Uutinen

Maailma vs. Pankki: Malawi sanoi Maailmanpankille ei

Malawin hallitus arvioi muutama vuosi sitten, että maan ruokaturvan takaaminen ei onnistu Maailmanpankin ehdottamilla keinoilla. Päätös uhmata pankin lainaehtoja on osoittautunut oikeaksi, kertoo Collins Magalasi Action Aidista.
Sanna Jäppinen
24.10.2007
Sanna Jäppinen
071015sjappinen_collins_magalasi.jpgCollins Magalasi uskoo, että Malawin esimerkki rohkaisee muita Afrikan maita.

Jottei totuus pääsisi unohtumaan, heijasti Collins Magalasi Maailmanpankin politiikkaa kritisoivien järjestöjen "tuomioistuimessa" Haagissa 15. lokakuuta seinälle tavallisten malawilaisten kuvia vuosituhannen alkupuolelta. Yhdessä nainen imettää vauvaa ja toisessa poseeraa monilapsinen perhe.

"He kaikki ovat nyt kuolleet. He menehtyivät ruoan puutteeseen", Malawin Action Aidissa poliittisen työn johtajana työskentelevä mies kertoi. Hän puhui tuomioistuimessa Maailmanpankin lainoista, joita Malawi oli sai ruokakriisin helpottamiseksi. Kyseisistä lainoista ensimmäinen, 90 miljoonaa dollaria, myönnettiin vuonna 1998 ja toinen, vajaat 30 miljoonaa, vuonna 2000.

Näihin lainoihin liittyi ehtoja, jotka heikensivät maan ennestään huonoa ruokatilannetta. Pankki vaati maata lopettamaan maanviljelijöiden tukemisen lannoitteita subventoimalla sekä yksityistämään ympäri maata levittäytyneen ADMARC-toiminnan. Näiltä viljelijöiden "huoltoasemilta" löytyi siemeniä ja lannoitteita, ja toisaalta viljelijät saattoivat myydä tuotteensa ADMARC-asemille - aina suhteellisen lähellä asuinpaikkaansa.

Ruokapula syveni, ja vuonna 2003 Malawi tarvitsi vielä lisää rahaa kriisistä selvitäkseen. Pankki tarjosi 62 miljoonan dollarin lainan ja vaati, että siihen asti nihkeästi toteutetut ehdot on pantava kunnolla täytäntöön. Maan silloinen hallitus oli jo kertaalleen päättänyt torjua epäedulliset ehdot, mutta taipui nälänhädän edessä allekirjoittamaan lainasopimuksen.

Uusi, vuonna 2004 valittu hallitus tuli kuitenkin siihen tulokseen, että maan ruokaturvaa ei saada kuntoon Maailmanpankin keinoilla, vaan tukea köyhille viljelijöille tarvitaan edelleen, jotta ihmisillä on ruokaa pöydässä. Pankille sanottiin: kiitos, ei enää, ja hallitus irrotti maan omia varoja nälänhädästä selviämiseksi.

Sittemmin Malawi on saanut tapaukseen liittyvät lainat anteeksi Maailmanpankin vuonna 2006 myöntämissä laajoissa velkahelpotuksissa. Muita pankin rahoittamia hankkeita maassa toki edelleenkin riittää, yhteensä yli sata.

Perustelut oudoksuttavat

Viljelijöiden huoltoasemia oli aiemmin ympäri Malawia 530, mutta Maailmanpankin yksityistämisvaatimusten jälkeen niistä suljettiin 400. Kiinni menivät erityisesti kipeimmin kaivatut asemat maaseudulla - ne kun eivät tuottaneet voittoa, vaan toimivat lähinnä kädestä suuhun -periaatteella.

Viljelijöille jäi kaksi vaihtoehtoa esimerkiksi siemenien hankkimiseen: joko matkustaa usein pitkiäkin matkoja kaupunkiin tai odottaa, että yksityinen sektori alkaa tarjota palveluja.

"Yrityksiä ei syrjäseuduille kuitenkaan kuulunut, sillä ne keskittyivät toimimaan kaupungeissa", Magalasi totesi.

Valtion tuki lannoitteille puolestaan haluttiin kieltää sillä perusteella, että tuet häiritsevät markkinoita muokkaamalla hintoja todellisuutta alhaisemmiksi.

"Rikkaiden maiden on turha tulla puhumaan ruokatuotannon tukien haitallisuudesta niin kauan, kuin ne itse tukevat maatalouttaan ja dumppaavat tuettuja elintarvikkeita kehitysmaiden markkinoille. Paikalliset viljelijät eivät pysty näiden tuotteiden kanssa kilpailemaan", Magalasi totesi.

Myös ruokaturvan käsitteen Maailmanpankki määritteli Magalasin mielestä erikoisella tavalla: malawilaisille todettiin, että ruokaturva ei tarkoita sitä, että ruoka olisi välttämättä tuotettava itse, vaan se voidaan myös ostaa.

"Tämä toimii ehkä länsimaissa, mutta meillä ruokaa joko on pöydässä tai ei - ja silloin edessä on kuolema", Magalasi totesi, ja muistutti, että maan väestöstä yli 80 prosenttia on suoraan maanviljelystä riippuvaista.

Mallia Afrikan muille maille?

Malawin hallitus päätti siis vuonna 2004 jatkaa köyhien viljelijöiden tukemista, ja nyt maa tuottaa ruokaa yli oman tarpeen. Syksyllä se solmi vientisopimuksia Swazimaan ja Lesothon kanssa. Magalasi arvioi maan makroekonomian olevan kaiken kaikkiaan hyvällä tasolla: esimerkiksi inflaatioprosentti on nyt seitsemän prosenttia, kun se vuosituhannen vaihteessa oli 27 prosenttia.

Myös Maailmanpankki on myöntänyt, että hallitus onnistui takaamaan maalle ruokaturvan, Magalasi toteaa. Omia virhearvioita pankki ei kuitenkaan ole tunnustanut, ja Magalasi toteaa, että tässä riittää vielä työsarkaa: Malawin olisi syytä saada kompensaatiota lainaehtojen takia noudatetun politiikan aiheuttamista vahingoista.

Magalasin mukaan Malawin rohkea valinta on huomattu muissakin Afrikan valtioissa, joissa painitaan samantyyppisten ongelmien parissa, ja siitä on keskusteltu esimerkiksi Afrikan unionin ja Eteläisen Afrikan kehitysyhteisön SADC:n taannoisissa kokouksissa.

Mikä sitten sai pienen ja köyhän Malawin uhmaamaan suurta ja vaikutusvaltaista rahoitusinstituutiota?

Ainakin osa selitystä saattaa olla siinä, että sekä maan presidentti ja valtiovarainministeri ovat Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n entisiä työntekijöitä - kun vastapelurin tuntee, sitä vastaan on helpompi taistella.

Lisää tietoa aiheesta