Kuva:
Worldwatch Institute
Uutinen

Maailman tila -raportti: Kestävyys on vielä mahdollista saavuttaa

Tuorein Maailman tila -raportti pureutuu kestävyyteen. Ihmiskunnan on tutkimuksen mukaan vielä mahdollista saavuttaa kestävä tapa elää maapallolla, jos toimitaan nopeasti. Suomi ja muut pienet maat voivat toimia johtajina.
Esa Salminen
2.5.2013

On helppoa olla tyytyväinen. Kevätaurinko paistaa, ja suomalaisilla menee hyvin. Maailmallakin menee mukavasti: keskiluokka kasvaa, äärimmäinen köyhyys vähenee, iso osa vuosituhattavoitteista saavutetaan.

Ongelmana on se, että nyt elävä sukupolvi uhkaa käyttää kaikki mahdolliset resurssit tulevien kustannuksella.

Näin summasi Worldwatch-instituutin pääjohtaja Robert Engelman Helsingissä 2. toukokuuta, kun Gaudeamus julkaisi vuoden 2013 Maailman tila -raportin suomeksi.

Engelmanin johtaman instituutin vuosittain julkaisema raportti pureutuu tänä vuonna kestävyyteen. Siitä puhutaan nykyään paljon — ilman, että useinkaan määritellään, mistä puhutaan. Engelman puhuukin kestävyyshöpötyksestä (englanniksi sustainababble), jossa muun muassa yritykset viherpesevät julkikuvaansa saadakseen ihmisiä kuluttamaan yhä enemmän kestävänoloisia tuotteita, vaikka jatkuva kulutus on osa ongelmaa.

Engelman ja Worldwatch-instituutti palaavat alkuperäiseen, Bruntlandin komission määritelmään vuodelta 1987: kestävyys on sitä, että nyt elävä sukupolvi voi täyttää tarpeensa niin, ettei se vahingoita tulevan sukupolven mahdollisuuksia. Se tarkoittaa muun muassa maatalouden, energian, vesivarojen, ilmaston, kalojen ja merien käyttöä niin, ettei käytetä enempää, kuin ne uusiutuvat. Tässä mielessä kestävyyden rajat ylitettiin jo joskus 1970- tai 1980-luvulla.

"Fossiiliset polttoaineet pitäisi säästää kokonaisuudessaan tuleville sukupolville", Engelman vetosi Helsingissä. Auringosta, tuulesta ja maalämmöstä voitaisiin ammentaa nyt hukkaan menevää energiaa, mutta jos taloustiede saa päättää, niin ihmiskunta polttaa Engelmanin arvion mukaan kaiken jäljellä olevan fossiilisen polttoaineen ennen kuin mitään tapahtuu.

Se johtaa pahimmillaan siihen, ettei maapallolla enää ole ihmiselämälle kelpaavia olosuhteita.

"Jos me emme saa tätä ongelmaa loppumaan, ongelma lopettaa meidät."

Onko ihmiskunta liian kehittymätön selvitäkseen?

Kestävyyden määritelmän lisäksi Worldwatch-instituutin kirja pohtii, millaisella politiikalla kestämätön luonnonvarojen käyttö saataisiin takaisin kestäville uomille — sekä sitä, miten ihmiskunta voi sopeutua maailmaan, joka ei ole kestävä. Silloin tarvitaan monenlaista joustavuutta.

Kirjan loppuartikkelin kirjoittanut tieteiskirjailija Kim Stanley Robinson toteaa, että vaikka ihmiskunnalla periaatteessa olisi kaikki avaimet käsissään, ei se välttämättä ole riittävän kehittynyt käyttämään niitä.

"Jos ihminen olisi kyllin älykäs ja nokkela, se voisi varmaankin rakentaa kelvollisen sivilisaation pelkällä viisaudellaan. Ehkä siihen vielä pysytään. Toistaiseksi näyttää kuitenkin siltä, ettei evoluutio ole tehnyt ihmisestä tarpeeksi viisasta."

Robert Engelman itse vaikuttaa optimistisemmalta, sillä hyviäkin asioita maailmassa tapahtuu: perhekoot ovat laskeneet puoleen siitä, mitä ne olivat 1960-luvulla, otsonikato on kurissa ja paikoitellen metsät ja kalakannat elpyvät. Kestävyys on hänestä mahdollista, jos vain toimitaan hyvin, hyvin nopeasti.

"Yhteiskunnallinen muutos on hyvin nopeaa", Engelman vakuutteli helsinkiläisyleisölle.

Aikaa on hänestä tuhlattu paljon, ja juuri aika on resursseista rajallisin. Toivoa Engelmanille antaa se, että kaikista riittoisin resurssi on ihmisten mielissä, sydämissä ja sieluissa.

Esimerkkeinä nopeista muutoksista Engelman mainitsi orjuuden poistamisen, naisten oikeuksien parantamisen, samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeuden ja julkisen tupakoinnin vähenemisen.

"Niistä minä saan toivoa."

Onko piskuisella Suomella väliä?

Usein kuulee sanottavan, ettei pienen Suomen tekemisillä ole niin väliä, kun suuret taloudet, etenkin Kiina, Intia ja muut BRICS-maat kuluttavat yhä enemmän. Engelmanin mukaan Suomen kaltaiset pienet maat voivat kuitenkin osoittaa johtajuutta ja tulla malleiksi muille maille.

"Kiina ja Intia ovat katselleet liikaa Yhdysvaltoihin ja joihinkin Euroopan maihin, kun he ovat etsineet mallia kasvulleen ja elintavalleen. Mutta mikä tahansa maa voi näyttää esimerkkiä ja osoittaa, että kestävyys on mahdollista", Engelman sanoi.

"En usko, että Kiina haluaa kehittyä kestämättömästi — sen hallitus on sanonut, että Kiina haluaa olla esimerkki kestävyydestä. Mutta sillä on 1,2 miljardia asukasta, ja siitä ehkä tuntuu, ettei sillä ole vaihtoehtoja. Jos tarpeeksi paljon pieniä maita siirtyy vähähiiliseen talouteen, siitä olisi esimerkin kautta apua."

Engalmanista esimerkin antaminen vaatii myös kulttuurista muutosta: jos ihmiset äärimmäisen rikkauden sijaan arvostaisivat aikaa perheen ja ystävien kanssa sekä säällistä terveydenhuoltoa ja koulutusta, se voisi näyttää vaurastuville maille, että on myös muita kehityspolkuja kuin loputon kulutus.