Uutinen

Miten Suomi kiinnostui Länsi-Saharasta

Kansainvälinen yhteisö, YK etunenässä, on jo 1960-luvulla ottanut selvän kannan länsisaharalaisten itsemääräämisoikeuden puolesta. Mutta Länsi-Saharassa Marokon miehitys jatkuu, ja leireillä nälänhätä.
Outi Hannula
25.2.2004

Kuva:maisema Länsi-Saharasta (Kuvaaja: Henri Onodero

Olin usein tuskastellut sitä, että Länsi-Saharan kriisiä tunnetaan Suomessa niin huonosti. Kuitenkin aivan EU:n rajojen tuntumassa, kivenheiton päässä Kanariansaarista, Marokko miehittää aluetta, jonka asukkaat ovat paenneet erämaahan ja eläneet siellä jo lähes 30 vuotta. Kansainvälinen yhteisö, YK etunenässä, on jo 1960-luvulla ottanut selvän kannan länsisaharalaisten itsemääräämisoikeuden puolesta. Mutta Länsi-Saharassa miehitys jatkuu, ja leireillä nälänhätä. Riittävää poliittista tahtoa Marokon painostamiseksi ei ole vielä löytynyt.

Kun Länsi-Saharan vapautusrintaman edustaja Lamine Yahioui saapui vierailulle Suomeen loppuvuodesta 2000, oli aika ryhtyä toimeen. Soittokierros Kepaan ja järjestöihin paljasti ne harvalukuiset aktivistit, joiden tiedettiin suunnitelleen tai tehneen jotakin. Oli helppo lähteä liikkeelle: suunta olisi vain ylöspäin!

Kolmen hengen voimin suunnittelimme ensimmäisiä askelia. Mielenosoitus Mikonkadulla Marokon suurlähetystön edessä, suomenkielistä materiaalia nettiin, erilaisia lehdyköitä jakoon, yhteydenotto ulkoministeriöön sekä virkamiehiin että ministerin avustajaan, eduskunnan ihmisoikeusryhmän tapaaminen, lukuisia yrityksiä kutsua koolle muita aktivisteja ja järjestöjä.

Ja katso: pienimuotoinen mutta sinnikäs työ alkoi tuottaa tulosta. Suomi lähetti miljoona markkaa pakolaisleirien ruoka-apuun. Eduskunnassa kiinnostuttiin tilanteesta, ja pieni delegaatio lähti tutustumaan oloihin paikan päälle. Lehdissä kirjoitettiin juttuja Suomessa käyvistä länsisaharalaisista vieraista ja tilanteesta laajemminkin.

Toisaalta oli vaikeaa saada kansalaisjärjestöt ja yksittäiset ihmiset innostumaan aiheesta, joka ei ollut kaikkien huulilla tai näkynyt medioissa. Yrityksistä huolimatta emme ole vielä löytäneet suomalaista avustusjärjestöä, joka sitoutuisi viemään humanitaarista apua suoraan leireille.

Länsi-Saharan tilannetta ei edelleenkään tunneta Suomessa kovin hyvin. Jotakin merkittävää on kuitenkin saanut alkunsa. YK:n uusimmat ponnistelut ratkaisun löytämiseksi antavat toivoa myös kriisin ratkaisemisesta.


Lisää kampanjasta Rauhanpuolustajien sivuilta