Uutinen

Mekongin kansalaisyhteiskunnat murroksessa

Mekongin alueen kansalaisyhteiskunnat ovat hyvin erilaisia: Thaimaan kansalaisyhteiskunta on ollut aktiivinen jo kolmekymmentä vuotta. Vietnamissa kansalaiset ovat taas saaneet perustaa yhdistyksiä vasta äskettäin.
Timo Kuronen
30.4.2008
TIMO KURONENtkuronen_cambodianorg.jpg
Kambodzhalainen kansalaisjärjestö kertoo ympäristöasioista kuvin.

BANGKOK -- Kepa on päättänyt aloittaa yhteistyön Mekong-joen alueella niiden paikallisten järjestöjen kanssa, jotka seuraavat kansainvälisen kaupan ja kehitysrahoituksen vaikutuksia paikallisyhteisöihin. Kepa avaa toimiston ensin Bangkokiin, mutta siirtää työn painopisteen lähivuosina naapurimaiden suuntaan. Millaisia ovatkaan Mekongin alueen kansalaisyhteiskunnat?

Sotilashallitusten johtamassa Thaimaassa demokratialiike virisi 1970-luvulla. Kansalaisliikkeistä ja järjestöistä tuli vahva yhteiskunnallinen vaikuttaja parikymmentä vuotta myöhemmin: vuonna 1997 parlamentissa hyväksyttiin edistyksellinen “kansan perustuslaki". Uuden vuosituhannen puolella maan hallitus on kuitenkin pyrkinyt rajoittamaan kriittisen median ja järjestöjen ääntä.

Kambodzhan kansalaisyhteiskunta taas rapautui Vietnamin sodan jälkeen, kun maata hallinneet äärimaolaiset punakmeerit tuhosivat sen tunnusmerkit. Kansalaisyhteiskunta heräsi kuitenkin nopeasti henkiin vuoden 1991 Pariisin rauhansopimuksen jälkeen, paljolti heikon valtionhallinnon vastapainoksi. Kansainvälisten järjestöjen rinnalle perustettiin paljon paikallisia järjestöjä.

Suljetut yksipuoluemaat Laos ja Vietnam aloittivat 1980-luvun lopulla talousuudistuksen, joka mahdollisti yksityisomaisuuden ja yritysten perustamisen. Kansainväliset kansalaisjärjestöt tulivat auttamaan maaseudun köyhyyden lievittämisessä. Paikallisiksi kansalaisyhteiskunnan toimijoiksi käsitettiin lähinnä kommunistisen puolueen massajärjestöt, esimerkiksi nais- ja viljelijäliitot, sekä erilaiset hyväntekeväisyysyhdistykset.

 

Tiukka toimintaympäristö

Kambodzhassa sisäministeriön alaisuuteen on rekisteröitynyt yli 1500 kansalaisjärjestöä, vaikka maassa ei ole järjestötoimintaa koskevaa lainsäädäntöä. Järjestöt työskentelevät etupäässä maaseutukehityksen, koulutuksen, terveydenhuollon ja muiden sosiaalikysymysten parissa. Ennen vuosituhannen vaihdetta Kambodzhan median toiminta oli vapaata ja maahan perustettiin lukuisia ammattiyhdistysliikkeitä. Paikallisia kyläyhdistyksiä alettiin perustaa vuonna 2002 pidettyjen ensimmäisten kunnallisvaalien jälkeen.

Muutaman viime vuoden aikana Kambodzhan hallitus on rajoittanut kokoontumis- ja ilmaisunvapauksia. Muutamia ihmisoikeusaktiiveja ja ay-johtajia on pidätetty ja jopa murhattu. Maassa on kuitenkin vaikutusvaltaisten perheiden jäsenien perustamia järjestöjä, jotka voivat toimia melko rauhassa.

Laosissa kansalaisyhteiskunta on vielä alkutekijöissään. Maassa ei ole vapaata lehdistöä tai oppositiopuolueita. Lainsäädäntö ei tunne paikallisia kansalaisjärjestöjä. Paikalliset voittoa tavoittelemattomat yhdistykset voivat kuitenkin rekisteröityä vuonna 2005 perustetun LUSEAn (Laosin tiede- ja insinööriyhdistysten liitto) alaisuuteen. Yhdistysten aikeet kuitenkin syynätään hyvin tarkasti ja tähän mennessä toimintaluvan on saanut muutama kymmenen yhdistystä.

