Uutinen

Maailmanpankin ääniuudistus - kenen valta lopulta kasvoi?

Maailmanpankki markkinoi ääniuudistustaan kauan kaivattuna kädenojennuksena kehitysmaille. Totta tämäkin, mutta vain vauraammille. Köyhimpien asema saattaa suorastaan heikentyä: usean eteläisen Afrikan maan äänivalta väheni, samoin kuin köyhimpien maiden lainojen suurimpien rahoittajien.
Sanna Jäppinen
27.5.2010

Maailmanpankin päätöksenteon demokratisointia ja kehitysmaiden osallistumismahdollisuuksien kasvattamista on vaadittu jo vuosikymmeniä. Historialliseksi nimetty äänivaltauudistus lyötiin vihdoin lukkoon pankin kevätkokouksessa huhtikuun lopussa.

Suurimpia voittajia olivat nousevat kehitysmaat eli Kiina, Intia ja Brasilia. Erityisesi Kiinan sananvalta pankissa kasvoi merkittävästi 2,78 prosentista 4,42 prosenttiin: sillä on nyt Yhdysvaltain (15,85) ja Japanin (6,84) jälkeen Maailmanpankin kolmanneksi suurin äänivalta.

Kaikkiaan kehitysmaiden äänivalta on noussut kahdessa osassa toteutetussa uudistuksessa yhteensä  4,6 prosenttia ja on nyt 47,19 prosenttia. Kansainvälisten rahoituslaitosten toimintaa seuraavien kansalaisjärjestöjen mielestä uudistus jäi kuitenkin edelleen torsoksi, koska kauan rummutettu tavoite jakaa äänivalta puoliksi kehittyneiden ja kehittyvien maiden välillä ei toteutunut.

***

Tyytymättömiä löytyy myös pankin jäsenmaiden joukosta. Vaikka nimenomaan useat Euroopan ja Afrikan maat olivat hallintouudistuksen vahvimpia kannattajia, ne myös saivat poistua kevätkokouksesta tyytymättömimpinä.

Afrikan köyhät maat eivät saaneet tavoittelemaansa äänivallan lisäystä - useiden kohdalla kävi suorastaan päinvastoin. Kansainvälisen Oxfam-järjestön mukaan Saharan eteläpuolisen Afrikan 47 maasta vain Sudan sai lisää äänivaltaa ja kolmannes maista menetti valtaa.

Vanhempi finanssisihteeri Pauli Kariniemi valtiovarainministeriöstä muistuttaa siitä, että Suomi osana Maailmanpankin Pohjoismaiden ja Baltian ryhmää kannatti ja kannattaa myös jatkossa erityisesti pankin perusäänien lisäystä. Perusäänet jaetaan tasan kaikkien jäsenmaiden kesken, ja niiden määrä tuplattiin pankin äänivaltauudistuksen ensi vaiheessa vuonna 2008.

"Perusäänien lisääminen hyödyttäisi eniten köyhimpiä maita", Kariniemi sanoo.

Perusäänien lisäystä odotellessa hän arvelee Afrikan köyhien maiden äänen tulevan Maailmanpankissa ainakin nykyistä paremmin kuuluviin syksyllä työnsä aloittavan uuden johtokunnan myötä: 25-jäseniseen johtokuntaan on tulossa kolmas paikka eteläiselle Afrikalle.

***

Monet Euroopan maat puolestaan kokivat kavennetun ääniosuuden olevan ristiriidassa merkittävän kehitysrahoituksensa kanssa.

Ääniuudistuksen myötä leikattiin kaikkien Maailmanpankin köyhimmille maille lainoja tai lahjarahaa myöntävän kehitysjärjestö IDAn rahoittajamaiden äänivaltaa, Yhdysvaltoja lukuun ottamatta. Esimerkiksi Pohjoismaiden osuus IDA-rahoituksesta on 6,49 prosenttia, mutta nykyinen ääniosuus pankissa 2,79 prosenttia.

