Uutinen

Maailmanpankin ja IMF:n velkaohjelma sai pyyhkeitä

Jukka Aronen
19.8.2001


Jörgen Levin (vas.) ja Anders Danielson miettivät, kuinka
sodista kärsivät maat selviävät veloistaan. (Kuva: Ilona Niinikangas)

Köyhien ja velkaantuneiden maiden tulevaisuutta pohdittiin monesta eri näkökulmasta, kun Helsinkiin kokoontui viime viikonloppuna yli sata kansainvälistä velkakysymyksen asiantuntijaa eri puolilta maailmaa. Velkavankien pelastusveneeksi tarjottiin niin velkojen mitätöimistä kuin kansainvälistä arpajaisveroakin. Wider-instituutin kokouksessa oltiin harvinaisen yksimielisiä siitä, että nykyiset velkahelpotukseen tähtäävät toimet eivät ole riittäviä.

Asiantuntijoita kiinnosti eniten Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n vuonna 1996 aloittama HIPC-ohjelma (Heavily Indebted Poor Countries), jolla tähdätään velkaantuneimpien köyhien maiden ulkomaanvelan kestävään vähentämiseen. Ohjelman toinen vaihe alkoi kaksi vuotta sitten ja siinä on mukana 23 maata. Varsinaiseen velkojen mitätöintivaiheeseen on päässyt vasta kaksi valtiota: Bolivia ja Uganda.

Ohjelmaan valittavien maiden on täytettävä tiettyjä ehtoja ennen kuin niiden velkoja voidaan alkaa mitätöidä. Velallisten on muun muassa noudatettava Maailmanpankin ja IMF:n talousohjelmia ja laadittava ns. PRSP-suunnitelma (Poverty Reduction Strategy Paper) siitä, miten köyhyyttä voidaan vähentää.

Maailmanpankki on laskenut, että HIPC-ohjelma yhdessä muiden velkaohjelmien kanssa puolittaisi maiden velkataakan.

YK:n kehitysohjelman UNDP:n tutkija Stephen Browne tiivisti puheenvuorossaan useiden kansalaisjärjestöjenkin esittämän kritiikin: velkaohjelma on riittämätön.

"Jos halutaan täyttää YK:n koko maailmaa koskevat köyhyydenvähentämistavoitteet, HIPC-ohjelmaa tulisi muuttaa niin, että vähennetään ohjelmassa jo mukana oleville maille asetettavia ehtoja ja määräyksiä. Samalla tulisi pyrkiä siihen, että HIPC-maiden määrä kasvaisi", Browne esitti.

Liikaa ehtoja

Ehtojen määrä ei ole vähentynyt, päinvastoin. Maailmanpankki ja IMF päättivät syyskokouksessaan 1999 alkaa vaatia HIPC-mailta strategioita köyhyyden vähentämiseksi. Näitä PRSP-suunnitelmia ovat saaneet aikaiseksi vasta muutamat maat.

Myös suunnitelmien sisältö jättää toivomisen varaa. World Development Movement -järjestön Allison Marshall näkee PRSP:t vanhan politiikan jatkeena: "Strategiat rakennetaan yhä talouskasvun, yksityistämisohjelmien ja kaupan vapauttamisen pohjalle. Ei puhuta juuri ollenkaan siitä, kuinka taloudellisesta kasvusta saatu hyöty kanavoidaan köyhille."

PRSP-suunnitelmia pidetään yleensä hyvänä aloitteena, sillä hallitusten on työstettävä niitä yhdessä kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa. Kriitikot näkevät kasvavan ehdollistamisen kuitenkin uhkana. Liian monet ehdot hidastuttavat valtioiden matkaa kohti velkojen anteeksiantoa ja vähentävät valtioiden itsemääräämisoikeutta Joissain tapauksissa kiire saada velat mitätöityä heikentää myös PRSP-suunnitelmien laatua.

Tällä hetkellä moni vähiten kehittyneiden maiden joukkoon kuuluva valtio on HIPC-ohjelman ulkopuolella. Esimerkiksi Bangladeshissa 78 prosenttia väestöstä käyttää elämiseen alle kaksi dollaria päivässä - ja maan velkatilanne on kestämättömällä pohjalla.

Eurodad kriittinen

Eurooppalaista kansalaisjärjestöjen kattojärjestöä Eurodadia edustanut Rob Mills oli huolissaan siitä, että ohjelmaan hyväksytään maita lähinnä velanhoidon makrotaloudellisten mittareiden mukaan. Inhimillinen kehitys tulisi ottaa nykyistä paremmin huomioon, kun tehdään maavalintoja.

Mills piti myös velanvähennystä liian pienenä. Esimerkiksi Sambia ja Niger käyttävät Millsin mukaan enemmän varoja velanhoitoon HIPC-ohjelman jälkeen kuin ennen sitä.

Huolta aiheuttaa myös se, pääsevätkö maat velkaleikkausten jälkeen jaloilleen. Jos tarve lainanottoon ei poistu, velkahelpotuksista ei sinänsä ole hyötyä: pian lainaa kertyy uudelleen liian suureksi taakaksi.

Rob Mills ennusti, että vuoteen 2005 mennessä ainakin 11 HIPC-maan velanhoitokustannukset alkavat jälleen kohota. Maailmanpankki ja IMF ovat laskeneet, että vuonna 2018 kaikkien ohjelmaan kuuluvien valtioiden velanhoito olisi kestävällä pohjalla. Millsin ja monen muun kriitikon mukaan ennuste ei kuitenkaan perustu velkaongelma lopulliseen ratkaisuun vaan siihen että maiden taloudet kasvavat tulevaisuudessa poikkeuksellisen paljon.

Jos maiden vienti vetää niin kuin rahoituslaitokset ennustavat, velkojen hoito todellakin helpottuu. Mikäli taloudet eivät kuitenkaan kasva, on olemassa vaara että - HIPC-ohjelmasta huolimatta - velkataakka rasittaa maita vielä tulevaisuudessakin.

Kaikesta huolimatta HIPC-ohjelma ja etenkin velkahelpotukset ovat olennainen tapa auttaa eteläisen pallonpuoliskon velkaantuneita maita. Kansalaisjärjestöjen edustajien lisäksi myös moni asiantuntija oli sitä mieltä, että velkoja on annettava kokonaan anteeksi.

Katajanokalla järjestetyssä seminaarissa käytiin läpi kaikki mahdolliset keinot velkaongelman ratkaisemiseksi. Myös uudenlaisia ideoita heitettiin ilmaan. Ulkoministeriön alivaltiosihteeri Pertti Majasen mielestä ratkaisu voisi löytyä vaikka arpajaisista. "En usko teknisesti Tobinin veroon, mutta on syytä tehdä tietä samanlaisille globaaleille ratkaisuille. Voisi kehitellä esimerkiksi kansainvälisen lotto- tai arpajaisveron, joka ohjattaisiin vähentämättömänä YK:lle", Majanen suunnitteli.