Uutinen

Mitä kehitysyhteistyöllä saadaan aikaan?

Kansalaisjärjestöt etsivät yhteisiä periaatteita oman kehitysyhteistyönsä tuloksellisuuden parantamiseen. Suomessa alkuvuodesta käynnistyvää prosessia koordinoi Kepa.
Sanna Autere
5.11.2009

Talous-, ruoka- ja ilmastokriisien moukaroidessa kehitysmaita tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, mitä kehitysyhteistyöllä saadaan aikaan, toteaa filippiiniläisen IBON Foundation -kehitystutkimusjärjestön johtaja Antonio Tujan.

"Kriisien vastaisessa taistelussa jokainen dollari tulee tarpeeseen. On entistä tärkeämpää miettiä, miten rahat käytetään - vähentääkö apu köyhyyttä ja onko kehitystavoitteet saavutettu", Tujan painottaa.

Tujan vetää myös kansainvälistä avun tuloksellisuutta seuraavaa Better Aid -verkostoa. Kehitysyhteistyön tuloksellisuudessa ei hänen mukaansa ole kyse vain rahasta. Toimintaa ohjaavia arvoja ei saa unohtaa.

Toteutuvatko yhteiset pelisäännöt?

Avunantajat ja kehitysmaat solmivat Pariisissa vuonna 2005 niin sanotun Pariisin julistuksen, johon on kirjattu kehitysyhteistyön yhteiset pelisäännöt. Sen keskeisiä periaatteita on muun muassa omistajuus, jolla tarkoitetaan, että kehitysmaiden tulisi itse saada määritellä omat tarpeensa ja kehityksensä painopisteet.

Yhteisten periaatteiden toteutumista arvioitiin viimeksi vuonna 2008 OECD:n huippukokouksessa Accrassa, Ghanassa. Kokouksessa tunnustettiin ensi kertaa myös kansalaisjärjestöjen rooli itsenäisinä kehitysyhteistyön toimijoina.

"Järjestöjen aseman tunnustaminen tarkoittaa myös lisääntynyttä vastuuta. Meidän on entistä paremmin perusteltava toimintamme oikeutus, ketä edustamme ja miksi hallitusten tulisi kuunnella meitä", sanoo järjestöjen avun tuloksellisuuden puuhamies Brian Tomlinson Kanadan kehitysjärjestöjen kattojärjestö CCIC:stä (Canadian Council for International Co-operation).

Myös järjestöjen avun oltava tuloksellista

Accran kokouksen myötä heräsi kysymys, tulisiko Pariisin julistuksen periaatteiden koskea myös kansalaisjärjestöjä. Valtioiden välinen, teknisiä seikkoja korostava sopimus ei kuitenkaan sellaisenaan sovellu järjestöille, Tomlinson toteaa.

"Järjestöillä on erityinen rooli kehitysyhteistyössä, ei vain palveluntuottajina, vaan myös poliittisina toimijoina ja vallan vahtikoirina. Kansalaisjärjestöjen keskeinen tehtävä on organisoida ihmisiä vaatimaan hallitukselta oikeuksiensa toteutumista", korostaa Tomlinson.

Hänen mukaansa järjestöt eri puolilla maailmaa ovat moninainen joukko, joiden toiminta ei pelkisty samoihin säännöksiin, jotka määrittävät avunantajamaiden ja vastaanottajien suhdetta. Järjestöjen toimintaympäristöt vaihtelevat suuresti.

Toisaalta monet samoista periaatteista ovat kuitenkin sovellettavissa myös järjestöjen työhön.

"Totta kai myös järjestöjen tekemän työn pitää olla läpinäkyvää ja vastuullista kuten kaiken muunkin kehitysyhteistyön. Järjestöt ovat tilivelvollisia veronmaksajille käyttämistään julkisista varoista. Ja ennen kaikkea järjestöjen tulee olla tilivelvollisia niille ihmisille ja yhteisöille, joita ne edustavat", Tomlinson lausuu..

Etelä vs. Pohjoinen?

Järjestöjen tuloksellisuusprosessin tavoitteena ei ole laatia yksityiskohtaista säädöskokonaisuutta vaan paremminkin laajempi viitekehys ja yhteiset periaatteet, joita eri maissa ja toimintaympäristöissä työskentelevät järjestöt voivat soveltaa omaan toimintaansa.

"Yksi haasteista on tasa-arvoisempi suhde Etelän ja Pohjoisen järjestöjen välillä. Se ei voi pelkistyä vain rahoittajan ja vastaanottajan asemiin", Tomlinson sanoo.

Hänen mukaansa suuret kansainväliset kehitysjärjestöt ovat paikoin saaneet paljon vaikutusvaltaa. On tärkeä miettiä, miten järjestöjen toiminta sovitetaan laajempiin kehitysstrategioihin, Tomlinson pohtii.

Kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuudet riippuvat kunkin maan lainsäädännöstä. Siksi pitää myös määrittää ne minimistandardit, jotka mahdollistavat järjestöjen tuloksellisen toiminnan, Tomlinson huomauttaa. Joissakin maissa järjestöjen toiminnanvapautta rajoitetaan kovalla kädellä.

"Jos järjestöt eivät itse ole valmiita pohtimaan toimintaansa ohjaavia periaatteita, joku muu tekee sen puolestamme", hän toteaa.

Kohti yhteistä näkemystä

Järjestöjen tuloksellisuusprosessia koordinoi Open Forum for CSO Development Effectiveness,

jonka ohjausryhmässä (Global Facilitation Group) on 25 jäsentä eri puolilta maailmaa. Edustuspaikat on jaettu maanosittain.

Suomi kuuluu muiden Pohjoismaiden, Hollannin, Irlannin ja Iso-Britannian kanssa Nordic+ -maiden ryhmään, jota edustaa tällä hetkellä brittiläinen kattojärjestö BOND.

Ensi kevääseen mennessä yli 50 maassa järjestetään keskustelutilaisuuksia, joissa kunkin maan järjestöt määrittelevät oman työnsä tuloksellisuuden kannalta keskeisimmät seikat.

Kansallisten kuulemisten tulokset vedetään yhteen ja 2010 syksyllä järjestetään ensimmäinen globaali yleiskokous. Järjestöjen tuloksellisuuden asiakirjojen lopulliset versiot on tarkoitus hyväksyä ennen seuraavaa avun tuloksellisuutta käsittelevää OECD:n huippukokousta, joka pidetään 2011 syksyllä Seoulissa.

Suomalaisjärjestöjä kuullaan ensi keväänä

"Suomessa järjestöt pääsevät kokoamaan omia näkemyksiään ensi helmikuussa järjestettävässä kahden päivän mittaisessa työpajassa", kertoo Kepan jäsenjärjestökoordinattori Pauliina Saares.

Alkuvuodesta ennen työpajaa Kepa järjestää info- ja keskustelutilaisuuden, jossa kerrotaan järjestöjen tuloksellisuusprosessista tarkemmin.

"Prosessi vaatii onnistuakseen useiden eri tahojen osallistumista, siksi käymme myös jatkuvaa vuoropuhelua esimerkiksi ulkoministeriön kanssa", Saares painottaa.

"Tämä on järjestöjen kannalta erinomainen vaikuttamisen paikka. Kyse on yksinkertaisesti siitä, millaisten periaatteiden varaan toimintaamme rakennamme ja miten näiden periaatteiden toteutumista voidaan seurata", Saares summaa toivoen mahdollisimman monen järjestön osallistumista.