen ja Pedro Langan murhat vuosina 1993 ja 2001 olisi kytkettävissä yhtyeen kriittiseen linjaan.

"Mutta kaikki on spekulaatiota, sillä murhia ei ole selvitetty", Schwalbach manaa. "Jotkut ovat vetäneet linkkejä Pedron ja vuonna 2000 murhatun toimittajan Carlos Cardoson murhien välille, mutta totuutta emme saa kai koskaan tietää."

WWW.GHORWANE.COM

Ghorwane 1980-luvulla

Ghorwane vuonna 1984. Puhaltimissa murhatut jäsenet Zeca Alage (vas) ja Pedro Langa.

"Mosambikin Mikko Alatalo"

Yhtyeen laulusolistia Roberto Chitsonzoa voitaisiin tavallaan pitää Mosambikin Mikko Alatalona, sillä rakastettu kansantaiteilija kutsuttiin julkisuutensa tähden valtapuolue Frelimon ääniharavaksi, ja nyt hän istuu jo kolmatta kautta maan parlamentissa.

Kyynikko voisi ajatella, että puolue ehkä halusi äänisaaliin lisäksi myös syleillä kriitikkonsa hiljaiseksi. Schwalbach myöntää, ettei Chitsonzo ehkä pidä enää niin tiukkoja puheenvuoroja, mutta korostaa samaan hengenvetoon, ettei Ghorwane koskaan ole nimitellyt yksittäisiä poliitikkoja tai puolueita, vaan laulaa asioista. Eikä tämä linja ole muuttunut.

"Me laulamme nälästä, korruptiosta, aidsista ja uusimmalla Vana Va Ndota -levyllä esimerkiksi siitä, kuinka nuoret tytöt jättävät koulun kesken ja pyörivät vanhempien miesten kanssa rahan toivossa. Ja kuinka nuoret pojat vastaavasti viihdyttävät vanhempia naisia", Schwalbach sanoo.

Ensi kertaa Suomeen, tuttuun maahan

Ghorwane on kiertänyt Euroopassa ja Afrikassa usein - ja Pohjois-Koreassakin ryhmä on konsertoinut - mutta Pohjoismaat ovat muusikoille uusi ja eksoottinen tuttavuus. Suomi Pohjoismaiden joukossa on Ghorwanelle kuitenkin käynyt jollain tapaa tutuksi monien Mosambikissa asuvien ja maassa vierailleiden suomalaisten kautta.

"Me tulemme Suomeen hyvin uteliaina, sillä meillä on siellä paljon ystäviä ja tunnemme esimerkiksi Sibelius-Akatemian toimintaa, sillä he ovat vierailleet täällä. Muttemme ole ennen päässeet itse sinne saakka", Schwalbach sanoo.

Tärkein näistä pohjoisen vieraista on ollut jazzmuusikko Eero Koivistoinen, bändin pitkäaikainen ystävä, joka nousee Ghorwanen kanssa lavalle Tavastia-klubilla 26. toukokuuta Suomi-Moçambique-seuran "Festa Moçambicana"-juhlissa. Tavastian yhteisshow on Koivistoiselle ja Ghorwanelle toinen lajissaan: ensimmäisen kerran suomalaisen saksofoni soi marrabentan mestarien tahdissa Ilha de Moçambiquella, Mosambikin saarella, vuonna 2006.

"Eeron kanssa on tehty monia projekteja", Schwalbach kertoo. "Hienoin oli vuonna 2000 organisoitu hyväntekeväisyyslevy, johon kokosimme Maputon suosituimmat yhtyeet, ja tuotto meni Oxfamin kautta tuhoisien tulvien uhreille."

Eero Koivistoinenkin odottaa jälleennäkemistä innolla.

"Hieno juttu, että heidät on saatu Suomeen", Koivistoinen riemuitsee.

"Se on hyvin eloisa, jopa liikunnallinen bändi, ja varmasti tulee hieno bailuilta. Hyvä show, ja etenkin trumpetistit ovat oikein hyviä liikkumaan, yritin itsekin siinä vähän pysyä mukana ja kokeilla tanssiaskelia", Koivistoinen muistelee miellyttävää Mosambikin-keikkaa naureskellen.

"Ja hyvä on paikkakin, Tavastialla jengi pystyy joraamaan", Koivistoinen kehuu.

Ja niin pystyy Maailma kylässä -festivaaleillakin: Kaisaniemen maksuttomaan tapahtumaan odotetaan jopa viittäkymmentätuhatta juhlijaa.

Ghorwane esiintyy Maailma kylässä -festivaaleilla 23. toukokuuta ja Tavastia-klubilla yhdessä Eero Koivistoisen kanssa 26. toukokuuta.

Lisää tietoa aiheesta

  • Festa Moçambicana (Ghorwane ja Eero Koivistoinen) Tavastialla: lipunmyynti Tiketissä