Uutinen

Meksikon wixarikat Suomen-vierailulla: oikeus maahan ja kulttuuriin

Meksikon alkuperäiskansoihin kuuluvat wixarikat ovat ajaneet oikeuksiensa toteutumista suomalaisjärjestöjen tuella kohta kymmenen vuotta. Aikaan on saatu paljon enemmän kuin alkuperäiskansojen oikeuksissa Suomessa.
Esa Salminen
22.9.2006

 

Vierailulla (Esa Salminen)

Magda Soledad Salvador (oik.) esitteli koulunsa toimintaa Helsingissä 20.9. Vieressä opettaja Apolonia de la Cruz. (Kuva: Esa Salminen)

"Meksikossa alkuperäiskansojen oikeudet on taattu perustuslaissa, ja Meksikon valtio on ratifioinut Kansainvälisen työjärjestön ILOn alkuperäis- ja heimokansoja koskevan yleissopimus numero 169:n. Suomen valtio ei ole", selitti Outi Hakkarainen 20. syyskuuta järjestetyssä tiedotustilaisuudessa.

"Suomella on paljon opittavaa Meksikolta mitä tulee alkuperäiskansojen oikeuksiin."

Hakkarainen puhui tilaisuudessa suomalaisen Crash-yhdistyksen edustajana. Crash ja Saamelaiskäräjät olivat saaneet vieraita kaukaa.

Jaliscon osavaltion kouluhallinnon tarkastaja Angel Zavala, wixarika-koulukeskuksen opettaja Apolonia de la Cruz ja yläasteen oppilas Magda Soledad Salvador olivat tulleet vieraisille pitkäaikaisten kumppaniensa luokse Länsi-Meksikon Sierra Madren vuoristosta.

Pitkät suhteet

Suomalaiset ovat tehneet wixarika-intiaanien kanssa yhteistyötä vuodesta 1997. Ulkoministeriön hanketuki on tullut välillä Ympäristö ja kehitys ry:n ja välillä Turun yliopiston ylioppilaskunnan (TYY) kautta. Tällä hetkellä TYY:llä on sopimus wixarikoja auttavan AJAGI-järjestön kanssa vuoden 2008 loppuun.

"Lain mukaan kaikkien alkuperäiskansojen edustajien pitää saada omalla kielellään opetusta kolme tuntia viikossa missä koulussa tahansa, oman asuinalueensa rajojen sisällä", kertoi Angel Zavala.

Saamelaisilla vastaava oikeus perustuu maahanmuuttajalakiin, ja on kaksi viikkotuntia. Tämä on varmasti yksi asia, josta kansainvälinen joukkio keskustelee pian alkavalla Lapin-vierailullaan.

Oikeudet on saatu lainsäädäntöön hyvissä ajoin, sillä wixarikan kielellä ei ole edes virallista kirjoitusasua. Kirjoitettu wixarika ja sen kielioppi perustuvat kielitieteilijä Julio Ramírez de la Cruzin tutkimuksiin. Hän on itsekin wixarika.

Oppimateriaali wixarikan kielenopetukselle on saatu laadittua vasta perusasteelle. Lukion oppikirjoja odotellaan vielä. Kulttuuria ja kieltä opettavat ala-asteet ovat suosittuja.

"Hyvin harvat wixarika-lapset käyvät enää mestitsikouluissa", Zavala selittää viitaten valtaväestön oppilaitoksiin. "Ehkä noin kolme prosenttia."

Wixarikoja on noin 30 000. Heidän kielensä kuuluu uto-asteekkien kieliryhmään.

Vastavierailulla (Kuva: Kimmo Lehtonen)

 

Vastavierailulla. Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Pekka Aikio Meksikossa vuonna 2002. (Kuva: Kimmo Lehtonen)

Maakysymysten mosaiikki

Wixarikat ovat siitä harvinainen alkuperäiskansa, että he ovat saaneet takaisin menettämiään maita. Vielä 1960-luvulla korruptoituneet virkamiehet siirsivät maita laittomasti muiden nimiin.

Oikeuteen on viety 270 tapausta, ja yli 46 000 hehtaaria on palautettu wixarikoille.

"Maaoikeuksia mutkistaa se, että wixarikojen perinteinen alue levittäytyy neljän osavaltion alueelle", Zavala kertoo. "Mutta melkein kaikki jutut on nyt voitettu, muutamat ongelmallisimmat ovat vielä oikeudessa."

Sierra Madre (Kimmo Lehtonen)

Sierra Madren vuoristo on vaikeakulkuista ja lapset kävelevät kouluun jopa kuusi tuntia. (Kuva: Kimmo Lehtonen)

"Onnistumisesta saamme kiittää yhteistyötä. Kaikkien alueiden wixarikat ovat tehneet yhdessä töitä, jotta valtaapitävät tahot ottaisivat meidät vakavasti."

"Ei mikään tavallinen koulu"

Wixarikat ovat tunnettuja erityisesti hallusinogeeniseen peyote-kaktukseen liittyvästä kulttuuristaan, taidokkaista käsitöistään ja mytologista maailmaa kuvaavasta taiteestaan.

"Luulin aluksi, että tämä on ihan tavallinen koulu", kertoo wixarika-koulua käyvä Magda Soledad Salvador, joka kävi aiemmin täysin espanjankielistä koulua Colotlánin kaupungissa.

"Nyt olen ymmärtänyt, ettei tämä olekaan mikä tahansa koulu. Olen oppinut esimerkiksi tekemään perinteisiä kirjailuja ja koruja. Olen hyvin iloinen ja ylpeä", Magda sanoo.

Hän käy kotipaikkakunnallaan Tatu’utsi Maxakwaxi -koulussa. Magda on onnekas, sillä monet wixarika-lapset joutuvat kävelemään kouluun tuntikausia, sillä kylät ovat levittäytyneet kauas vuoristoon.

"Monet asuvat asuntoloissa koulun lähellä viikot ja kävelevät viikonlopuiksi kotiin", selittää opettaja Apolonia de la Cruz.

"Normaalisti lapset menevät kouluun kuusivuotiaina, mutta kaukana koulusta asuvat vanhemmat usein lähettävät lapsensa opin tielle vähän myöhemmin, jotta nämä jaksavat kävellä kouluun."

Koulun budjetista noin 11 prosenttia tulee Turun yliopiston ylioppilaskunnan hankkeesta.

Lisää tietoa aiheesta