Uutinen

Mahdottoman yhtälön hetkelliset ratkaisut

Suomalaisesta näkökulmasta Miezen kylän asukkaiden selviäminen vaikuttaa järjenvastaiselta.
Kaisu Tuominen
15.11.2004

Adolfo Simopon lyhyt matka pienviljelijäyhdistyksen toimistolta kotitalolle kestää kauan. Toisen vaimon sukulainen on sairastunut ja hänet tulisi saada kotiseudulle tapaamaan parantajaa. Matka on niin pitkä, että se pitää taittaa julkisen liikenteen virkaa toimittavilla lava-autoilla.

Yhdistystoveri haluaa keskustella siitä, miten tänä vuonna vihdoin onnistutaan myytäväksi tarkoitettujen vihannesten viljelyssä. Miten saadaan hankittua siemenet ja työkalut? Entä mistä rahaa polttoainekäyttöisen kastelupumpun pyörittämiseen? Jostain pitäisi saada traktorikin vuokrattua.

Pohjoismosambikilaisessa Miezen kylässä elämä pyörii yhä enemmän rahan ehdoilla. Kun Adolfo oli nuori, Mosambik oli vielä Portugalin siirtomaa. Vapautta ei silloin ollut, mutta puuvillayhtiöt työllistivät maan pohjoisten osien asukkaita. Adolfo asui tuolloin vielä synnyinseudullaan pienessä kylässä, jossa saatavilla oli kaikkea mitä tarvitsi. Mosambikin itsenäistyttyä hallitus alkoi toteuttaa Miezessä mittavaa maatalousohjelmaa ja armeija suojasi kylää sissiliikkeen iskuilta. Maanviljelykseen sai tukea ja puolivaltiollinen osuuskunta työllisti ihmisiä. Silloin Adolfokin muutti Miezeen, lähelle maan pohjoisimman läänin pääkaupunkia.

1990-luvulle tultaessa Mosambik siirtyi paitsi rauhaan ja demokratiaan myös markkinatalouteen. Nyt kaikkeen tarvitaan rahaa. Vettä on nykyisin aina saatavissa ja se on puhtaampaa