Uutinen

Mitä on globalisaatio, kysyvät Suomen ja Tansanian presidentit

ILO julkaisi alkuviikosta raportin oikeudenmukaisemmasta globalisaatiosta. Globalisaation sosiaalista ulottuvuutta pohtinutta komissiota johtivat Suomen ja Tansanian presidentit.
Sanjay Suri
26.2.2004

IPS -- Jos Suomen ja Tansanian presidentit pääsevät yksimielisyyteen siitä, mitä globalisaatiolla tarkoitetaan, voi muullakin maailmalla vielä olla toivoa. Presidentit löysivät yhteisen kannan – ainakin toimiessaan parin vuoden ajan puheenjohtajina Kansainvälisen työjärjestön (ILO) globalisaation sosiaalisia ulottuvuuksia pohtivassa maailmankomissiossa.

Komission tällä viikolla Lontoossa julkaisemassa raportissa vaaditaan YK:n järjestelmien vahvistamista, jotta oikeudenmukaisempi globalisaatio olisi mahdollista.

Kauniita puheita - entä tekoja?



On vaikea löytää kahta valtiota, jotka poikkeavat toisistaan yhtä rankasti kuin Suomi ja Tansania. Maat sijoittuvat asteikon ääripäihin niin vaurautta kuin muitakin yhteiskunnallisia oloja verrattaessa. 35 miljoonan asukkaan Tansaniassa keskimääräiset vuositulot ovat noin 600 dollaria ja odotettavissa oleva elinikä 44,5 vuotta. Suomessa vastaavat luvut ovat 26 000 dollaria ja 78 vuotta. Tansanian aikuisväestöstä 7,8 prosentilla on hiv-tartunta ja puolitoista miljoonaa ihmistä sairastaa hiv/aidsia. Suomessa hiv/aids-potilaita on 1 200.

Presidentit Tarja Halonen ja Benjamin William Mkapa pääsivät komission kokoussaleissa hyvään yhteisymmärrykseen, mutta tositoimiin ryhdyttäessä yhteisen sävelen löytäminen on luultavasti huomattavasti vaikeampaa.

Otetaan esimerkiksi komission kanta rahan ja ihmisten liikkumisen helpottamisesta. Matkaako osa Suomen euroista jatkossa Dar es Salaamiin? Tai voisiko muutama miljoona tansanialaista – edes muutama tuhat - nyt muuttaa Suomeen?

Ja muuttaa vieläpä jäädäkseen. "Ei voi ajatella, että siirtotyöläinen tulee hetkeksi sinne, missä häntä tarvitaan ja lähtee, kun tarvetta ei enää ole", Halonen sanoi.

Halonen oli kuitenkin lyhytsanainen kuvaillessaan, mitä erityisesti Suomi voisi tehdä edistääkseen presidenttien yhteistä visiota. "Presidentti on presidentti", Halonen totesi raportin julkistamistilaisuudessa. Ja se tarkoittaa, että presidentin teot saavat "välitöntä vastakaikua" omassa maassa. Joten nyt vain odottamaan.

"Meidän täytyy miettiä, mitä Suomen kaltainen pieni, pohjoinen maa voi tehdä", Halonen lisäsi. "Nokia-ilmiönsä ansiosta Suomi on voittaja, mutta me tiedämme myös sen, kuinka epäoikeudenmukaista globalisaatio on."

Hän puhui myös tasa-arvosta, mutta totesi, ettei se yksinään vielä riitä. "Yhtäläiset säännöt epäsuhtaisilla pelaajilla johtavat epäoikeudenmukaiseen lopputulokseen."

Halonen myönsi, että yksinään Suomella ei ole kovin paljon annettavaa. Suomi ei ole yhtä kuin EU, EU ei ole yhtä kuin Eurooppa eikä Eurooppakaan ole koko maailma, hän totesi. Muutokseen tarvitaan Halosen mukaan yhteistyötä pääsihteeri Kofi Annanin ja muiden YK:n johtajien kanssa.

Läheisyys paljastaa epäoikeudenmukaisuuden



Presidentti Mkapa puolestaan puhui raportin julkistamistilaisuudessa niistä eroavaisuuksista, joita oli tullut esiin niiden kahden vuoden aikana, jolloin hän ja Halonen jakoivat komission puheenjohtajuuden. "Jollakin tasolla meillä on hyvin vahva yhteys, kun taas toisella tasolla olemme selkeästi ajautumassa eri suuntiin. Tilanne on kestämätön."

Läheisyys ei Mkapan mukaan ole aina hyväksi. "Mitä lähempänä olemme, sitä enemmän näemme ja koemme järjestelmän epäoikeudenmukaisuuden, jota pahentavat pinnan alla kytevät poliittiset, sosiaaliset, taloudelliset ja kulttuuriset turhautumat, epävarmuus ja suoranainen viha."

"Monissa kehitysmaissa, erityisesti Afrikassa, on ilmassa sekä toivottomuutta että tarvetta kiireellisiin toimenpiteisiin", Mkapa totesi. Komissio on tekemässä vetoomusta, jotta köyhät saataisiin tuotua "marginaalista valtaväylälle" - jos ei kerran suoranaisesti Tansaniasta Suomeen.

"On rohkaisevaa huomata, että yhä useammat ihmiset rikkaista maissa ja liike-elämän piirissä jakavat huolemme ja ovat halukkaita toimimaan", Mkapa totesi, viitaten myös puheenjohtajatoveriinsa Haloseen.

Rivien välistä oli kuitenkin luettavissa: Ihmiset rikkaissa maissa ovat kyllä halukkaita auttamaan, mutta valtiot eivät. Intoa toimintaan on, mutta itse toimintaa ei näy.

Jos Suomi ja Tansania pääsisivät yksimielisyyteen globalisaatiosta, voitaisiin tulokseksi saada ensi alkuun vaikkapa Tansaniassa tehtyjä Nokian kännyköitä.

ILO:n Reilua globalisaatiota -raportti