Uutinen

Mosambik valmistautuu valitsemaan presidenttiä ja parlamenttia

Mosambikin kolmannet demokraattiset presidentin- ja parlamenttivaalit pidetään 1.-2. joulukuuta, ja oppositiopuolue PDD:n odotetaan tuovan uusia tuulia poliittiseen ilmapiiriin. Ulkomaiset tarkkailijat ovat huolissaan vaalien läpinäkyvyydestä.
Lotta Valtonen
29.11.2004

MAPUTO -- Mosambik on näinä päivinä täynnä lupauksia paremmasta. Jokainen presidenttiehdokas pystyy mitä ilmeisemmin tekemään ihmeitä tässä köyhässä maassa, jos hänet valitaan maan johtoon. Ihmiset kerääntyvät sankoin joukoin kuulemaan omaa ehdokastaan, ja meno on kuin karnevaaleissa.

Kuva: Mosambikilainen vaalijuliste. (Kuvaaja: Lotta Valtonen)
Julisteet kaduilla ja mainokset televisiossa ja radiossa kehottavat kaikkia äänestämään joulukuun vaaleissa.
"Avaamme uudelleen tehtaita ja luomme työpaikkoja", oppositiopuolue PDD lupaa Nampulan provinssissa. "Ratkaisemme juomavesiongelmat", valtapuolue Frelimo vakuuttaa pienviljelijöille. "Kitkemme korruption ja rakennamme kouluja", pääoppositiopuolue Renamo sanoo Inhambanen asukkaille.

Lupauksista päätellen puolueiden poliittisissa tavoitteissa ei ole eroja. Vaalikokouksissa ja -mainoksissa luvataan kehitystä, taloudellista kasvua, kouluja ja terveyskeskuksia, korruption ja rikollisuuden poistamista, julkisen sektorin uudistuksia. Kuuntelija saa kuitenkin etsiä kauan ennen kuin löytää realistisia suunnitelmia uudistusten rahoittamiseksi.

Lähes yhtä kauan joutuu hakemaan ihmistä, joka kriittisesti kysyisi, kuka laskun maksaa. Mosambik on autoritaarinen maa eikä opettajan, pomon tai poliitikon sanaa kyseenalaisteta. Kritiikin puute antaa poliitikoille mahdollisuuden luvata lähes mitä vain vaalikampanjan aikana.

Sisällissodan osapuolet, Frelimo ja Renamo, ovat vuoden 1992 rauhansopimuksesta lähtien muodostaneet maan pääpuolueet. Alkujaan marxilainen Frelimo on ollut vallassa lähes kolmekymmentä vuotta, kun taas sissiliikkeenä syntynyt oikeistolainen Renamo on ollut ainoa varteenotettava oppositiopuolue. Tämän vuoden vaalit kuitenkin lupaavat muutosta tilanteeseen. Uuden puolueen, PDD:n (Rauhan, demokratian ja kehityksen puolue), perustaminen voi muuttaa perinteisiä voimasuhteita.

PDD:n perusti Raul Domingos, Renamon entinen varapuheenjohtaja, saatuaan vuonna 2000 potkut puolueesta. Renamon johtaja syytti häntä vehkeilystä Frelimon kanssa. Toiset tosin arvelevat, että Renamo halusi eroon liian maltillisesta ja kuitenkin vaikutusvaltaisesta jäsenestä.

Politiikan kommentaattorit väittävät, että Domingosin erottaminen voi osoittautua Renamon suurimmaksi poliittiseksi virheeksi, koska PDD luultavasti heikentää Renamon äänisaalista. Myös monet Frelimon kannattajat, jotka ovat väsyneet ja pettyneet maan hallintaan, mutta eivät ikinä voisi kuvitella Renamoa vaihtoehtona, näkevät nyt PDD:ssä mahdollisuuden muutokseen.

Domingosta tuskin valitaan presidentiksi, mutta hän voi saada sen verran kannatusta, että ensimmäisellä kierroksella kukaan ei yllä 50 prosenttiin äänistä. Parlamenttivaaleissa PDD voi hyvinkin ylittää viiden prosentin kynnyksen ja saada edustajansa sisään. Kolmas tekijä entisten riitapukareiden välissä olisi monen mielestä enemmän kuin tervetullut. Muiden pienempien puolueiden ei odoteta ylittävän kynnystä.

