Uutinen

Monikulttuurisuus kukki Kisahallissa

Markus Ojala
23.3.2001

Järjestöjen yhteistyössä toteuttamassa Syrjintä sattuu -tapahtumassa puhutaan suvaitsevaisuuden ja rasisminvastaisuuden teemoista lasten ymmärtämällä kielellä.

Kuva: Markus Ojala
Koululaiset leimasivat moniväriset suvaitsevaisuusjulistukset omin käsin.

"Tää on tosi hauskaa. Ja opettavaista!" selittävät Johanna Heikkilä ja Satu Torsti yhteen ääneen. Tytöt käyvät Paloheinän ala-asteen kuudetta luokkaa ja ovat luokkansa ja yhteensä 1 500 kutsutun helsinkiläiskoululaisen kanssa puolen päivän matkalla maailman ympäri.

Töölön Kisahallissa käy vilinä, kun sadat ala-astelaiset kiertävät parvella tutustumassa eri maiden kulttuureiden mukaan lavastettuihin huoneisiin. Senegalissa soitetaan rumpuja, Tongasaarilla koululaiset askartelevat kaulakoruja. Lattiatasolla pelataan katukoripalloa ja jalkapalloa tai syöksytään seikkailuradalle.

Koululaisten innokkuus yllätti Turkin huonetta vetävän Mustafa Gürlerinkin. "Rakennamme puulastuista lasten unelmien taloja, ja nyt rakennusmateriaalit alkavat olla jo lopussa", Taideteollisessa korkeakoulussa arkkitehtuuria tutkiva Gürler hämmästelee.

Monikultturikasvatus lähtee lapsen uteliaisuudesta

Maailman näyteikkunaksi naamioidussa Kisahallissa järjestöjen tarkoituksena on tuoda kaupungissa kukoistava monikulttuurisuus lasten koettavaksi. "Lapsen luontainen uteliaisuus on hyvä asenne monikulttuurisuutta kohtaan", sanoo tapahtuman koordinaattori Vesa Kukkamaa SPR:n Helsingin ja Uudenmaan piiristä. "Monikulttuurisuus on iloinen asia, ja toivottavasti se välittyy näiden toiminnallisten työpajojen kautta", hän tiivistää järjestäjien sanoman.

Toivolan koulun opettaja Niina Pätiälä-Rinkinen pitää tapahtumaa onnistuneena. "Normaalin koulupäivän puitteissa ei näin hyvin pysty tutustumaan eri maiden kulttuureihin. Ja vielä syntyperäisiä edustajia joka maasta!" hän ihastelee.

Järjestöillä on Pätiälä-Rinkisen mielestä tärkeä rooli monikulttuurisuuden opettamisessa, sillä niillä on omasta alastaan laajempi näkemys kuin lasten vanhemmilla tai opettajilla. "Kyllä nämä ovat itsellekin aina opin paikka", hän sanoo.

Kuva: Markus Ojala
Mustafa Gürler opastaa koululaisia puutalojen rakentamisessa.

Koulussa monikulttuurinen kasvatus liittyy luontevasti useisiin oppiaineisiin, esimerkiksi maantietoon. Vieraaseen maahan liittyvä teema antaa mahdollisuuden käsitellä erilaista kulttuuria kokonaisvaltaisesti. "Tutustuminen eri maihin lähtee usein lasten omasta kiinnostuksesta", Pätiälä-Rinkinen kertoo.

Suomen muuttuessa monikulttuurisemmaksi kansainvälisyys on yhä lähempänä meitä. Tätä pitäisi Kukkamaan mielestä käyttää nykyistä enemmän hyväksi myös kouluissa: "Eri kulttuurien kohtaaminen arkipäivän toiminnassa on parasta kansainvälisyyskasvatusta."

YK:n rasisminvastaisen viikon aikana on järjestetty useita seminaareja ja keskustelutilaisuuksia, joissa on pohdittu suomalaisen yhteiskunnan haasteita maan muuttuessa monikulttuurisemmaksi. Syrjintä sattuu -tapahtumassa suvaitsevaisuuden ja rasisminvastaisuuden teemoista puhutaan koululaisille. "Eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssakäymisen kautta nähdään monikulttuurisuuden hyvät puolet", Kukkamaa toteaa.

Muiden maiden kehitystä katsomalla näkee kuitenkin, että myös kielteinen asennoituminen erilaisuutta kohtaan voi kärjistyä maahanmuuttajien ja eri kulttuurien lisääntyessä. "Ala-asteikä on otollisin ikä tehdä asennekasvatusta", Kukkamaa muistuttaa. Ala-asteella taidetta opettava Gürler on samoilla linjoilla: "Ennakkoluulot eivät ole synnynnäisiä vaan ne opitaan."

Pätiälä-Rinkisen mielestä tieto eri kulttuureista on tärkeää. "Lapset ovat luontaisesti kiinnostuneita erilaisuudesta. Heidän kanssaan pitää keskustella asioista niiden omilla nimillä, eikä erilaisuutta saa peitellä", hän sanoo. "Ilman tietoa ja kokemusta erilaisuudesta lasten oma mielikuvitus lähtee laukkaamaan, ja sieltä syntyvät ajatukset erilaisuudesta."