Uutinen

Maailma kylässä: Miten virallinen Suomi poistaa nälän?

Kepan järjestämässä "Suomen ratkaisut köyhyyteen" -tilaisuudessa pohdittiin Suomen pyrkimyksiä globaalin köyhyyden vähentämiseksi.
Jukka Aronen
30.5.2010

20100530KSylman_mk_paneeli.jpg

Ilkka Kantola (sd.), Sanna Lauslahti (kok.) ja Aila Paloniemi (kesk.) pohtivat keinoja globaalin köyhyyden vähentämiseksi. Kuva: Kristo Sylman.

”Missä nämä rievut on valmistettu?”, tivaa Johanna Korhonen usein vaatekaupassa heittäytyessään noidaksi.

Noidan elkeitä – Korhosen mukaan – käyttävät nimenomaan varttuneet asiakasnaiset, jotka painostavat parikymppisiä myyjiä epämiellyttävillä kysymyksillä tuotteiden alkuperästä.

”Noita-akkatoiminnalla on vaikutusta”, Korhonen toteaa. Myyjä raportoi asiakkaiden kysymyksistä myymälän johdolle, ja lopulta tieto kantautuu myös sisäänostajien korviin. Hyvällä onnella myymäläketju esimerkiksi jättää hankkimatta lapsityövoimalla hankittuja vaatteita.

Vuosituhattavoitteet puntarissa

Kepan järjestämää ”Suomen ratkaisut köyhyyteen” -tilaisuutta juontanut Johanna Korhonen rakensi käytännön maailmanparannuskokemuksista sillan Suomen valtion virallisiin pyrkimyksiin globaalin köyhyyden vähentämiseksi.

Vuonna 2000 YK:ssa luotiin niin sanotut vuosituhattavoitteet, joilla pyritään muun muassa maailman nälkää näkevien määrän puolittamiseen vuoteen 2015 mennessä. Suomi muiden valtioiden joukossa on luvannut olla kamppailussa mukana.

Nälän osalta tavoitteessa ollaan pahasti lipsumassa: nälkäisten määrä on viimeisten kahden vuoden aikana kasvanut kymmenellä prosentilla, ja maailmassa on ensimmäistä kertaa yli miljardi nälässä elävää.

Aila Paloniemen (kesk.) mukaan nälkäongelmassa on ennen kaikkea kyse köyhien maiden maaseudun pienviljelijöiden oloista.

Viljelijät tuottavat suuren osan ruuasta, ja siksi maanomistusolojen parantamisella voi olla suurikin merkitys. Paloniemi muistutti, että vuonna 2050 tarvitaan jo kaksinkertainen määrä maata väestön ruokkimiseen.

Sanna Lauslahti (kok.) lisäsi, että kehityksen tukeminen on jo menetelmänä haastava. Esimerkiksi Suomen miljardin euro kehityspanos pirstaloituu liian moneen maahan ja liian moneen hankkeeseen. Jos apua saataisiin keskitettyä kaikkein köyhimmille, myös avun perillemenon valvonta helpottuisi.

Ilkka Kantola (sd.) painotti, että köyhyyttä ei voi poistaa jakamalla ruokaa, vaan oleellista on huolehtia siitä, että maailmankaupan säännöt eivät estäisi kehitysmaiden maataloutta kehittymästä.

Ilmasto-ongelmien selättämiseen lisää rahaa

Nälkäkysymystä on viime aikoina kytketty myös ilmastonmuutokseen. Muuttuvat sääolot saattavat vaikeuttaa nälkää vastaan käytävää ottelua.

Kantola kertoi, että on vasta pikkuhiljaa alkanut ymmärtää ilmasto-olojen yhteyden etenkin kehitysmaiden naisten asemaan. Naiset kun hoitavat yleensä ruuanlaiton, ja moni ilmastoasia kietoutuu juuri ruuantuotannon ympärille.

Paloniemi oli huolissaan ilmastorahoituksesta ja haluaisi nähdä Suomen lisäävän rahoitusta ilmastolle niin, että raha ei olisi poissa aiemmasta kehitysyhteistyöstä. Kantola yhtyi mielipiteeseen, mutta Lauslahti oli muita varovaisempi ja totesi, että ainakin osa ilmastorahasta voisi tulla, tiukkojen kriteerien kautta, kehitysyhteistyövaroista.

Pankkivero tulee

Ilmastonmuutoskamppailun ja kehitysyhteistyön vahvistaminen kirvoittavat kysymyksen lisärahoituksen lähteistä. Yhtenä vaihtoehtona on pyöritelty rahoitusmarkkinaveroa, jonka suosio on kasvanut maailmanlaajuisen finanssikriisin aikana.

Johanna Korhonen vertasi rahoitusmarkkinaveroa siihen, että hän "menisi Forexin kulmille" ostamaan sadalla eurolla Ruotsin kruunuja ja maksaisi rahanvaihdosta veroa viisi senttiä.

"Miksi tällainen vero ei etene, etenkin jos kaikki ovat sen käyttöönotosta yhtä mieltä?" kysyi Korhonen panelisteilta.

Paloniemi vastasi, että vero on tulossa, mutta prosessi on hidas, koska se vaatii EU:ssa ja muualla niin monen tahon hyväksynnän.

Myös Lauslahti uskoo veron toteutumiseen ja sen kautta kerättävään rahastoon: "Verolle on selkeästi olemassa hyväksyntä monissa maissa".

Kantolan mukaan EU-komissiossa puhutaan juuri nyt "pankkiverosta", jonka sisältö on tosin vielä epäselvä. Myös SDP:n puoluekokouksessa vaadittiin juuri rahoitusmarkkinaveron toteuttamista.

Veron tuoton suuntaamisesta ei ole vielä minkäänlaista yksimielisyyttä. Yksi mahdollisuus on käyttää sitä valtioiden julkisten talouksien tasapainottamiseen, jolloin niille jäisi nykyistä paremmin varoja ilmastonmuutoksen torjuntaan ja kehitysyhteistyön tukemiseen, esitti Paloniemi.

Yhtenä lisärahan kohteena panelistit peräänkuuluttivat myös kehitysmaiden paikallisen eliitin ja keskiluokan nykyistä tehokkaampaa osallistumista köyhän kansanosan olojen parantamiseen. Liian paljon rahaa karkaa esimerkiksi veroparatiiseihin. Varat ovat poissa paikalliselta julkiselta taloudelta.

"Kun kehitysmaihin annetaan sata rahaa, samaan aikaan niistä poistuu sataviisikymmentä rahaa veroparatiiseihin", summasi Korhonen.

Jankutus jatkuu

Paneelin lopuksi Johanna Korhonen ihmetteli, että poliitikot jaksavat sinnikkäästi pitää esillä globaaliasioita vuodesta toiseen.

"Kansanedustajan tehtävänä on jankuttaa ja jankuttaa", totesi Aila Paloniemi pilke silmäkulmassaan.

Suomen ratkaisut köyhyyteen -paneeli järjestettiin Helsingissä Maailma kylässä -festivaaleilla Taiga-lavalla 30.5.2010.