Pauli Kariniemi toteaa Suomen ajaneen Maailmanpankissa suhteellisille ääniosuuksille laskukaavaa, jossa olisi huomioitu sekä maan osuus maailmantaloudessa että rahoituspanokset Maailmanpankkiryhmän eri toimintoihin, erityisesti IDA-rahoitusta painottaen.

"G20-ryhmän maat halusivat kuitenkin eroon IDA-linkistä, ja tämä hyödytti nousevia talouksia ja Yhdysvaltoja ja oli epäedullinen Euroopalle", Kariniemi sanoo.

Development Today -lehden haastattelemien pohjoismaalaisten virkamiesten ja poliitikkojen mukaan suurin ongelma ei ole niinkään rahoittajamaiden äänen kuuluminen, vaan IDAn merkitys ja koko Maailmanpankin rooli kehityspankkina jatkossa: jos rahoittajilla ei mielestään ole riittävästi sananvaltaa pankissa, rahoitus kanavoidaan todennäköisesti toisaalle.

Lähetysneuvos Olli Kantanen ulkoministeriöstä arvioi, että kehitysrahoituksen odotuksia vähäisempi painoarvo ääniosuuksia laskettaessa voi heijastua myös nousevien maiden, kuten Kiinan, toimiin ja painopisteisiin pankissa.

"Nyt uusilla mailla ei välttämättä ole riittävää kannustinta rahoittaa IDAa", Kantanen toteaa.

Kehitysulottuvuutta heikentänee sekin, että köyhimmilla mailla on  IDAssa edelleen vain 11 prosentin äänivalta - vaikka sen pitäisi palvella juuri niitä.

***

Äänivaltauudistuksen tuloksiin pettyneet tahot ovat kritisoineet pankin johtoa huonosti hoidetusta valmistelutyöstä ja sekavasta logiikasta ääniosuuksien laskukaavan suhteen.

Belgian valtiovarainministeri vertasi ääniosuuksien laskentamallia koneeseen, joka on tehty aivan liian monimutkaiseksi yksinkertaisen tehtävän suorittamista varten, ja Norjan ulkoministeriön virkamies ilmoitti, ettei johto ole kuunnellut eri osapuolia tasapuolisesti ja neutraalisti, Development Today kirjoittaa.

Selkeimmän voittajan, Kiinan, ohella pankin suurimman äänenkäyttäjän Yhdysvaltojen lobbaus johdon suuntaan lienee ollut onnistunutta, sillä sen osuus pieneni ainoastaan 15,85 prosenttiin 16,36:sta.

Kansainvälisten rahoituslaitosten kriitikoiden silmissä äänivallan prosenttiosuuksien jakamisessa ihmetystä on herättänyt muun muassa keinotekoiselta vaikuttava kikkailu maiden ryhmäjaoissa.

Ei liene ihme, jos kehitysmaiden kokonaisäänivalta pankissa näyttää kasvaneen, kun kehitysmaiden ryhmään kuuluu sellaisia maita kuin Saudi-Arabia, Kuwait tai Unkari, todetaan Bretton Woods Project -järjestön selvityksessä.

***

Entäpä jatko, olisiko lähitulevaisuudessa mahdollista päästä äänivaltakysymyksessä puolet ja puolet -jakoon? Seuraavan kerran ääniosuuksia aiotaan Maailmanpankin mukaan tarkistaa vuonna 2015.

Norjan kehitysministerin Erik Solheimin mukaan nyt tehtyä päätöstä ja äänien laskukaavaa ei voida hyväksyä kuin "ad hoc -ratkaisuna", Development Today kirjoittaa. "Jatkossa kaavan on heijasteltava maiden taloudellista painoarvoa ja Maailmanpankin kehitysulottuvuutta, suojeltava köyhimpiä sekä kohdeltava kaikkia tasa-arvoisesti."

Pauli Kariniemi toteaa myös Suomen pettyneen siihen, että tämän uudistuksen yhteydessä ei saatu sovittu jatkotoimille yhteisiä pelisääntöjä.