Uutinen

Maailmanpankki: Terveysohjelmat eivät tavoita köyhimpiä

Kehitysmaiden köyhimpien ihmisten auttamiseksi suunnitellut terveysohjelmat hyödyttävät usein parempiosaisia, todetaan Maailmanpankin tutkimuksessa.
Sanna Jäppinen
9.12.2005

Maailmanpankki tutki köyhien aseman parantamiseksi suunnattuja terveydenhuolto-ohjelmia yli 20 kehitysmaassa Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa.

Tutkimuksen mukaan köyhien sijaan kehitysavusta hyötyi  enemmän vauraampi väestö: esimerkiksi hallitusten tukemasta lasten ja odottavien äitien terveydenhuollosta pääsi enemmän tai yhtä lailla osalliseksi väestön rikkain viidennes verrattuna köyhimpään viidennekseen.

Maailmanpankin tutkimuksessa todetaan, että avun kohdentaminen köyhille on kuitenkin mahdollista, ja väitteelle esitetään tueksi esimerkkitapauksia tutkituista maista. Parannettavaa on tutkimuksen mukaan sekä avunantajien että kehitysmaiden hallitusten politiikassa.

Esimerkiksi Meksikossa Progresa/Oportunidades -ohjelman avulla on onnistuttu auttamaan yli 20 miljoonaa ihmistä sairaala- ja koulumaksuissa. Lähes 60 prosenttia heistä kuuluu köyhimpään viidennekseen. 

Kambodzhassa on onnistuttu kohentamaan maaseudun perusterveydenhuolto-ohjelmia tekemällä yhteystyötä kansalaisjärjestöjen kanssa, ja Ghanassa Punainen risti ja hallitus ovat nostaneet maan pohjoisosassa köyhimpään viidennekseen kuuluvien lasten joukossa hyönteismyrkyllä käsiteltyjen moskiittoverkkojen käyttöasteen kolmesta prosentista 60:een.

"Köyhyyden vähentämisessä huomio paikallistasoon"

Erityisesti avunantajien vastuusta kehitysapurahojen suuntaamisessa muistuttaa myös How to Make Poverty History -raportti, jonka on julkaissut IIED-tutkimusjärjestö (International Institute for Environment and Development), uutisoi Reuters.

"Tietty osuus virallisesta kehitysavusta pitäisi suunnata suoraan paikallisille ryhmille", totesi  David Satterthwaite, yksi raportin tekijöistä. Satterthwaite muistutti, että hyvistä aikomuksista huolimatta kansalaisjärjestöt ovat usein osa ongelmaa, eivät ratkaisu.

"Aivan liian usein kansalaisjärjestöjen mukaantulo hankkeeseen moninkertaistaa kuluja. Järjestöjen pitäisi olla vastuussa myös alaspäin, ei ainoastaan rahoittajille."

Satterthwaiten mukaan kansainvälisessä köyhyyden välisessä kampanjoinnissakin on keskitytty hallitustenväliseen toimintaan, ja on tuskin mainittu puhtaan veden ja sanitaation kaltaisia perustarpeita, joihin voidaan vastata vain yhteisötasolla.  "Uskomattoman suuri osa kehityksen edistämisestä keskittyy paikallisiin instituutioihin."

Lisää tietoa aiheesta