Uutinen

Maailmanpankki retroilee: maatalous on nyt muodikasta

Maailmanpankki vauhdittaa maatalouden paluuta köyhyyden vähentämisen keskiöön "hukattujen vuosikymmenien" jälkeen. Pankin vuosiraportti viittaa siihen, että pankin omakin politiikka olisi muuttumassa, todettiin ulkoministeriön seminaarissa.
Pasi Nokelainen
20.11.2007
Henrik Kastenskov
hkastenskov_riisinviljelya.jpg Riisinviljelijöitä Dominikaanisessa tasavallassa.

Maailmanpankin vaikutusvaltaisimman julkaisun eli sen vuosiraportin teemana on tänä vuonna maatalous - 25 vuoden tauon jälkeen. Kuluneita vuosia voi hyvällä syyllä kutsua hukatuiksi vuosikymmeniksi: sekä avunantajien että kehitysmaiden omat panostukset maatalouden kehittämiseen ovat romahtaneet.

Raportin arvion mukaan maataloustuloista johtuva kansantalouden kasvu lisää maailman köyhimmän kymmenyksen tuloja 2-4 kertaa enemmän kuin muista syistä johtuva talouskasvu. Tästä huolimatta maatalouteen ja maaseutukehitykseen kohdistetun avun osuus virallisesta kehitysrahoituksesta tippui alle neljään prosenttiin vuoteen 2004 mennessä 1980-luvun alun 16 prosentista. Erityisen paljon on laskenut Maailmanpankin oma rahoitus.

Raportti julkaistiin lokakuussa, ja torstaina 15. marraskuuta ilosanoman levityskiertue poikkesi Paavo Väyrysen vieraaksi ulkoministeriön järjestämään seminaariin.

"Kolme neljäsosaa maailman köyhistä asuu maaseudulla ja heistä suurin osa osallistuu maataloustuotantoon. Maatalous on yhä 2000-luvullakin äärimmäisen tärkeää köyhyyden vähentämiseksi", totesi pankin maatalous- ja maaseutukehitysosaston johtaja Mark Cackler Helsingissä.

Maailmanpankki on jo lisännyt tukeaan maataloudelle, ja sama ilmiö tullaan näkemään todennäköisesti myös kahdenvälisessä avussa, koska pankki on saamistaan kolhuista huolimatta edelleen maailman vaikutusvaltaisin julkinen kehitysinstituutio.

"USA ja Eurooppa ovat hyvin, hyvin tuhmia"

Kaikkia raportin ajatuksia ei kuitenkaan panna toimeen ainakaan aivan lähitulevaisuudessa.

"Rikkaat maat, minun kotimaani Yhdysvallat, teidän maanne, EU ja Japani ovat hyvin, hyvin tuhmia, kun puhutaan protektionismista. Sen täytyy loppua", Mark Cackler moitti.

Raportissa nimittäin lasketaan, että kehitysmaat hyötyisivät noin 5,5 kertaa enemmän teollisuusmaiden yli 270 miljardin dollarin maataloustukien poistamisesta ja elintarvikemarkkinoiden avaamisesta kuin maatalouteen kohdistetusta kehitysavusta.

Esittelytilaisuudessa piipahtanut ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen oli todennut viimeksi päivää aiemmin eduskunnan suuressa salissa, että on harhaa luulla, että maatalousmarkkinoiden avaamisella olisi suuri merkitys kehitysmaiden kehityksen kannalta.

"Suomi ja muut EU-maat ovat jo päättäneet luopua vientituista - kunhan muutkin luopuvat. Se on tärkeintä. Muuten Euroopan maatalouden tukemisen on oikein. Jos avaisimme markkinat kokonaan, siitä eivät hyötyisi köyhimmät maat, vaan suuret tuottajamaat ja monessa tapauksessa teollisuusmaiden omistamat yritykset", Väyrynen totesi, kun asia nousi esille raportin esittelytilaisuudessa.

"Onneksi minun ei tarvitse puolustella maani hallitusta tässä tilaisuudessa, vaikka olenkin Yhdysvalloista", totesi puolestaan Cackler Väyrysen puheenvuoron jälkeen.

Cackler myönsi, että kaikkien maataloustuotteiden osalta hyöty ei olisi valtava. Silti esimerkiksi amerikkalaisviljelijöille maksettavien tuotanto- ja muiden tukien poistaminen nostaisi pankin arvion mukaan puuvillaan hintaa 21 prosentilla, ja siitä hyötyisivät erityisesti länsiafrikkalaiset tuottajat. Eurooppalaisten tukien poistaminen puolestaan nostaisi öljykasvien hintaa 15 prosentilla.

