Uutinen

Mikroluotosta apu jo 100 miljoonalle köyhälle perheelle

Tuloksekas mikroluottokampanja jatkuu entistä kunnianhimoisemmin tavoittein.
Ayesha Gooneratne
12.12.2005

IPS -- Tavoite sadan miljoonan maailman köyhimpiin kuuluvan perheen elämän helpottamisesta mikroluoton avulla vuoden
2005 loppuun mennessä on lähellä toteutumistaan. Jo vuonna 2004 lainan oli saanut 92 miljoonaa perhettä.

Tavoitteen on asettanut Mikroluottohuippukokouskampanja  (Microcredit Summit Campaign), jonka 137 maan edustajat aloittivat vuonna 1997. Tuolloin mikrolainojen piirissä oli 13,5 miljoonaa perhettä, joten luku on sittemmin seitsenkertaistunut.

"Asetimme tavoitteen, jotta huomattava määrä perheitä löytäisi ihmisarvoisen tien ulos köyhyydestä”, kampanjan johtaja Sam Daley-Harris sanoo. Hänen mukaansa luotonsaajien valtaosa – 67 miljoonaa perhettä, joihin kuuluu noin 333 miljoonaa jäsentä – elää äärimmäisessä köyhyydessä eli tulot henkeä
kohti jäävät alle dollariin (0,85 euroa) päivässä.

Mikroluototus sai alkunsa 1970-luvulla Bangladeshissa, jossa Grameen Bank ryhtyi myöntämään pieniä lainoja muiden pankkien luottokelvottomiksi  luokittelemille köyhille.

Ajatuksena on auttaa asiakkaat ylös köyhyydestä mahdollistamalla uuden elinkeinon aloittaminen. Lainan saa yleensä ilman vakuuksia, ja takaisinmaksuaikaa on puolesta vuodesta vuoteen.

2005 kansainvälinen mikroluottojen vuosi

YK julisti vuoden 2005 kansainväliseksi mikroluottojen vuodeksi. Maailmanjärjestön pääsihteerin Kofi Annanin mukaan mikrolainoitus on osoittautunut monissa maissa tehokkaaksi aseeksi köyhyyttä ja nälkää vastaan.

Mikroluottokampanjan raportin mukaan 67 miljoonan köyhän perheen lainoista 84 prosenttia on myönnetty naisille. "Naisten tukeminen on ratkaisevaa maailman köyhyyden vähentämisessä", Daley-Harris vakuuttaa.

Hän jatkaa muistuttamalla, että joka päivä maailmassa kuolee 29 000 lasta aliravitsemukseen ja sairauksiin, jotka olisi helppo ehkäistä.

Luottokampanjan neljä avainasiaa ovat köyhimpien tavoittaminen, naisten voimaistaminen (empowerment), taloudellisesti omavaraisten yksiköiden rakentaminen ja sen varmistaminen, että luotolla on mitattavissa oleva myönteinen vaikutus asiakkaan ja tämän perheen elämään.

Mikroluotoilla tuetaan erilaisia pieniä liiketoimia aina jyvien kuorinnasta rikshakuljetuksiin ja kotiompeluun tai vaikkapa kännykän puheajan kauppaamiseen.

Jotta mikroluotolla saavutettaisiin kestäviä tuloksia, pakettiin kuuluu usein myös säästömahdollisuuksia, koulutusta, verkostoitumista ja vertaistukea.

Maailmanpankin tutkija Shahidur Khandker on seurannut kolmen bangladeshilaisen mikroluottolaitoksen toimintaa 14 vuoden ajan. Hänen mukaansa mikroluottojen osuus "maltillisen" köyhyyden vähentämisessä maaseudulla oli 40 prosentin luokkaa.

Luottokampanjan raportti viittaa myös YK:n Inhimillisen kehityksen raporttiin 2005, joka vertailee Intiaa ja Bangladeshia.

Intian nopeasta talouskasvusta huolimatta Bangladesh on vähentänyt lapsikuolleisuuttaan enemmän. Raportin mukaan syynä on valtion onnistunut liittoutuminen kansalaisyhteiskunnan kanssa.

Mikroluototuksessa ei toki ole vältytty takaiskuiltakaan, ja isoja haasteita on yhä edessä. Daley-Harris mainitsee esimerkkinä, että Maailmanpankin rahoituksesta menee alle prosentti mikroluottoihin.

Valtaosa käyttäjistä Aasiassa

Mikroluottojen asiakkaista on yhä 90 prosenttia Aasiassa. Afrikassa luottojen piirissä on vasta vajaat yhdeksän prosenttia potentiaalisista tarvitsijoista. Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla osuus on vajaat 12 prosenttia.

Mikroluottokampanjan kokous vuoden 2006 marraskuussa Kanadan Halifaxissa asettaa entistä kovemmat tavoitteet. Luottojen piiriin halutaan 175 miljoonaa köyhintä perhettä vuoteen 2015 mennessä. Samassa määräajassa aiotaan nostaa sadan miljoonan köyhän perheen tulot yli dollariin päivässä jokaista perheenjäsentä kohti.

David Bornstein sanoo kirjassaan Unelman hinta (The Price of a Dream), että mikroluottokampanja kuuluu niihin harvinaisiin kehityshankkeisiin, jonka lupaukset on pystytty pitämään ja jopa aikataulussa pysyen.

Esimerkiksi sopii Kenian maaseudulla varttunut Susan Wangui, joka joutui keskeyttämään koulunsa rahan puutteen vuoksi. Raskaaksi 17-vuotiaana tullut Wangui potkittiin pois kotoaan, hän meni naimisiin ja sai vauvan. Mies kuitenkin lähti, kun Wanguilla todettiin hi-virus.

Pääkaupunkiin Nairobiin muuttanut Wangui ei löytänyt muuta elinkeinoa kuin prostituution. Mikrolainan avulla hän pystyi kuitenkin kohentamaan elämäänsä: aloittamaan ompeluyrityksen, hankkimaan perheelleen kunnon kodin ja itselleen aids-lääkkeet.