Uutinen

Maapallo tuottaa ruokaa 12 miljardille ihmiselle

Jotain on pielessä, koska lähes miljardi ihmistä jää nälkäiseksi vaikka maailman ruokatuotanto kattaisi 12 miljardin ihmisen tarpeet, todettiin nälän voittamista käsitelleessä konferenssissa.
Christi van der Westhuizen
9.7.2007

IPS -- "Te kärsitte liikakulutuksesta ja minä kärsin alikulutuksesta. Tähän pitäisi löytää tasapaino", kenialainen kansalaisaktivisti Mary Wahu Kaara kiteyttää maapallon tilanteen osoittaen sanansa pohjoisen pallonpuoliskon asukkaille.

"Täällä Pohjoisessa me tuhlaamme ruokaa. Syömme liikaa ja käytämme viljaa polttoaineena tai karjanrehuna", myöntää YK-liittojen maailmanjärjestön kunniapuheenjohtaja, suomalainen Hilkka Pietilä.

Molemmat naiset pääsivät ääneen kesäkuun lopulla Genevessä kansalaisjärjestöjen ja YK:n vuosituhatkampanjan kokouksessa, jonka aiheena oli maailman nälän voittaminen.

Maailmassa tuotettiin viime vuonna riittävästi ruokaa 12 miljardin ihmisen ruokkimiseen, vaikka asukkaita on vain 6,6 miljardia, mutta silti 854 miljoonaa näki nälkää, YK:n erikoisraportoija Jean Ziegler muistuttaa.

Ruoan ylituotanto keskittyy teollisuusmaihin, jotka käyttävät maataloustukiin noin 260 miljardia euroa vuodessa. Esimerkiksi ranskalaisista on maanviljelijöitä alle kolme prosenttia ja sveitsiläisistä alle viisi prosenttia, hän havainnollistaa.

Zieglerin mukaan Senegalin pääkaupungin Dakarin torilta löytää espanjalaisia, ranskalaisia, saksalaisia sekä italialaisia hedelmiä ja vihanneksia, jotka maksavat puolet tai kolmanneksen kotimaisten hinnasta.

"Vaikka afrikkalaiset viljelijät uurastavat 15-tuntisia päiviä, he eivät pysty kilpailemaan tukiaisten kanssa. Tämä tuhoaa järjestelmällisesti Afrikan maatalouden", Ziegler jatkaa.

IMF:n ja Maailmanpankin vaatimukset uhka elinkeinoille

Vääristyneen kehityksen taustavaikuttajana Ziegler pitää Kansainvälistä valuuttarahastoa IMF:ää ja hän perustelee väitettään esimerkillä: Nigerissä, joka on maailman toiseksi köyhin maa, toimi aiemmin kansallinen eläinlääkintävirasto, joka huolehti ilmaiset rokotukset ja muut palvelut maan 22-miljoonaiselle karjalle.

IMF vaati eläinlääkinnän yksityistämistä uhaten muuten vetää pois rahoituksensa. Nigerin oli taivuttava yksityistämiseen, ja asukkaat joutuivat luopumaan karjasta, koska heillä ei ollut varaa rokotuksiin.

"IMF tuhosi kymmenientuhansien perheiden elämäntavan", Ziegler kiteyttää.

Third World Network -järjestön johtaja Martin Khor muistuttaa, että myös Maailmanpankki on ollut osallisena köyhien maiden elinkeinojen hävittämisessä muun muassa kannattaessaan Euroopassa tuotetun siipikarjan polkumyyntiä Afrikkaan, mikä on pilannut esimerkiksi Ghanan oman kanatalouden.

"Minusta hallituksella on oikeus suojella omaa siipikarjatuotantoa tullimaksuilla, mutta Maailmanpankki ja IMF vaativat kehitysmaita nollaamaan maksut samaan aikaan, kun rikkaat maat jatkavat maataloustukien maksamista", Khor moittii.

Hänen mukaansa IMF uhkasi vetää luototuksensa Ghanalta, jos se nostaa tullimaksujaan.

Senegalissa on koettu sama, ja paikalliset kanatarhaajat ovat menettäneet 70 prosenttia markkinoista, Demba Moussa Dembele Forum for African Alternatives -järjestöstä täydentää.

Lisäksi Euroopan unionin kanssa solmittu kalastussopimus on tyhjentänytSenegalin kalavedet, "ja nuoret lähtevät pienillä veneillään pyrkimään kalojen perässä Espanjaan".

Afrikan puuvillantuottajat puolestaan on pelattu ulos markkinoilta Yhdysvaltain tukiaispolitiikalla, Dembele jatkaa.

"Rikkaat G8-maat sanovat haluavansa auttaa Afrikkaa. Emme me apua tarvitse. Me tarvitsemme mahdollisuuden elää sillä, mitä tuotamme", hän oikoo.

"Maatalous ulos kauppanevotteluista"

Maailmanpankin talousneuvonantaja Richard Newfarmer puolustaa laitosta sanoen, että tulleja halutaan alentaa, jotta köyhät saisivat halvempaa ruokaa. Ja kun pankki korosta omistusoikeutta, se tarkoittaa, että köyhien on saatava maata omakseen voidakseen sijoittaa siihen rahaa, hän jatkaa.

Colm O. Cuanachain Action Aid-järjestöstä ei usko pankin edustajaa. Hän muistuttaa, että naiset tuottavat 80 prosenttia maailman ruoasta, mutta omistavat vain 10 prosenttia maasta.

Saman järjestön Nancy Kachingwe jatkaa, että mitä enemmän Afrikassa viljellään rahakasveja, sitä useammat naiset menettävät oikeutensa maahan, mikä heikentää suoraan perheen ravitsemustilannetta.

Pietilä esittää ongelmien ratkaisuksi maatalouden poistamista Maailman kauppajärjestön WTO:n vaikutuspiiristä. Jos oikeus ruokaan kuuluu jokaiselle, ruoka ei voi olla kauppatavaraa, hän muistuttaa.