Väyrysen mainitsemat vientituet ovat johtaneet siihen, että kehitysmaiden maataloustuottajat eivät pärjää aina edes paikallistasolla, kun tuilla keinotekoisesti halvemmaksi tehtyjä teollisuusmaiden tuotteita tulvii niiden markkinoille.

Vientitukienkin poistuminenkin on tällä hetkellä epävarmaa, jos mikään maa ei tee aloitetta ja poista tukia ilman WTO-velvoitetta. EU:n ehdollinen poistolupaus on tehty Maailman kauppajärjestön WTO:n Dohan-neuvottelukierroksella, joka on ollut pitkään jumissa.

Kehitysmailta tuet kielletään

Cackler huomautti, että vientitukien poistaminen ei vielä paranna kehitysmaiden tuotteiden pääsyä rikkaiden maiden markkinoille ja painotti kaupankäynnin edellytyksiä kohentavan avun eli niin sanotun Aid for trade -rahoituksen merkitystä. Hänen mukaansa tällaista tukea tuotannolle ja jalostukselle pitää lisätä riippumatta siitä, mitä WTO:ssa tapahtuu.

Kehitysmaiden näkökulmasta maataloustuissa on kysymys ennen kaikkea oikeudenmukaisuudesta. Tilannetta kärjistää se, että köyhimmiltä mailta on osana Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n rakennesopeutusohjelmia pitkälti poistettu mahdollisuus tukea omia viljelijöitään. Ohjelmissa on vaadittu valtion roolin pienentämistä ja talouden vapauttamista.

Viime aikoina on keskusteltu paljon esimerkiksi Malawista, jossa pankki vaati 1990-luvulla lopettamaan muun muassa lannoitteiden subventoimisen maanviljelijöille, koska tämän arvioitiin vääristävän markkinoita. Malawi kuitenkin uhmasi pankin vaatimuksia ja jatkoi tukipolitiikkaansa.

Pankin politiikka muuttumassa

Maailmanpankin raportissa maataloutta ei nähdä kaavamaisesti vain vientivetoisen talouskasvun moottorina, vaan myös työllistäjänä ja ympäristöpalvelujen tuottajana. Aikaisemmin maatalousmarkkinoiden sisäistä kehitystä on laiminlyöty, kun strategioiksi on suositeltu viljan ja muiden tuotteiden kasvattamista vientiin.

Vuosiraportti laskee, että maatalousvaltaisista yhteiskunnista suurin osa sijaitsee Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa. Hieman ennen raporttia julkaistun Maailmanpankin sisäisen arvioinnin tulkinta pankin toiminnasta on tyly: pankki ei juuri ole onnistunut auttamaan maatalouden kehitystä Afrikassa. Yksityinen sektori ei ole odotuksista huolimatta tullut hätiin, kun pankki on ajanut kriisissä olevat valtiot ulos maataloudesta.

Laiminlyönneistä huolimatta maatalous on vuosina 1993-2005 kasvattanut alueen taloutta reilut 30 prosenttia. Cacklerin mukaan heikkous on siinä, että kasvu on toistaiseksi perustunut uusien alueiden ottamiseen viljelymaaksi, ei tuottavuuden kasvuun.

Uudessa raportissaan pankki suhtautuu hieman suopeammin valtion rooliin maataloudessa. Cackler pitää omituisena muun muassa sitä, että maataloudesta riippuvaisimpien maiden julkisista menoista kanavoituu maatalouteen vain neljä prosenttia, kun vastaava luku esimerkiksi siirtymätalouksissa on 11.

Nyt raportissa suositellaan kehitysmaiden tuottajaorganisaatioiden pikaista vahvistamista, jotta nämä voisivat vaatia voimakkaammin oikeuksiaan ja hyötyä enemmän tekemästään työstä.

Esimerkkejä onnistumisista on jo olemassa: kehitysjärjestö Oxfamin julkaiseman kommenttipaperin mukaan mosambikilaisen Niassa-provinssin eteläosissa 7 000 viljelijän muodostama paikallinen "MTK" on onnistunut neuvottelemaan ennakkosopimuksia yritysten kanssa seesamista ja soijasta. Viljelijät ovat saaneet paremman hinnan, kun yritykset antavat siemenet ja viljelijät ovat vapautuneet epävirallisten siemenkauppiaiden armoilta.

Lisää tietoa aiheesta