Uutinen

Minimipalkka kiistakapulana Mosambikissa

Hallitus sulki entisen ulkoministerin ruusutehtaan, ja kasvavan cashew-tuotannon työntekijät itkevät kovaan ääneen palkkojen pienuutta ja puuttuvaa työsuojelua. Yrittäjien mukaan minimipalkka pilaa kilpailukyvyn ja uhkaa kehitystä.
Esa Salminen
5.11.2007
ESA SALMINEN Cabo Cajun tehdas Pembassa

Cabo Cajun tehdas Pembassa on Mosambikin ainoa cashew-jalostamo, joka pystyy maksamaan työntekijöilleen vähintään minimipalkkaa.

PEMBA -- Mosambikin työministeriö iski lapun Golden Fields -ruusutehtaan luukulle marraskuun alussa, kun työntekijöiden protestit houkuttelivat työolojen tarkastajan paikalle.

Tarkastaja löysi tehtaan, jossa työntekijät asuivat teltoissa ja joivat jokivettä. Vessoja saati suojakäsineitä tai jalkineita ei ollut. Ruusutehdas saa avata ovensa vasta, kun nämä asiat on korjattu, oli tarkastajan tuomio.

Golden Fieldsin pääomistajiin lukeutuvat maan entinen ulkoministeri Leonardo Simão ja hänen vaimonsa.

Samaan aikaan cashew-jalostajien ammattiliiton puheenjohtaja Boaventura Mondlane vaatii maan suurimman lehden etusivulla uudistuksia cashew-pähkinöiden jalostajien oloihin ja palkkoihin.

"Tämä on yksi niistä sektoreista, joissa työntekijöiden oikeuksia poljetaan pahiten", Mondlane sanoi Noticias-lehden haastattelussa. Suurimmat vaatimukset kohdistuvat työturvallisuuteen ja siihen, että juuri mikään työnantaja ei maksa pähkinöiden käsittelijöille laissa asetettua minimipalkkaa.

"Minimipalkka pilaa kaiken"

Cashew-sektorin yrittäjät ja sitä tukevat kehitysjärjestöt ovat toista mieltä minimipalkan tarpeellisuudesta.

"Cashew-pähkinän jalostajat eivät voi tehdä voittoa, jos ne joutuvat maksamaan kaikille minimipalkkaa", sanoo Shakti Pal ykskantaan. Hän on yksi Mosambikin uuden cashew-teollisuuden arkkitehdeista, yhdysvaltalaisen TechnoServe-järjestön neuvonantaja.

"Työn tuottavuus täällä on surkeaa, sillä työvoima on niin huonosti koulutettua. Tehtaiden työntekijät ovat osa-aikaisia viljelijöitä, eivätkä he ole tottuneet palkkatöihin", Pal toteaa.

Samoilla linjoilla on hollantilaisen kehitysjärjestön SNV:n cashew-neuvonantaja Colm O’Reilly.

"Palkat ovat suurin ongelma tällä hetkellä. Jos taitamattomalle työvoimalle pitää maksaa minimipalkkaa, se tulee kalliiksi", O’Reilly selittää.

Tämän lisäksi työntekijöiden vaihtuvuus on suurta, työntekijät tekevät keskimäärin töitä reilusti alle normaalin työkuukauden ja tuotanto on usein kausiluontoista: suurin osa pienemmistä jalostuslaitoksista toimii vain 8-10 kuukautena vuodesta. Kilpailu tehokkaan Intian kanssa on kova, sillä moni mosambikilainen työntekijä tuottaa vähemmän kuin maan minimipalkan arvo on.

cashew-maat puntarissa

Cashew-maat puntarissa: minimipalkan aiheuttamat kustannukset työnantajalle suhteessa uuden työntekijän tuottavuuteen. Mosambikissa hinta on hyötyä suurempi. Lähde: Maailmanpankin "Doing Business Indicator".

Siksi TechnoServen tehtaissa maksetaan tuottavuuden mukaan.

"Jos tarkastellaan työntekijää, joka tekee 21 päivää kuussa, hän saa enemmän kuin mikä on maataloustyöntekijän minimipalkka, muttei tehdastyöntekijän", Shakti Pal laskee. Tällä hetkellä cashew-jalostamot toimivat noin 3-4 prosentin voittomarginaalilla.

Toki Palinkin mukaan työntekijöille pitää taata kunnolliset turvallisuus- ja hygieniaolot.

"Vain jalostusasteella tai reilulla kaupalla rahaa"

Ainoa jalostamo, joka oman julistuksensa mukaan maksaa vähintään minimipalkkaa, on Pembassa toimiva Cabo Caju.

