Uutinen

Marjatta Rasi: Kehitystavoitteissa on päästävä idealismista realismiin

Vihdoin YK:ssakin aletaan myöntää, että kehitys, turvallisuus ja ihmisoikeudet liittyvät toisiinsa, totesi alivaltiosihteeri Marjatta Rasi SASKin seminaarissa.
Sanna Jäppinen
9.6.2005

"Olen YK:n suuri ihailija, mutta huolissani sen tulevaisuudesta. YK:ssa on tehty mittavaa normatiivista työtä, mutta lukemattomia sopimuksia ei osata käyttää, eikä niitä osata tai haluta toimeenpanna", totesi alivaltiosihteeriharjoittelijaksi itseään nimittänyt Marjatta Rasi Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus SASKin Tuhatvuotisia haaveita vai lähivuosien todellisuutta -seminaarissa 9.6.

Pitkään YK:ssa muun muassa suurlähettiläänä toiminut Rasi aloittaa syyskuun alussa ulkoministeriössä kehitysyhteistyöstä vastaavana alivaltiosihteerinä Pertti Majasen seuraajana tämän siirtyessä OECD-suurlähettilääksi. Paitsi YK:n organisaatiossa Rasi kaipasi siirtymistä puheista tekoihin - idealismista realismiin - myös muualla kansainvälisessä yhteisössä.

"Kaikki YK:n jäsenmaat, sekä teollisuusmaat että kehitysmaat, ovat sopineet tietyistä kehitystavoitteista monissa kokouksissa. Kukaan ei ole toteuttanut niitä: ei myöskään Suomi eivätkä meidän kumppanimaamme."

Rasi odottaa paljon YK:n syyskuiselta huippukokoukselta, jossa käsitellään vuosituhattavoitteiden etenemistä. "Monille meistä on itsestään selvää, että esimerkiksi turvallisuus ja kehitys liittyvät selkeästi yhteen. YK:ssä asioita on kuitenkin tähän asti katsottu hyvin putkimaisesti, eikä ole haluttu nähdä sitä, miten asiat vaikuttavat toisiinsa. Syyskuussa keskeinen teema on 'pyhä kolminaisuus` eli kehitys, turvallisuus ja ihmisoikeudet."

"Median huomio on kiinnittynyt vain turvallisuusneuvostoa koskeviin uudistuksiin. Myös poliittisesti tästä käydään erittäin kovaa peliä. En ole aiemmin nähnyt vastaavaa", Rasi totesi. "Kuitenkin vuosien kuluttua syyskuun kokouksen arvo tullaan mittaamaan sillä, toteutuivatko kehitystavoitteet eikä sillä, miten turvallisuusneuvoston kokoonpano muuttui."

Maailmalla kiertää Rasin mukaan eri kuppikuntien nimissä ainakin 50 erityissuurlähettilästä puhumassa turvallisuusneuvoston kokoonpanosta. "Kunpa jossain lobattaisiin samalla määrällä kehitystavoitteiden saavuttamiseksi", Rasi visioi.

Suomalainen lisäarvo vs. omistajuus kehitysmaassa

Rasi painotti suomalaisen lisäarvon merkitystä kehitysyhteistyössä. Tällä Rasi viittasi sellaiseen osaamiseen, jonka Suomi parhaiten hallitsee, kuten perusterveydenhuoltoon, koulutukseen ja vesijärjestelmien rakentamiseen.

Kepan kehityspoliittinen sihteeri Miia Toikka kysyi Rasilta, eivätkö suomalaisen lisäarvon korostaminen ja toisaalta Rasin esille nostama avunsaajamaiden omistajuus voi joissakin tapauksissa olla ristiriidassa keskenään.

"Jos kehitysyhteistyössä korostetaan sitä, mitä Suomi osaa parhaiten, saatetaan unohtaa kehitysmaan tarpeet. Tässä on laajemminkin kysymys siitä, ollaanko oikeasti valmiita antamaan tilaa avun vastaanottajamaiden omalle poliittiselle kehitykselle", Toikka totesi.

Rasin mukaan Suomen osaaminen on sovitettavissa kehitysmaiden omiin ohjelmiin, mutta arveli osaavansa vastata kysymykseen paremmin kerättyään lähivuosien kuluessa kenttäkokemusta. Alivaltiosihteeri kuitenkin myönsi, että Suomi on saanut kritiikkiä juuri siitä, että kehitysyhteistyömme on avunsaajamaissa hyvin Suomi-vetoista ja kehitysmaan oma omistajuus on usein hukassa.

Omistajuuden ongelmaan puuttui myös SASKin toiminnanjohtaja Hannu Ohvo, jonka mukaan kehitysmailta nykyään vaaditut kansalliset suunnitelmat köyhyyden vähentämiseksi ovat ehdottomasti askel oikeaan suuntaan verrattuna esimerkiksi Kansainvälisen valuuttarahaston ohjailemiin rakennesopeutusohjelmiin. "Ay-liikkeen näkökulmasta ongelmana on kuitenkin se, että nämä suunnitelmat ovat hyvin hallitusvetoisia."

Ohvon mukaan köyhyydenvähentämissuunnitelmia on harvoin laatimassa edes parlamentti, puhumattakaan ammatti- ja muista kansalaisjärjestöistä. "Suomen pitäisi pitää maaneuvotteluissa huolta siitä, että kansalaisyhteiskuntaa osallistetaan", toiminnanjohtaja evästi Rasia.

Rasin mukaan tilanteen korjaaminen ei ole helppoa. "Monissa maissa kansalaisjärjestöt periaatteessa hyväksytään, mutta heti jos ne esittävät vähänkin kritiikki, niiden mukana olo halutaan estää. Olin todella yllättänyt, kun tavatessani hiljattain kehitysmaiden journalisteja eräs nuori mies totesi, että hallitusta kritisoivia kansalaisjärjestöjä ei saisi päästää mukaan esimerkiksi kansainvälisiin konferensseihin. En tiennyt nauraako vai itkeä."

"Kansalaisyhteiskunnan roolin olisi kasvettava sekä meillä että muualla. Rakentavaa kritiikkiä tarvitaan, että asiat menevät eteenpäin", Rasi muistutti.

Lisää tietoa aiheesta