Uutinen

Maattomien johtajat tappolistalla Brasiliassa

Mika Rönkkö
21.12.2000

Marraskuun 21. päivän iltana Wellington de Jesus Silva astui koputtamatta sisään Brasilian maatyöläisten liiton STR:n aluejohtajan José Dutra da Costan eli "Dezinhon" kotiovesta Rondon de Parán kaupungissa.

Vieras ampui välittömästi kaksi laukausta Dezinhoa kohti. Väkivahva Dezinho da Costa onnistui laukauksista huolimatta ottamaan murhaajansa tiukaan painiotteeseen. Jesus Silva laukoi relvolverinsa tyhjäksi ja Rondonin alueen tunnetuin ay-johtaja kuoli 20-vuotiaan murhaajansa päälle kuusi luotia kehossaan kello 20.15.

Järjestelmällistä eliminointia

Dezinho oli viimeisin niistä 165:sta maattomien ja maatyöläisten oikeuksia puolustaneista aktivisteista, jotka on murhattu Parán osavaltion eteläosissa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Paikalliset ihmisoikeusasianajajat syyttävät alueen suurmaanomistajia järjestelmällisestä salaliitosta maattomien johtajien surmaamiseksi.

"Ei ole epäilystäkään, etteikö Dezinhon murha olisi osa järjestelmällistä suunnitelmaa eteläisen Parán maattomien ja maatyöläisten liikkeen eliminoimiseksi salamurhaamalla liikkeen avainjohtajia. Alueella on yleisesti tiedossa, ketkä ovat tappolistalle joutuneet maattomien johtajat ja ketkä ovat ne 15 suurmaanomistajaa, jotka ovat murhien taustalla", väittää Brasilian kristillisen maakomission CPT:n aluekoordinaattori José Batista Afonso huomaamattomassa toimistossaan eteläisen Parán pääkaupungin Maraban sivukujalla.

Ay-liikkeen ja maattomien liikkeen paikallisjohtajat elävät jatkuvien tappouhkauksien pelottelemina. "Olemme varoittaneet useaan kertaan julkisesti viimeisen neljän vuoden aikana, että Dezinhon ja kymmenien muiden maattomien johtajan henki on ollut vaarassa. Viranomaiset eivät ole vaatimuksistamme huolimatta tehneet mitään uhkailtujen suojelemiseksi", kertoo Parán ihmisoikeusliiton Maraban asianajaja Carlos Cuedes.

Maareformi vai ei?

Murhien taustalla on Brasilian epätasaisesti jakautunut maanomistus. Yksi prosentti Brasilian maanomistajista pitää hallussaan 44:ää prosenttia koko maatalousmaasta. Parán osavaltion maatiloista 88 prosenttia on suurtiloja.

Parán osavaltion eteläisissä osissa maakiistat ovat erityisen kärjistyneet. Amazonian sademetsien liepeille on muuttanut viimeisten vuosikymmenten aikana miljoonia köyhiä siirtolaisia eteläisen Brasilian valtavien suurkaupunkien slummeista paremman tulevaisuuden toivossa. Brasilian liittovaltion hallitus tuki järjestelmällisesti vielä 1990-luvulle tultaessa "liikaväestön" muuttoliikettä Amazonasin "kolonisoimiseksi".

Viimeisten 15 vuoden aikana pelkästään Parán osavaltioon on muuttanut kolme miljoonaa siirtolaista. Maattomat köyhät ovat törmänneet Brasilian pohjoisosien perinteisen suurmaanomistajaluokan valta-asemaan. Suurtilalliset ovat haluttomia jakamaan valtavia maaomistuksiaan.

Parán eteläosissa Amazonasin sademetsän hakkaaminen tukkipuuksi ja edelleen karjatiloiksi on johtanut uusien suurtilojen syntyyn ja maanomistuksen keskittymiseen entisestään. Suurtilallisten omistusoikeus on monissa tapaukissa kiistanalaista. Liittovaltion omistamien sademetsien hakkaaminen on ollut usein alunperinkin laitonta. Suurtilalliset ovat ostaneet pienten uudistilallisten maita karjan laidunmaiksi, ja maanomistustodistukset ovat monissa tapauksissa tekaistuja.

Sademetsistä hakattu maa on vähäravinteista ja altista eroosiolle. Kun metsä hakataan tukkipuuksi ja puuhiileksi, avohakattu maa köyhtyy nopeasti hedelmättömäksi ja karjatilalliset joutuvat ottamaan käyttöön yhä uusia alueita. Maanomistus keskittyy ja maa köyhtyy.

Maareformin edistämiseksi maattomilla on Brasilian liittovaltion lain mukaan oikeus tuottamattomassa käytössä olevien maiden ostamiseen. Maareformi ei ole kuitenkaan edennyt perättäisten liittovaltion hallitusten maanjakojulistuksista huolimatta.

Jutun toiseen osaan >>>