Uutinen

Monterrey: Mun apu on isompi kuin sun

EU ja Yhdysvallat ovat käyneet Monterreyssa kilpalaulantaa kehitysavusta. Ensimmäinen erä käytiin jo kokousta edeltävällä viikolla.
Lotta Valtonen
20.3.2002

EU:n päämiehet kokoontuivat Barcelonan huippukokoukseen Monterreyn kokousta edeltäneenä viikonloppuna. Tapaamisen yhtenä tuloksena on EU:n "lahja" kehitysrahoituskonferenssille, jossa EU lupaa nostaa kehitysavun keskiarvon nykyisestä 0,33 prosentista 0,39 prosenttiin bruttokansantulosta vuoteen 2006 mennessä. Tämä merkitsee noin seitsemän miljardin dollarin nousua jäsenmaiden kehitysyhteistyömäärärahoihin: 25 miljardista 32 miljardiin dollariin. EU:n jäsenmaat uudistivat myös sitoutumisensa YK:n suosittamaan 0,7 prosentin tavoitteeseen. Maiden tavoitteena on vähentää avun sitomista antajamaasta tehtäviin hankintoihin. Kolmas tavoite on yhdenmukaistaa kehitysavun toteuttamistapoja.

Edellisten lisäksi EU pyrkii panemaan alulle laaja-alaisen prosessin, jonka tuloksena määritellään niin kutsutut globaalit julkishyödykkeet kuten puhdas ilma, rauha ja vakaat rahoitusmarkkinat, sekä niiden rahoitus. Globaalien julkishyödykkeiden rahoittamiseksi on ehdotettu erilaisia veroja, käyttäjämaksuja ja vapaaehtoisia lahjoituksia.

Yhdysvaltain presidentti George W. Bush julkisti oman apupakettinsa vain päivää ennen EU:ta. Yhdysvallat ilmoitti lisäävänsä kehitysapuaan viidellä miljardilla dollarilla kolmivuotiskaudella 2004-2006. Yhdysvaltain avaus sai aikaan intensiivisen keskustelun EU:n piirissä: onko EU:n oma paketti tarpeeksi antelias?

Eurooppalaisten kansalaisjärjestöjen tulkinnan mukaan nämä yksipuoliset lupaukset osoittavat, että hallitukset pitävät "Monterreyn konsensukseksi" kutsuttua loppuasiakirjaa riittämättömänä ja yrittävät paikata tilannetta kevyillä kasvonkohotuksilla.

Laiha keinovalikoima

Kansalaisjärjestöt pitävät EU:n lupauksia oikeansuuntaisina mutta liian vähäisinä. Kansainvälistä tasa-arvoa, turvallisuutta ja kestävää kehitystä ei saavuteta näin halvalla. Kansalaisjärjestöt toivoivat EU:lta konkreettisempaa sitoutumista 0,7 prosentin tavoitteeseen siten, että EU-maat olisivat esittäneet aikataulun siitä, miten tavoitteeseen päästään esimerkiksi vuoteen 2010 mennessä.

Avun sitominen avunantajamaasta tehtäviin hankintoihin vähentää avun arvoa noin neljänneksellä. EU-maat ovat jo vuonna 2001 sitoutuneet vähiten kehittyneiden maiden avun sitomattomuuteen. Tuolloiseen päätökseen ei kuitenkaan sisällytetty ruoka apua tai teknistä apua, joka muodostaa avusta suuren osan. Kansalaisjärjestöt olivatkin odottaneet EU:lta vahvempaa sitoutumista kaiken avun sitomattomuuteen.

EU painottaa mielellään kehitysrahoituksen laaja-alaisuutta ja korostaa, ettei Monterreyn konferenssissa ole kyse pelkästään kehitysyhteistyömäärärahoista, vaan köyhyyden poistaminen vaati laaja-alaisempia toimia. EU:n oma paketti vaikuttaa kuitenkin heikolta myös tästä näkökulmasta. Se ei sisällä mitään uutta raskaasti velkaantuneiden maiden velkamitätöinnistä tai riippumattoman velkatuomioistuimen perustamisesta. Myöskään valuutanvaihtoveron toteutus on EU:lta unohtunut esityksestään.