Tähän mennessä Frelimolla on parlamentissa niukka 133 paikan enemmistö Renamon pitäessä hallussaan 117 paikkaa. Jos PDD saa tarpeeksi ääniä, voisi se olla vaa'ankieliasemassa. Tämä loisi aivan uudenlaisen poliittisen todellisuuden Mosambikiin.

Vaalikampanja on koko maassa sujunut muutamia väkivaltaisia yhteenottoja lukuun ottamatta rauhallisesti. Suurempi kiista on syntynyt vaalikomission ja ulkomaisten tarkkailijoiden välille. Euroopan unioni ja sittemmin myös Brittiläinen kansanyhteisö ja yhdysvaltalainen Carter Center ovat esittäneet huolensa mahdollisesta läpinäkyvyyden puutteesta.

Myös mosambikilaiset järjestöt sekä oppositio ovat yhtyneet huoleen ja vaativat täyttä avoimuutta. Vaalitarkkailijat haluaisivat pääsyn vaalilaskennan kaikkiin vaiheisiin, mutta vaalikomissio pitää sitä lain vastaisena. Hallituksen mielestä EU sekaantuu maan sisäisiin asioihin.

Äänestyspaikoilla ääntenlaskentaa pääsevät seuraamaan niin tarkkailijat, toimittajat kuin puolueiden edustajatkin. Ongelmakohta on provinssi- ja kansallistason äänten tietokoneistettu taulukointi, jossa äänestyspaikkojen ääntenlaskenta tarkistetaan, sekä vaalikomission kokoukset, joissa käsitellään hylätyt ja tyhjät äänet ja epäselvät tulostaulukot. Kokoukset ovat tarkkailijoille ja toimittajille täysin suljetut.

Edellisissä vuoden 1999 vaaleissa oli yhteensä puoli miljoonaa äänestyspaikalla hylättyä ääntä, joista vaalikomissio uudelleenarvioinnissa hyväksyi 25 prosenttia. Sadat tulostaulukot sisälsivät niin suuria virheitä tai kopeloinnin merkkejä, että vaalikomissio jätti ne ääntenlaskun ulkopuolelle. Tämä saattoi hyvinkin olla perusteltua, mutta kaikki tapahtui suljettujen ovien takana, eivätkä tarkkailijat tai toimittajat missään vaiheessa nähneet hylättyjä tulostaulukoita.

Tilanne oli otollinen vilppiepäilyille. Renamo ei pitkään aikaan hyväksynyt vaalien tuloksia ja väitti, että tulosta oli muutettu vilpillisesti juuri kansallisen tason laskennan aikana.

Vaalikomissio on tällä kertaa tullut sen verran vastaan, että tarkkailijat voivat seurata taulukointia eri huoneessa kuuden tietokoneen kautta ja jopa käydä salissa vahdin saattelemana. EU ei vielä ole ilmoittanut, onko tämä toimenpide sen mielestä riittävä.

Läpinäkyvyyttä pohditaan myös maan lehdistössä. "Mitä vaalikomissiolla on salattavana?" riippumattoman Zambeze-lehden päätoimittaja Salomão Moyana kysyy pääkirjoituksessaan. "On vaikea ymmärtää, mikseivät tarkkailijat voisi osallistua tähän vaiheeseen", hän ihmettelee.

Tarkkailijat ja vaalikomissio tulkitsevat Mosambikin lakia eri lailla. "Hyväksyttyjen alueellisten ja kansainvälisten sääntöjen mukaan tarkkailijoilla pitäisi olla pääsy kaikkiin ratkaiseviin vaiheisiin, myös laskentaan niin, että he voivat tehdä työnsä uskottavasti", David Pottie Carter Centeristä sanoo. Hallituksen mielestä maan vaalilaissa ei puhuta mitään tarkkailijoiden läsnäolon sallimisesta komission kokouksissa ja se pitää vaatimusta laittomana.

Vaalikomissio ja hallitus ovat nyt ajaneet itsensä pattitilanteeseen, josta perääntyminen aiheuttaisi kasvojen menetyksen poliittisesti. Toisaalta se, ettei tarkkailijoita päästetä osallistumaan viimeisiin vaiheisiin, voi myös johtaa vaalituloksen oikeellisuuden epäilyyn. Nuoressa demokratiassa tämä on vaarallinen tilanne.