Uutinen

Mekongin padot olisivat kuolinisku kalastolle

Mekong-joelle suunnitellut uudet patohankkeet herättävät huolta alueella, sillä ne esimerkiksi tuhoaisivat joen kalakannan. Suomi tukee vesivoimaohjelmaa, jolla yritetään ohjata vesivoiman rakentamista kestävämpään suuntaan.
Timo Kuronen
2.10.2008

VIENTIANE -- Tutkijat ja asukkaat ovat huolissaan kalastuksen tulevaisuudesta Mekong-joella, josta pyydetään vuosittain kalaa noin kolmen miljardin dollarin arvosta. Suunnitteilla olevat uudet padot uhkaavat kalastusta, jota harjoittaa jopa 80 prosenttia Etelä-Laosin ja Kambodzhan keskiosien asukkaista.

"Kalat ovat hyvin ravinnepitoista ja edullista ravintoa jokilaakson 60 miljoonalle ihmiselle", WorldFish Centren tutkija Patrick Dugan muistutti syyskuun lopulla Laosin pääkaupungissa Vientianessa pidetyssä Mekongin jokikomission (MRC) järjestämässä kolmipäiväisessä keskustelutilaisuudessa.

Duganin ja muiden tilaisuuteen osallistuneiden tutkijoiden mukaan patohankkeet johtaisivat kalastuksen dramaattiseen vähenemiseen, sillä padot pysäyttäisivät jokikalojen luontaisen muuttoliikkeen ja pitkät kutumatkat. Siitä taas seuraisi suuria taloudellisia menetyksiä ja sosiaalisia kärsimyksiä, tutkijat summasivat.

Keskustelutilaisuuden päähuomio oli MRC:n uudessa vesivoimaohjelmassa, jonka tavoite on edistää jäsenmaiden taloudellista kasvua, mutta samalla ohjata vesivoiman rakentamista sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestävämmäksi.

MRC:n vesivoimaohjelma käynnistyi kunnolla vasta tänä vuonna Suomen ulkoministeriön myöntämän miljoonan euron tuen turvin.

Suomen Bangkokin-suurlähetystön erityisasiantuntijan Helena Aholan mukaan Suomen tarkoitus ei ole edistää rahoituksella padonrakennusta Mekongilla vaan yrittää tervehdyttää kehitystä.

Patojen hyödyt kyseenalaisia

Kalakannan heikkenemisen lisäksi vesivoimahankkeet herättävät epäilyksiä, sillä niiden hyödyt kansalaisille ovat kyseenalaiset.

Mekong-maiden eli Kambodzhan, Laosin, Thaimaan ja Vietnamin hallitusten mukaan edullinen sähkö on tärkeää köyhyyden poistamiseksi. Kambodzhalaisten kansalaisjärjestöjen mukaan tästä ei kuitenkaan ole näyttöä, sillä sähkö menee kaupunkeihin ja teollisuuskeskuksiin, mutta patojen haitat jäävät jokien varteen.

Otaniemen teknillisen korkeakoulun tutkija Marko Keskisen mukaan yksi vesivoimakeskustelun suurista ongelmista on, ettei omavaraiskalastus näy Mekong-maiden bruttokansantuotteissa. Sen sijaan ihmisten elinympäristöä ja luonnonvaroja tuhoavat padot nostavat bruttokansantuotetta ja siten “vähentävät" köyhyyttä.

Järjesöt vaativat kunnon tutkimuksia

Tällä hetkellä Mekongin alajuoksun sivujoissa on 24 patoa. Rakenteilla niitä on 13 ja suunnittelupöydillä makaa vielä peräti 85 patohanketta. Lisäksi Mekongin pääuomaan Laosin, Thaimaan ja Kambodzhan maaperälle suunnitellaan yhtätoista jättipatoa. Joen yläjuoksulla Kiinan Junnanissa taas on jo valmiina tai rakenteilla kahdeksan patoa.

Kansalaisjärjestöjen mukaan uusia patoja ei pitäisi rakentaa, ennen kuin Mekongin alueella on tehty selvitykset siitä, millaiset kokonaisvaikutukset kaikkien suunniteltujen patojen rakentamisella olisi.

Patokohtaisia sosiaali- ja ympäristövaikutusselvityksiä tehdään nykyäänkin, mutta niitä tekevät patoinvestoijat. International Rivers -järjestö huomauttikin, että ne ovat puolueellisia ja riittämättömiä.

Useimpien hankkeiden takana ovat kiinalaiset, thaimaalaiset ja vietnamilaiset yksityis- tai valtionyritykset, ja niitä rahoittavat aasialaiset liikepankit ja vientiluottolaitokset. Eniten hankkeita on Laosissa, joka aikoo myydä sähköä naapurimaihinsa.

Patojen suunnittelu- ja investointisopimukset tehdään suoraan yritysten ja maiden hallitusten välillä, ja niistä lähetetään usein vain tiedonanto neljän maan yhteistyöjärjestölle MRC:lle. Vain pääuoman patohankkeet vaativat suostumuksen jokaiselta jäsenmaalta.

Yksi Suomen tarkoituksista onkin rajoittaa käynnissä olevaa yksityisten patoinvestoijien kilpajuoksua alueelle ja auttaa MRC:tä auttamaan jäsenmaitaan valistuneiden päätösten teossa.

 

Lisää tietoa aiheesta