"Kukaan muu ei tee niin", pamauttaa Juerg Reiser, Cabo Cajun omistaja ja johtaja. "Se ei ole laillista, mutta he sanovat, että jos he saavat sakot, niin tehdas suljetaan. Ja osa onkin mennyt kiinni."

Ero Reiserin tehtaan ja muiden välillä on se, että Cabo Caju huolehtii itse koko jalostusketjusta: kuorimisesta pakkaamiseen. Muut vievät maasta vain osin prosessoituja pähkinöitä, jotka käsitellään ja pakataan Euroopassa uudelleen. Paljon lisäarvoa jää siis sinne, ja hinnat heittelehtivät maailmanmarkkinoiden mukana.

"Minä saan noin 50 prosenttia enemmän, kun myyn valmista tuotetta", Reiser arvioi. "Koko systeemi on rakennettu siten, että teollisuusmaat saisivat raakoja pähkinöitä mahdollisimman halvalla, jotta mahdollisimman suuri hyöty jäisi rikkaisiin maihin."

Hänen mielestään on vain kolme tapaa tehdä cashew’lla riittävästi rahaa, jotta palkatkin voitaisiin saada kohdalleen.

"Ensimmäinen on myydä valmista tuotetta. Toinen taas saada luomu- tai reilun kaupan sertifikaatti, mutta sitä varten pitää tehdä aika paljon työtä. Kolmas tapa on tehdä yhteistyötä jonkun suuren kauppaketjun kanssa, mikä takaisi suorat markkinat."

Työpaikkojen räjähdysmäinen tuho - ja nousu

Surullisenkuuluisan Mosambikin raa’an cashew-pähkinän maastaviennin vapauttamisen jälkeen 1990-luvulla noin 10 000 työntekijää joutui kadulle, kun yhtä lukuunottamatta kaikki maan cashew-jalostamot sulkivat ovensa. Ne olivat tehottomia, eikä niillä ollut enää pähkinöitäkään jättimäisiin jalostustarpeisiinsa, sillä puusto oli vanhaa ja sisällissodan aikana rappeutunutta. Maailmanpankin talouden vapautusohjelma oli niille viimeinen isku.

Uudella vuosituhannella Mosambik aloitti cashew-pähkinän uuden jalostamisen intialaisella puoliautomaattisella teknologialla pienissä yksiköissä, ja sektorin uusi teollistuminen alkoi. Vuoden 2004 tilastoissa alan työpaikkoja oli parisen tuhatta, nyt jo yli 10 000.

Tuotantoa suojaa 18 prosentin vero raa’an pähkinän maastaviennille. Näin kotimaiset jalostamot saavat vähän halvemmalla raaka-aineita.

"Jos vero lähtee, niin kaikki nämä uudet tehtaat menevät kiinni", arvioi Juerg Reiser.

Manuaalinen pähkinöiden käsittely on työintensiivistä, mutta laadukasta, sillä siinä missä koneellinen kuorinta ja muu prosessointi rikkoo pähkinöistä melkein puolet, pääsee käsin jopa 80 prosentin kokonaisosuuteen. Vain kokonaisia pähkinöitä kannattaa viedä maailmanmarkkinoille.

Sektorikohtaiset palkat tulevat

Nyt työolotarkastajat kiertävät cashew-jalostamoita ja antavat suosituksiaan. Yhtään tehdasta ei vielä ole suljettu.

Ensi vuonna säännöt muuttuvat, sillä Mosambik on päättänyt uudistaa minimipalkkajärjestelmää. Nyt on laskettu minimipalkat maatalous- ja teollisuusstyöntekijöille, mutta ensi vuonna minimipalkkaus on sektorikohtaista. Niinpä esimerkiksi cashew-työntekijöille saatetaan määritellä oma vähimmäispalkka.

Shakti Pal pitää Maputon kuluihin ja bruttokansantuloon perustuvaa minimipalkkaa "mielettömänä", ja samaa mieltä on tehtailija Reiser.

"Sektorikohtaisissa palkoissa on tavallaan järkeä, sillä maaseudulla ei tarvitse niin paljon rahaa kuin kaupungeissa. Mutta suurin ongelma on silti se, että osittain prosessoidulla tuotteella ei voi juuri tehdä rahaa ympäristössä, joka on vihamielinen teollisuudelle. Ihmisillä ei ole koulutusta, kaikki on kaukana, paljon pitää tuoda ulkomailta. Jos kone menee rikki, pitää lennättää korjaaja Etelä-Afrikasta, mikä on kallista", Reiser sanoo.

"Ainoa tapa tehdä rahaa, sekä viljelijöille, työntekijöille ja yrittäjille, on nostaa jalostusaste sataan prosenttiin", yrittäjä arvioi.