Nopean talouskasvun myötä Vietnam on avautunut paljon enemmän kuin Laos, vaikka ihmisten kokoontumis- ja ilmaisunvapautta rajoitetaan edelleen monin tavoin. Vuonna 1992 annettiin lupa voittoa tavoittelemattomien yhdistysten ja järjestöjen perustamiseen valtakunnallisen tiede- ja teknologialiiton (VUSTA) alaisuuteen.

Tällä hetkellä Vietnamissa on noin 1500 kansalaisjärjestöä, joista useimmat tekevät työtä maaseudun yhteisöjen kanssa. Niiden ja puolueen massajärjestöjen lisäksi maassa on tuhansia ammatillisia yhdistyksiä ja peräti 100 000 paikallista kylä- tai kaupunginosayhdistystä, minkä lisäksi tulevat erilaiset hyväntekeväisyysyhdistykset ja säätiöt. Parin viimeisen vuoden aikana maassa on keskusteltu melko vilkkaasti sekä Vietnamin WTO-jäsenyydestä että uudesta kokoontumislaista.

 

Arviot kansalaisyhteiskunnan tilasta

Ruotsin kehitysyhteistyöviranomainen Sida arvioi pari vuotta sitten Kambodzhan kansalaisyhteiskunnan tilan käyttämällä Civicus-järjestön kehittämää menetelmää. Arvio koostuu neljästä ulottuvuudesta (rakenne, toimintaympäristö, arvot, vaikutus) ja yhteensä 74 mittarista. Kullekin ulottuvuudelle laskettiin pisteet nollasta kolmeen.

Kambodzhan kansalaisyhteiskunnan rakenne sai Sidalta pisteitä 1,2. Useimpien järjestöjen rakenne on epädemokraattinen, mutta niiden välinen yhteistyö on lisääntymässä. Toimintaympäristö sai pisteitä vain 0,7, sillä lisääntynyt valtion kontrolli ja heikko sosiotaloudellinen tilanne vaikeuttavat kansalaisyhteiskunnan vahvistumista.

Pisteet arvoista jäivät puolestaan yhteen, koska monet järjestöt ovat vastuussa lähinnä rahoittajilleen. Kansalaisyhteiskunnan vaikutus arvoitiin kuitenkin 1,8:ksi, sillä järjestöt tuottavat tarpeellisia palveluja, toimivat hallituksen kärkkäänä vahtikoirana ja osallistuvat innolla julkisiin keskusteluihin

Vietnamin kansalaisyhteiskuntaa tutki puolestaan vuonna 2005 paikallinen kehitystutkimusinstituutti. Kansalaisyhteiskunnan rakenne sai pisteitä 1,6. Se koostuu suuresta määrästä eri tason ryhmiä, mutta kattojärjestöt ovat usein byrokraattisia ja yhdistykset kärsivät rahanpuutteesta. Toimintaympäristö sai pisteitä 1,4: valtion ja kansalaisyhteiskunnan yhteistyö on tehokasta, mutta kansalaisoikeuksia rajoitetaan ja korruptio on yleistä. Kansalaisyhteiskunta edisti positiivisia arvoja (köyhyyden vähentämistä ja sukupuolten tasa-arvoa) 1,7 pisteen arvosta. Pisteet vaikutuksesta jäivät 1,2:een: järjestöjen rooli on lopulta pieni eivätkä ne toimi valtion tai yksityisten yritysten vahtikoirana.

Kansainvälisten järjestöjen mukaan laoslaisten yhdistysten voimavarat ovat vielä alkeelliset. Vaikka niissä toimii motivoituneita ihmisiä, heillä ei ole kokemusta projektihallinnasta tai yhteistyöstä rahoittajien kanssa. Alhaisen koulutustason vuoksi useimmilta ihmisiltä puuttuu myös näkemys alueellisista tai globaaleista kehityskysymyksistä.